Arvostelut käyttäjältä Alapo80

Moikka Mikko Repolainen!

En ole ihan varma onko tämä jo ollut kokonaisuudessaan sivustolla, mutta alla kuitenkin huomioita :D

Kuvailet paljon, ja valotat taustoja. Kenties jopa liiankin tarkasti paikoin.
Kirjoitat: "Jarkon sanavarastossa homo ja lesbo olivat pahimpia mahdollisia pilkkanimiä, joilla hän saattoi toista osapuolta loukata. Vesan kotona tuollaisia sanoja ei saanut ääneen lausua. Kerran hän oli yrittänyt tivata isältään, mitä ihmettä nuo arvoitukselliset sanat tarkoittivat, mutta isä ei ollut vastannut hänelle mitään. Isän ärtyneestä ilmeestä hän oli nopeasti päätellyt, ettei kysymystä huolinut toistaa. Ne oli niitä aikuisten juttuja, joita ei lapsille koskaan kerrottu. Maailmassa oli niin paljon asioita, joita he eivät saaneet vielä tietää, asioita, joista vain täytyi visusti vaieta.
Mutta taisipa Jarkkokin olla aika tietämätön tuollaisten outojen sanojen merkityksestä. Poikakerhossa Jarkko oli kerran ärähtänyt, että se Tynkkysen Railikin on ihan homo.".
Tämä kappale jatkuu vielä, mutta en sitä kokonaan lainannut. Se mihin pyrin on se, että tuota taustaa "homo" - sanalle valotetaan mielestäni liikaa, ja koetan selventää ajatustani lainaamalla juuri ennen tuota kappaletta olevaa dialogia.
Ajatukseni: "- Ihe oot täys homo, Jarkko lausui ilman pelon häivääkään. Homo ja lesbo olivat hänen sanavarastossaan pahimpia mahdollisia pilkkanimiä, joita hän oli käyttänyt jo ennen kuin isä oli edes suostunut kertomaan niiden merkitystä.
- No pojat pojat… Koittakeehan jo rauhottuu, Maija yritti sanoa väliin, mutta hänen sanansa taisivat kaikua kuuroille korville.
- Itkupilli ja riäpäle!
- Homo mikä homo, Jarkko jatkoi, ja tiesi jatkoi lapsellisella linjallaan.
- Onneton pikkupentu!
- Tuommosen homon kanssa toinna ies väitellä…
Anssi ei jäänyt enää Jarkon homosyytöksiä kuuntelemaan, vaan häipyi kiukkuisin askelin yläkertaan.".
Eli tuo mielestäni ylipitkä kuvailu "homo" - sanan taustasta ja merkityksestä henkilöille olisi voitu piilottaa dialogin osaksi, ainakin osin.
Tuo ajatukseni ei ole täysin oikein kuvailusi kanssa, mutta toivottavasti se selventää poinntini, joka on se, että liika taustojen valottaminen on toisinaan liikaa :D

Täytyy myöntää että otat kirjoituksissasi kantaa aktiivisesti sekä seksuaaliseen kasvamiseen, ihmisten arkeen ja haasteisiin, sekä politiikkaan :D Oikeastaan novellisi on läpileikkaus jopa uskomattomalta tuntuvia, ja kuitenkin arkipäiväisiä, tapahtumia sekä huikeaa dialogia, jonka murre on vertaansa vaille (vaikka onkin savolaisittain viännetty :D ).

Kiitos!

Hei Mikko Repolainen!

Luulisin, että säkeet liittyvät jollain tasolla toisiinsa, ja kuitenkaan en millään saa kiinni kiinni siitä mitä haetaan.

En ota enää samaan asiaan kantaa, kuin kahdessa aikaisemmassa runossasi, vaikkakin tiettyä "kaunokirjallista" on edelleen säkeissä.

Kenties tarkoituksesi on herättää tunteita, sillä en usko että kukaan kirjoittaisi noin tunteella ilman suurempaa tarkoitusta...saatan olla väärässäkin. Huomaan kuitenkin tiettyjä ristiriitaissuuksia Jumalaan tässä ja aikaisemmissa runoissasi.
On todella hankala tietää mitä todella ajattelet :D

Yhtä kaikki, palaute jäi nyt köyhäksi, mutta se täytyy sanoa että noin vahvoja mielipiteitä on mukava lukea! :D

Kiitos!

Moikka taas Mikko Repolainen!

Todella kantaa ottavaa runoutta! Paikoitellen jopa huomattavan karkeaa tekstiä! :D

Lienee niin, että runoudessa on mahdollista myös huiskia joukkoon todella rajuja kannanottoja.
Esimerkki: "Ei minulla ole heille kuin yksi ainoa lääke:
melaa mekkoon ja kunnolla.".
Täytyy sanoa että rujous nosti ruokottomuudessaan jo hymyn huulille...ei aiheesta, vaan tavastasi kirjoittaa.
Kenties kuitenkin kannanotto, vaikka asia olikin intohimoinen, voisi olla hieman hmm...harkitsevampi.
Tosin parhaat keskustelut syntyvä vasta silloin, kun joku hermostuu :D
´
Samaa asiaa johon otin kantaa edellisessä runossasi.
Kirjoitat: "Olen sortunut siihen joskus itsekin
olen selittänyt kaikkea käytöstäni ikävillä lapsuuskokemuksillani tai
traumaattisilla nuoruusmuistoillani.
Pitemmän päälle se on kuitenkin aika säälittävää ja
naurettavaa toimintaa
olipa menneisyyteni millainen tahansa, ei se minun omaa
vastuutani minnekään poista
itse minä oman elämäni rakennan niin kuin rakennan.".
Ajatukseni: "Olen sortunut siihen itsekin
selittänyt kaikkea käytöstäni ikävillä lapsuuskokemuksillani,
traumaattisilla nuoruusmuistoillani.
Pitemmän päälle säälittävää ja
naurettavaa
olipa menneisyyteni millainen tahansa, ei se
vastuutani poista
itse elämäni rakennan kuten rakennan.".
En tiedä miten näet tuon. Koetin hieman "hämärtää" ajatusta. Ajatuksena vain :D

Joka tapauksessa vahvoja mielipiteitä, ja täytyy sanoa että runojasi on mukava lukea! Rakenne on hyvä, ja sanoma selvästi pitkään mietitty!

Kiitos!

Hei Mikko Repolainen!

Jännittävä katsoa missä kaikkialla nuo Sinun kirjoitukset on päivätty! :D Maisema vaihtuu!

Olen todella pahoillani rajoitetusta kyvystäni arvostella runoja. Otankin tässä kantaa vain yhteen asiaan.

Kirjoitat: "Kun ryyppäsin rajusti, tein sen aika usein lähinnä vain krapulaan
tullakseni
elämäni oli niin tasaisen tylsää ja harmaata, että siihen piti saada vaihtelua
tavalla tai toisella,
vaikka sitten juomalla, jos ei muutoin.".
Mielestäni tässä runollisuus hieman kärsii normaalista kirjoitustyylistä.
Ajatukseni: "Kun ryyppäsin rajusti, tein sen vain krapulaan
tullakseni
elämäni oli tylsää, harmaata, piti saada vaihtelua
tavalla tai toisella,
vaikka sitten juomalla, jos ei muutoin.".
Eli koetin karsia tavallista kaunokirjallisuutta leimaavia "selitteleviä" sanoja, ja yritin saada tiettyä suoraviivaisuutta...voisiko sanoa runollisuutta.

Tuo mainitsemani asia esiintyy paikoin runossasi. Vaikkakaan runoudessa ei mitään tiettyä kaavaa, tai määrättyä ulkoasua taida ollakaan, niin tietty runollisuus pitäisi mielestäni tunkea silmille :D

Kiitos!

Heippa taas Mikko Repolainen!

Oletko ajatellut kirjoittaa täyspitkää kirjaa aiheeseen liittyen? Tarina etenee niin vahvasti henkilöhahmoihin pohjautun, että uskoisin Sinun kykenevän jatkamaan tarinaa niin että se olisi täyspitkä kirja. Mielestäni on huikeaa kuinka joku onnistuu tuomaan kuvailuissa ja dialogeissa niin vahvasti henkilöiden ajatukset ja luonteen esiin, olet erittäin hyvä siinä!

Edelliseen liittyen.
"- Ka niin... Enhän mie tietenkään mikkään Adonis oo...
Itse asiassa Jarkki oli jo antanut periksi, vaikka hän muodollisesti vieläestelikin. Sillä niin kai se sitten oli, ettei hänen muutoinkin niin sekavaelämäntilanteensa voinut enää yhteen suihin ottamiseen kaatua; monin verroinpahemmissakin jutuissa hän oli ollut mukana tämän lyhyen elämänsä aikana. Ja oli kaise nyt aivan oikeus ja kohtuus, että hän antoi hyväntekijälleen edes jotainvastinetta ilmaisesta yösijasta ja lukemattomista kurkkuun kaadetuista juomista.".
Huolimatta parista välilyönnin puutteesta, on kohta sellainen, joka avaa henkilöä todella vahvasti lukijalle.

Turhasta virkkeiden pitkittämisestä otan pari juttua esiin, vaikkakin tyyli sopii tekstiisi hyvin, niin mielestäni tyyli ei huonone, vaikka pieniä juttuja jättäisi pois.
Kirjoitat: "Niin se vain oli, että jokaisella oli omat intressinsä.".

Edellisessä palautteessa mainitsin noista "..." - jutuista, ja olen edelleen sitä mieltä että tekstisi ei aivan niin paljoa niitä vaadi.

Kirjoitat: "Mielisairaalan suletulle osastolle tuollanen kyrvän puutteessa olevakurttunuama kuulus eikä sinne lasin tuakse!".
Aivan huikeaa haukkumista! :D

Sellainen juttu vielä, että odotin tuon Hääkutsu - osion ja Laseista läpi - osion liittyvän jotenkin toisiinsa, yhdistyvän jossain vaiheessa, mutta jos yhteys oli, niin se jäi kyllä minulta huomaamatta. Jos yhteyttä ei ole, olisivat novellit voineet olla erillisiäkin...minun mielestä.

Hei Mikko Repolainen!

Mielenkiinotisia ajatuksia, joihin osaan voin yhtyä täysin, mutta osa on...hieman omistani poikkeavia! :D Huomaa kuitenkin että mietit asioita, ja tapasi kirjoittaa niistä on vahva ja rohkea.

Kirjoitat: "Vapaat suunnat = seurakunnat,...".
Kun en nyt muuta keksinyt, niin viisastelen tästä! :D Eli erikoismerkit. Kenties tämän kirjoituksen luonne on sellainen, että yhtäsuuruusmerkit jollain tasolla vielä sopivat, ja kuitenkin ne hyppäävät silmille tekstistä.
Ajatukseni: "Vapaat suunnat, eli seurakunnat,...".
Tuossa kenties hieman painotus kärsii, mutta ajatuksena.

Pohdintojesi rakenne on mielenkiintoinen, uskonto, parisuhteet, yhteiskunta ja kaksi viimeista lukua kirjaisin kannanotto tai filosofia. Eli hieman hämärtyy aihealue noissa neljännessä ja viidennessä kappaleessa. Yhtä kaikki, ajatustesivirta on hämmentävän kannanottavaa :D

Sellainen asia on pakko kysyä, että jos kirjoittaisit samalla tavalla asioista, jotka mielestäsi ovat hyvin, niin kuinka pitkä kirjoituksesta tulisi? :D

Näitä aforismeja on hieman hankala arvostella, sillä minulla ei ole aikomustakaan kinata mielipiteidesi kanssa:D

Kiitos ajatuksia herättävistä mielipiteistä!

Hei Mikko Repolainen!

Täytyy sanoa että pituutta kirjoituksistasi ei ainakaan puutu! Lyhyisiin novelleihin tottuneena nämä tuntuvat täyspitkiltä romaaneilta! :D Ja hyvä niin!

Toivon että ymmärrät että en anna Sinulle aivan yhtä kattavaa palautetta kuin lyhyille kirjoituksille :D

Ensiksi haluan kuitenkin sanoa tuosta dialogista. Huomaa että todella osaat puhua savolaisittain, sillä niin koreasti on dialogit rakennettu. Puheessa on ainakin näin kehä 1:n tuntumassa asuvalle sellainen vanhanajan tuntu! :D

Kirjoitat todella henkilökeskeisesti. Tarina, tai se mitä voisi juoneksi sanoa, seuraa jossain kaukana taustalla. Itse asiassa kaiken dialogin, pohdinnan ja henkilöluonteiden takaa on todella vaikea saada juonesta kiinni. Se ei ole huono asia, päinvastoin, monet eivät osaa noin kirjoittaa...minä mukaan lukien! :D

Kirjoitat: "Lopulta haulikko oli sitten ollut sellaisessa kunnossa, ettei siitä olisi saanut toimivaa
asetta enää itse Aimo Lahtikaan;...".
Huikea viittaus! :D Mahtavaa!

Kirjoitat todella hyvin. Itse asiassa kirjoituksestasi löytyy todella vähän huomautettavaa.
Kirjoitat: "Nyrkkitappelulta oli sentään säästytty, kun Oinonen oli luvannut tarjota heille kaikille tupakat
paluumatkan alkaessa.
Mielestäni tuossa kohtauksessa varsinaista nyrkkitappelun uhkaa ei edes ollut...ainakaan minä en sellaista kuvaa tekstistä saanut.

Pieni asia pilkuista.
Kirjoitat: "Edellisellä viikolla Oinonen oli onnistunut kähveltämään kokonaisen kartongin savukkeita kyläkaupasta ja niitä oli vieläkin jäljellä.".
Monesti huomaa, että kirjoittaja mieluummin kuin "ja" - sanan eteen, laittaa pilkun "että" - sanan eteen.
Sinulla tuntuu pilkkusäännöt olevan hallussa, ja kuitenkin laittaisin tuossa lainauksessa pilkun "ja" - sanan eteen. Tai kenties jättäisin "ja" - sanan kokonaan pois, ja laittaisin pelkän pilkun.
Ajatukseni: "Edellisellä viikolla Oinonen oli onnistunut kähveltämään kokonaisen kartongin savukkeita kyläkaupasta, niitä oli vieläkin jäljellä.".

Käytät todella paljon kolmea pistettä katkomaan tai "hidastamaan" dialogia. Mielestäni se ei ole aivan niin tarpeen, kuinka paljon niitä käytät.
Kirjoitat: "- Vai muka tietää… varsin ei tiijä… räkäkäkäkää…" ja "- Ka tulin vuan aikooni tappamaan… kun ei muutakaan tekemistä sattunu olemaan… Enkä mie oo tässä kun ohikulukumatkalla. Just olin teille tulossa… Jos vaikka leikittäs autoilla tai pelattas jottain pellii… vaikka Afrikan tähtee tai monopoolii…".
Ajatukseni: "- Vai muka tietää. Varsin ei tiijä! Räkäkäkäkää!" ja "- Ka tulin vuan aikooni tappamaan, kun ei muutakaan tekemistä sattunu olemaan. Enkä mie oo tässä kun ohikulukumatkalla. Just olin teille tulossa, jos vaikka leikittäs autoilla, tai pelattas jottain pellii? Vaikka Afrikan tähtee tai monopoolii".
En tiedä katoaako ajatuksesi tuossa. Halusin vain hieman herättää keskustelua! :D

Henkilöhahmoista saa todella persoonallisen kuvan, ja ne ovatkin aivan parasta novellissa!

Kiitos!

Hei Tuomo Falck!

Johtuen varmaan 1 osan lyhyydestä, tästä on hieman vaikea saada kiinni. Kenties liian paljon jää hämärän peittoon taustoista. Ainakin itseäni kiinnosti kovasti mitä mies teki saarella, ja miksi oli sinne yleensä päätynyt.
Kuitenkin ajatus tuntuu mielenkiintoiselta, ja jättää paljon kysymyksiä auki.

Kirjoitat: "Grant tuumi samalla kun kyyhötti korsimajansa nurkassa, yrittäen pakottautua uneen.".
Mielestäni tuossa voisi pohtia lauseenvastikkeen käyttöä.
Ajatukseni: "Grant tuumi kyyhöttäen korsimajansa nurkassa, yrittäen pakottautua uneen.".
En ole varma toimiiko Sinun mielestäsi, minun mielestäni on kenties hieman "soljuvampi".

Kirjoitat: "Korsimaja sijaitsi visusti pusikon kätkössä,...".
Mielestäni tuo "visusti" on täytesana, joka ei oikein śovi tuohon yhteyteen. Mielestäni "visusti" viittaa ihmisen suorittamaan toimenpiteeseen esimerkiksi jonkin salaamiseen, piilottamiseen jne.

Kun kirjoitat jotain, niin mieti mitä kerrot sillä.
Kirjoitat: "Myrsky oli yleisluonteeltaan tavanomainen; se riehuisi aikansa ja väistyisi paremman sään tieltä.".
Jäin miettimään että jos mysky oli yleisluonnoltaan tavannomainen, ja kerrot että jotain se jätti jälkeensä, niin hitusen jäi korpeamaan että tuo "jotain" jäi täysin pimeyteen :D
Tuo "yleisluonteeltaan" on kenties hieman kankea ilmaus. Ajatus: "Myrsky oli tavannoimainen, mutta se jätti jälkeensä jotain todella epätodennäköistä.".

Kirjoitat: "Itsepäinen myräkkä pauhasi oman aikansa ja saman teki Grantin mieli; se sammahti väistämättömän edessä. Tyyni hiljaisuus laskeutui kuin tyhjästä.".
Hyvä! :D Hieno kuvailu! Mainiota!

Seuraavaan osaan toivoisin hieman enemmän taustoja, ja sellaista kerronnallista...hmm...jotain kouriintuntuvaa. Eli niin että lukija tajuaa että ahaa! Siksi hän on täällä, ja siksi hän ei lähtenyt turistien matkaan!

Kiitos! :D

Hei Bitfly!



Onpa omituinen tapa aloittaa! :D
Kirjoitat: "Lopulta saavuimme käytävään.".
Mietin pitkään, että miksi se ei voi olla vain "Saavuimme käytävään.". Kuitenkin luulen, että koska pätkä niin lyhyt niin tuo kyllä antaa kuvan siitä, että aikaisemmin on tultu kauan.

Seuraavassa otan muutamaan asiaan kantaa.
Kirjoitat: "Käytävän molemmin puolin oli ovia pieniin selleihin. Jokainen ovi rautainen ja raskaan väköinen. Niitä peitti paikoitellen ruoste, joka täplitti oven harmaata pintaa.".
Ajatukseni: "Käytävän molemmin puolin oli tautaisia, raskaan näköisiä ovia pieniin selleihin. Ruoste täplitti ovien harmaata pintaa.".
Tärkein asia on kenties se, että yksinkertaistat virkkeitä, jolloin myös toisto vähenee (tässä sna ovi), ja tekstistä tulee helpommin luettavaa. Suosittelen lukemaan ääneen itselleen sen, mitä on kirjoittanut, jotta kuulee mahdolliset kankeudet. Ei myöskään kannata tyytyä siihen, mitä ensimmäisenä on saanut paperille, vaan koettaa keksiä mahdollisimman monta vaihtoehtoa sanoa sama asia.

Annan samaan asiaan vielä toisenkin esimerkin.
Kirjoitat: "Yhtäkkiä kuulimme käytävän päästä ääntä. Käytävän päässä oleva ovi avautui ja sieltä astui ulos mies. Hän oli melko lyhyt, mutta tukeva. Mies muistutti kääpiötä.".
Ajatukseni: "Yhtäkkiä kuulimme käytävän päästä ääntä, kun pieni ovi avautui. Käytävään astui mies, melko lyhyt ja tukeva, ja joka muistutti kääpiötä.".
En sano että ajatukseni ovat parhaita, haluan kuitenkin herättää ajatuksia.

Mielenkiintoinen katkelma!

Tuosta olisi mukava lukea lisää! :D

Kiitos!

Hei kohdataan!

Kirjoitat niin, että tekstiä on mukava, ja helppo, lukea. Tarina kuitenkin mielestäni hieman ontuu. En millään saa tuon tarinan tarkoituksesta kiinni. Nostat hyvin tunnetta ja mielenkiintoa, kunnes lopautat sen antamalla lukijalle...hmm...ei mitään. Toivottavasti ei ollut liian rankasti sanottu :D
Mielestäni ajatus, joka kantaa tarinaa eteenpäin, tulee selvitä myös lukijalle. Ja lopun tulisi olla, ainakin minun mielestäni, joko iloinen tai surullinen. Tämä tarina vain loppuu.

Kirjoitat: "Yhtäkkiä sähköt katkeavat.".
Jäin pohtimaan sanaa "yhtäkkiä". Olen monesti kritisoinut tuon sanan käyttöä, ja mielestäni se on melko lailla turha. Kirjoitat myöhemmin sähköjen palaamisesta, jossa mielestäni otat juuri sopivasti kantaa sähköjen katkeamisen nopeuteen.
Ajatukseni: "Sähköt katkeavat.".

Monesti tulee käytettyä kapulakieltä, kuten "aloin kävellä, kävelin", "lähdin kulkemaan, kuljin" tai täytesanoja kuten "silloin", "sitten", "yhtäkkiä" ja kenties myös "muuta".
Kirjoitat: "Minulle tässä metron sähkömoottoreiden pauhussa ja raiteiden kolinassa ei ole muuta kuin sokea tyttöni, joka tuijottaa takaisin.".
Ajatukseni: "Minulle tässä metron sähkömoottoreiden pauhussa ja raiteiden kolinassa ei ole kuin sokea tyttöni, joka tuijottaa takaisin.".
Näitä pitäisi välttää viimeiseen saakka :D ...minun mielestäni.

Kirjoitat hyvin, ja nyt minua vaivasi se, että novelli tuntui kovin irralliselta...pelkältä tekstiltä.

Kiitos!