Review Detail

Hei Kauris!

Minulla oli koko ajan lukiessani sellainen tunne, että miten ihmeessä tarinan alku liittyy mihinkään. Kun loppu viimein koetti, huomasin että ratkaisu oli mainio :D

Kirjoitat: "Pakkasin reppuni ja lähdin autolle, jonne oli muutaman päivän matka jopa kaltaiselleni hyväkuntoiselle miehelle.".
Ajatukseni: "Pakkasin reppuni, ja lähdin vaeltamaan takaisin autolle. Matkaa oli muutama päivä, jopa kaltaiselleni hyväkuntoiselle miehelle.".
Eli lyhensin virkettä hieman, ja koetin helpottaa sen rakennetta. En tiedä miten mielestäsi onnistuin. Mielestäni "jonne" - sana on haastava käyttää, ja antaa hieman kapulakielisen vaikutelman. Sen korvaaminen "minne", "jonka luokse" tai kentie jopa "minne" voisi olla parempi.

Piluista asiaa. Olin huomaavinani muutamia seikkoja pilkkujen käytöstä. Otan pari esimerkkiä.
Kirjoitat: "Kulkiessani poropolkua huomasin, ettei polulla sinä syksynä ollut kulkenut lisäkseni kukaan muu.".
Ajatukseni: "Kulkiessani poropolkua, huomasin ettei polulla sinä syksynä ollut kulkenut lisäkseni kukaan muu.". (tässä pilkun saattaisi voida jättää myös kokonaan pois)
Kirjoitat: "Tietysti erämaissa vaeltaminen voitti kaupparatsun työt ja silloin luulin, etten voisi tehdä sitä työkseni.".
Ajatukseni: "Tietysti erämaissa vaeltaminen voitti kaupparatsun työt, ja silloin luulin etten voisi tehdä sitä työkseni.".
Tein tuon korjauksen, sillä mielestäni pronimini "ja" on huomattavasti vahvempi kuin konjunktio "että", erityisesti kielteisessä, taivutetussa muodossa. Lisäksi jos pilkut ovat lähekkäin, niin toinen voidaan jättää pois, eikä se ole virhe. Minusta tuntuu luonnolliselta säilyttää pilkku ennen "ja" - sanaa, ja jättää se pois että, jotta, koska, kun jne. sanojen edestä.
Suosittelisin (ilman viisastelua) että tutustuisit pilkkusääntöihin. Luulin itse tietäväni ne, ja sitten selvisi etten tiennytkään :D

Kirjoitat: "Hyväksyvätkö läheiseni muutoksen?".
Hienoa pohdintaa tässä kohdin tarinaa! :D Ja pakko on sanoa että läheiset tuskin hyväksyvät! Haha!

Kirjoitat: "Yöllä jalkaasi polttelee, mutta älä välitä, minä hieron sitä niin, ettei kipu ylly sietämättömäksi.".
Ajatukseni: "Yöllä jalkaasi polttelee, mutta älä välitä, minä hieron sitä niin kipu ei ylly sietämättömäksi.".
Koetin hieman yksinkertaistaa virkettä. Tuo viimeinen pilkku erotti mielestäni turhaan kaksi häilyvästi erillistä lausetta, joten koetin yhdistää ne yhdeksi, helpoksi ja sujuvaksi. En ole varma onnistuinko, se jää Sinun päätettäväksi.

Oikein mainio novelli! :D Kirjoituksesi on sujuvaa, ja teksti miellyttävää lukea!

Hyvä!