 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Mikko Repolainen!
En ole ihan varma onko tämä jo ollut kokonaisuudessaan sivustolla, mutta alla kuitenkin huomioita :D
Kuvailet paljon, ja valotat taustoja. Kenties jopa liiankin tarkasti paikoin.
Kirjoitat: "Jarkon sanavarastossa homo ja lesbo olivat pahimpia mahdollisia pilkkanimiä, joilla hän saattoi toista osapuolta loukata. Vesan kotona tuollaisia sanoja ei saanut ääneen lausua. Kerran hän oli yrittänyt tivata isältään, mitä ihmettä nuo arvoitukselliset sanat tarkoittivat, mutta isä ei ollut vastannut hänelle mitään. Isän ärtyneestä ilmeestä hän oli nopeasti päätellyt, ettei kysymystä huolinut toistaa. Ne oli niitä aikuisten juttuja, joita ei lapsille koskaan kerrottu. Maailmassa oli niin paljon asioita, joita he eivät saaneet vielä tietää, asioita, joista vain täytyi visusti vaieta.
Mutta taisipa Jarkkokin olla aika tietämätön tuollaisten outojen sanojen merkityksestä. Poikakerhossa Jarkko oli kerran ärähtänyt, että se Tynkkysen Railikin on ihan homo.".
Tämä kappale jatkuu vielä, mutta en sitä kokonaan lainannut. Se mihin pyrin on se, että tuota taustaa "homo" - sanalle valotetaan mielestäni liikaa, ja koetan selventää ajatustani lainaamalla juuri ennen tuota kappaletta olevaa dialogia.
Ajatukseni: "- Ihe oot täys homo, Jarkko lausui ilman pelon häivääkään. Homo ja lesbo olivat hänen sanavarastossaan pahimpia mahdollisia pilkkanimiä, joita hän oli käyttänyt jo ennen kuin isä oli edes suostunut kertomaan niiden merkitystä.
- No pojat pojat… Koittakeehan jo rauhottuu, Maija yritti sanoa väliin, mutta hänen sanansa taisivat kaikua kuuroille korville.
- Itkupilli ja riäpäle!
- Homo mikä homo, Jarkko jatkoi, ja tiesi jatkoi lapsellisella linjallaan.
- Onneton pikkupentu!
- Tuommosen homon kanssa toinna ies väitellä…
Anssi ei jäänyt enää Jarkon homosyytöksiä kuuntelemaan, vaan häipyi kiukkuisin askelin yläkertaan.".
Eli tuo mielestäni ylipitkä kuvailu "homo" - sanan taustasta ja merkityksestä henkilöille olisi voitu piilottaa dialogin osaksi, ainakin osin.
Tuo ajatukseni ei ole täysin oikein kuvailusi kanssa, mutta toivottavasti se selventää poinntini, joka on se, että liika taustojen valottaminen on toisinaan liikaa :D
Täytyy myöntää että otat kirjoituksissasi kantaa aktiivisesti sekä seksuaaliseen kasvamiseen, ihmisten arkeen ja haasteisiin, sekä politiikkaan :D Oikeastaan novellisi on läpileikkaus jopa uskomattomalta tuntuvia, ja kuitenkin arkipäiväisiä, tapahtumia sekä huikeaa dialogia, jonka murre on vertaansa vaille (vaikka onkin savolaisittain viännetty :D ).
Kiitos!
