 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei kohdataan!
Kaunis tarina! Tunteikas.
Kirjoitat: "Katseet kohtaavat ajattomuudessa ja tuli aivan hiljaista.".
Tarkkana aikamuotojen kanssa.
Ajatukseni: "Katseet kohtaavat ajattomuudessa ja tulee aivan hiljaista.".
Ei ole iso juttu, tiedän. Kuitenkin lukiessa, erityisesti näin koskettavaa tekstiä, tuollaiset pienet tekijät joihin silmä pysähtyy, latistavat tunnelmaa.
Sanavalinnoista hieman.
Kirjoitat: "Seuraavana päivänä tyttö ei mennyt kouluun.".
Ajatukseni: "Seuraavana päivänä tyttö ei tullut kouluun.".
Tarinaa olet kertonut koko ajan ulkopuolisen roolista. Tuollainen "tyttö ti mennyt" - sana viittaa siihen, että tarinaa seurataan enemmänkin tytön näkökulmasta. Kun valitset tavan kirjoittaa, niin sille tulee olla uskollinen, jollei ole aivan varma että kykenee leikittelemään kerrontatavan muuttamisilla kunnolla.
Yhtä kaikki. Tarina on kaunis ja hyvin mietitty!
Noin runollisen tyylin ongelma on monesti se, että taustat jäävät pimentoon. Se ei haittaa, jos päähenkilöiden rakkaus, kaipaus tai ihastus ottaa todella vahvan roolin. Ja vaikka novellisi on kaunis, niin mielestäni tunnetta ei ole ihan niin paljon, kuin olisist voinut saada irti.
Kiitos lukuelämyksestä!
