 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei Fatum!
Kirjoitat: "...hän oli päätynyt siihenn tilanteeseen,...".
Tuollaiset pienet vieheet nyt ei kovin vaarallisia ole, ja kuitenkin ne pistävät silmään neulan lailla :D
Kirjoitat: "Vastakeitetyn kahvin tuoksu ylti Fulbértin hajuhermoihin ja toi hänelle pientä lohtua.".
Otan hitusen kantaa pilkkuasiaan sekä siihen, kannattaako toisinaan käyttää lauseenvastiketta. Alla oma ajatukseni ja lisäsin vielä pilkunkin, joka Sinun versiossa tulisi ennen "ja" - sanaa.
Ajatukseni: "Vastakeitetyn kahvin tuoksu ylti Fulbértin hajuhermoihin, tuoden hänelle pientä lohtua.".
Mielestäni lauseenvastike "tuoden" sopisi ehkä hitusen sujuvampana tuohon yhteyteen. Saa, ja täytyy olla erimieltä, eli en halua viisastella ja lytätä Sinua :D
Kirjoitat: "Fulbért otti pidemmän askeleen ja yritti nostaa taikinaveistä pöydältä,...".
Tämä katkelma on kutkuttavassa tilanteessa, jossa tilanne, ja vakavuus, alkaa selvitä lukijalle. Tuo kohta kuitenkin hieman latisti tunnelmaa (ainakin minun). En täysin ymmärtänyt otettiinko tuossa askel nopeasti vai hitaasti. Kuitenkin jatkat tarinaa jouhevasti kahvilan ulkopuolelta.
Ajatukseni: "Fulbért syöksähti, ja yritti tavoitella taikinaveistä pöydältä,...".
En sano että tuo on paras vaihtoehto. Kuitenkin siinä käy selvästi ilmi mitä on tapahtumassa.
Luot tilanteen hyvin, ja luot tunnelman hyvin. Kuitenkin henkilöihin samaistuminen ei oikein onnistu noin lyhyessä ajassa. Itselle oli melko lailla se ja sama, kuka tarinassa tulisi kuolemaan, sillä tunnesidettä ei ehtinyt muodostumaan. Kenties selvempi ero hyvien ja pahojen välillä olisi voinut tätä korjata, sekä ulkona olevan miehen pieni "elämänselvitys", eli jotain, miksi lukija haluaisi henkilöiden säilyvän hengissä. Perhe, työ jokin muu...
Kirjoitat: "Hän sulki silmänsä ja otti viimeisen henkäyksensä.".
Ajatukseni: "Hän sulki silmänsä ja veti viimeisen henkäyksensä.".
Mielestäni "veti" sopisi paremmin kuin "otti".
Kiitos paljon hyvästä novellista!
