 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka taas Mikko Repolainen!
Todella kantaa ottavaa runoutta! Paikoitellen jopa huomattavan karkeaa tekstiä! :D
Lienee niin, että runoudessa on mahdollista myös huiskia joukkoon todella rajuja kannanottoja.
Esimerkki: "Ei minulla ole heille kuin yksi ainoa lääke:
melaa mekkoon ja kunnolla.".
Täytyy sanoa että rujous nosti ruokottomuudessaan jo hymyn huulille...ei aiheesta, vaan tavastasi kirjoittaa.
Kenties kuitenkin kannanotto, vaikka asia olikin intohimoinen, voisi olla hieman hmm...harkitsevampi.
Tosin parhaat keskustelut syntyvä vasta silloin, kun joku hermostuu :D
´
Samaa asiaa johon otin kantaa edellisessä runossasi.
Kirjoitat: "Olen sortunut siihen joskus itsekin
olen selittänyt kaikkea käytöstäni ikävillä lapsuuskokemuksillani tai
traumaattisilla nuoruusmuistoillani.
Pitemmän päälle se on kuitenkin aika säälittävää ja
naurettavaa toimintaa
olipa menneisyyteni millainen tahansa, ei se minun omaa
vastuutani minnekään poista
itse minä oman elämäni rakennan niin kuin rakennan.".
Ajatukseni: "Olen sortunut siihen itsekin
selittänyt kaikkea käytöstäni ikävillä lapsuuskokemuksillani,
traumaattisilla nuoruusmuistoillani.
Pitemmän päälle säälittävää ja
naurettavaa
olipa menneisyyteni millainen tahansa, ei se
vastuutani poista
itse elämäni rakennan kuten rakennan.".
En tiedä miten näet tuon. Koetin hieman "hämärtää" ajatusta. Ajatuksena vain :D
Joka tapauksessa vahvoja mielipiteitä, ja täytyy sanoa että runojasi on mukava lukea! Rakenne on hyvä, ja sanoma selvästi pitkään mietitty!
Kiitos!
