Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Muut Sokeaa sokeampi
QR-Code dieser Seite

Sokeaa sokeampi Hot

Tarjoilija laskee vaahtoavan tuopin terassin pöydälle.
Sokea tyttö nostaa tuopin huulilleen kuin kuka tahansa, joka ei ole häiriintynyt
puheensorinasta, jota aurinkoterassi päivävarjoineen ja nousuhumalineen tuottaa.
Pöydän alla on opaskoira, joka tietää tehtävänsä. Minäkin tiedän tehtäväni. Se on
seurata sinua terasseilla, kaupungilla, kaikkialla. Minun todellisuuteni ei kaipaa
muuta kuin sinua sokea tyttöni.

Istun metrossa vastapäätä sinua. Mustien lasien piilosta sokea tyttö tuijottaa
takaisin kuin näkisi minut. Kuin näkisi jotain, mitä olen yrittänyt piilottaa;
jotain sellaista, minkä paljastuminen saisi aikaan minussa enemmän alastomuutta ja
häpeää.

Metro syöksyy tunneliin. Kiilamaiset valot skannaavat Ikkunoiden läpi vaunua kuin
paljastaakseen todellisuuden ihmisistä, jotka istuvat jäykkinä metron punaisilla
penkeillä vaivautuen pienimmästäkin katsekontaktista. Minulle tässä metron
sähkömoottoreiden pauhussa ja raiteiden kolinassa ei ole muuta kuin sokea tyttöni,
joka tuijottaa takaisin. Se on minun todellisuuttani, jota minulla ei ole
aikomustakaan paeta.

Yhtäkkiä sähköt katkeavat. Kiilamaiset valot välähtelevät epätasaisesti salamoina.
Lopulta aika on hidastunut riittävästi kohdatakseen todellisuuden. Sokea tyttö
vastapäätä on riisunut silmälasinsa. Aina valon välähtäessä näen siniset silmät,
jotka tunkeutuvat sieluuni ja antavat tälle ikuisuutta tavoittelevalle pienelle
hetkelle enemmän merkitystä.
-- Nadja oletko se sinä? kysyin minä.

Yhtä nopeasti kuin sähköt menivät, ne palasivat. Valoisa metro heräsi eloon
poistuvista ihmisistä. Seuraan tyttöä alumiinin tuoksuiseen sähköportaikkoon, jonka
koneiston päällä oleva ikirasva voisi syttyä tuleen yhdestä ainoasta tulitikusta.
Jyrkästi alhaalta ylös, alumiinisilppuri kuljettaa jäykkiä ihmisiä kohti määränpäätä
tai kenties kohti joitain suurempaa tarkoitusta. Nousuportaiden katossa ja seinissä
oli värejä, joita näin tyttöni kasvoilla metrossa.

Sokea tyttö istui puiston penkille. Puiden kädet heiluvat mustina harmaata taivasta
vasten. Puut puhuivat, mutta minä en ymmärtänyt. Yritin, kunnes tajusin.

-- Nadja se olet sinä, sanoin minä.

Ylläpidon palaute

 
Sokeaa sokeampi 2013-08-28 08:59:16 Alapo80
Arvosana 
 
3.0
Alapo80 Arvostellut: Alapo80    August 28, 2013
#1 Arvostelija  -   Kaikki arvostelut

Hei kohdataan!

Kirjoitat niin, että tekstiä on mukava, ja helppo, lukea. Tarina kuitenkin mielestäni hieman ontuu. En millään saa tuon tarinan tarkoituksesta kiinni. Nostat hyvin tunnetta ja mielenkiintoa, kunnes lopautat sen antamalla lukijalle...hmm...ei mitään. Toivottavasti ei ollut liian rankasti sanottu :D
Mielestäni ajatus, joka kantaa tarinaa eteenpäin, tulee selvitä myös lukijalle. Ja lopun tulisi olla, ainakin minun mielestäni, joko iloinen tai surullinen. Tämä tarina vain loppuu.

Kirjoitat: "Yhtäkkiä sähköt katkeavat.".
Jäin pohtimaan sanaa "yhtäkkiä". Olen monesti kritisoinut tuon sanan käyttöä, ja mielestäni se on melko lailla turha. Kirjoitat myöhemmin sähköjen palaamisesta, jossa mielestäni otat juuri sopivasti kantaa sähköjen katkeamisen nopeuteen.
Ajatukseni: "Sähköt katkeavat.".

Monesti tulee käytettyä kapulakieltä, kuten "aloin kävellä, kävelin", "lähdin kulkemaan, kuljin" tai täytesanoja kuten "silloin", "sitten", "yhtäkkiä" ja kenties myös "muuta".
Kirjoitat: "Minulle tässä metron sähkömoottoreiden pauhussa ja raiteiden kolinassa ei ole muuta kuin sokea tyttöni, joka tuijottaa takaisin.".
Ajatukseni: "Minulle tässä metron sähkömoottoreiden pauhussa ja raiteiden kolinassa ei ole kuin sokea tyttöni, joka tuijottaa takaisin.".
Näitä pitäisi välttää viimeiseen saakka :D ...minun mielestäni.

Kirjoitat hyvin, ja nyt minua vaivasi se, että novelli tuntui kovin irralliselta...pelkältä tekstiltä.

Kiitos!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
 

Arvostelut

Ei arvosteluja

Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS