 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei kohdataan!
Kirjoitat niin, että tekstiä on mukava, ja helppo, lukea. Tarina kuitenkin mielestäni hieman ontuu. En millään saa tuon tarinan tarkoituksesta kiinni. Nostat hyvin tunnetta ja mielenkiintoa, kunnes lopautat sen antamalla lukijalle...hmm...ei mitään. Toivottavasti ei ollut liian rankasti sanottu :D
Mielestäni ajatus, joka kantaa tarinaa eteenpäin, tulee selvitä myös lukijalle. Ja lopun tulisi olla, ainakin minun mielestäni, joko iloinen tai surullinen. Tämä tarina vain loppuu.
Kirjoitat: "Yhtäkkiä sähköt katkeavat.".
Jäin pohtimaan sanaa "yhtäkkiä". Olen monesti kritisoinut tuon sanan käyttöä, ja mielestäni se on melko lailla turha. Kirjoitat myöhemmin sähköjen palaamisesta, jossa mielestäni otat juuri sopivasti kantaa sähköjen katkeamisen nopeuteen.
Ajatukseni: "Sähköt katkeavat.".
Monesti tulee käytettyä kapulakieltä, kuten "aloin kävellä, kävelin", "lähdin kulkemaan, kuljin" tai täytesanoja kuten "silloin", "sitten", "yhtäkkiä" ja kenties myös "muuta".
Kirjoitat: "Minulle tässä metron sähkömoottoreiden pauhussa ja raiteiden kolinassa ei ole muuta kuin sokea tyttöni, joka tuijottaa takaisin.".
Ajatukseni: "Minulle tässä metron sähkömoottoreiden pauhussa ja raiteiden kolinassa ei ole kuin sokea tyttöni, joka tuijottaa takaisin.".
Näitä pitäisi välttää viimeiseen saakka :D ...minun mielestäni.
Kirjoitat hyvin, ja nyt minua vaivasi se, että novelli tuntui kovin irralliselta...pelkältä tekstiltä.
Kiitos!
