Arvostelut käyttäjältä Alapo80

Hei Esmeralda!

Aloitat mielenkiintoisella tavalla! Hyvä! Tavalla, joka herättää tunteita, ja pohdintaa siitä mitä on tapahtunut!

Täytesanat. Kehuin kovasti aloitusta, ja se oli hyvä vaikka seuraava poiminta onkin heti alusta.
Kirjoitat: "Äiti, ethän sääli minua, eihän siihen juuri syitä ole.".
Ajatukseni: "Äiti, ethän sääli minua, ei siihen syitä ole.".
Eli pikkuinen sana pois, ja lyhensin kieltosanaa.

Pilkut.
Kirjoitat: "Totuuden kuullessasi kieroilusi vain paheni ja nyt herätät minussa vastenmielisiä tunteita.".
Mielestäni tuohon ennen "ja" - sanaa kuuluu pilkku, sillä siinä selvästi vaihtuu lause.

Todella vaikuttavaa pohdintaa! Kuitenkin ehkä olisin kaivannut hitusen draamaa vielä. Ehkä joku ohikiitävä vinkki lyömisestä tai jostain muusta toiminnasta, jota äiti ei suostu uskomaan. Hieman jotain joka tekisi kolmannesta henkilöstä pahan. Tai vaihtoehtoisesti jotenkin niin, että pohdinnasta huolimatta kolmas olisikin hyvä, ja viesti siitä välittyisi lukijalle esimerkiksi jonkun tapahtuman (kuvatun) kautta. Tämä oli nyt huono palaute, sillä en osaa oikein antaa mitään konkreettista esimerkkiä.
Kirjoitat: "Mitä hän teki minulle?".
Mitä hän teki? Tähän jäin kaipaamaan vastausta.
Ajatukseni: "Mitä hän teki minulle? Miten tulen aina kantamaan tuon teon taakkaa mukanani.".
Tuo ehkä jättäisi jotain auki, likujan mietittäväksi, tai sitten voisi selvästi sanoa jonkun väkivallanteon tai vastaavaa.

Kuitenkin todella mainiosti etenevä tarina, jossa on tunnelmaa, joka herättää ajatuksia ja on oikeasti aidon tuntuinen! Hyvä!

Kiitos!

Hei tindenius!

Lukuunottamatta tuota pientä kirjoitusvirhettä "mittän", on alku todella hyvä! Parempi kuin aiemmin kirjoittamasi! Hyvä! :D

Älä kirjoita liikaa.
Kirjoitat: "Lähden seuraamaan Rafaelia ja hän johdattaa minut työhuoneensa ovelle.".
Ajatukseni: "Rafael johdattaa minut työhuoneensa ovelle.".
Huomaatko tuon? Sama asia, ja hieman turhaa jätetty pois.

Pilkut.
Kirjoitat: "Rafaelillekin on käynyt samoin hänen hampaansa ovat puhkaisseet hänen huuleensa reijän josta valuu verta.".
Ajatukseni: "Rafaelillekin on käynyt samoin, hänen hampaansa ovat puhkaisseet hänen huuleensa reijän, josta valuu verta.".
Ja muista myös pilkut ennen ja - sanoja :D
Pilkut ovat yksittäinen, ja kenties paras tapa osoittaa, että kirjoittaja tietää mitä on tekemässä. Ei ehkä se että niitä ei ole, mutta vaikka ne olisivatkin hieman väärin, on tekstissä heti yritteliäämpi tunnelma.

Kuvailu.
Kirjoitat: "...kun olohuoneesta kuuluu valtava lasinrysähdys ja heti perään Elenan kirkunaa.".
Ajatukseni: "...kun olohuoneen ikkuna helähtää sirpaleiksi, ja heti perään Elenan alkaa kirkua.".
Eli lasit eivät mielestäni rytise, vaan helähtää.
Toinen ajatus kirjoitustavasta (vaihdoin imperfektiin).
"...kun olohuoneen ikkuna helähti pirstaleiksi, ja heti perään Elena alkoi kirkua.

Mielenkiintoinen tarina, ja jostain kun kaivat vielä hieman lisää jännitystä, esimerkiksi kuvailemalla tuntoja kun jotain kriittistä (lasin helähdys) tapahtuu.

Kiitos!

Heippa tindenius!

Nyt alkaa vaikuttaa hyvältä! :D Todella kiinnostavan kuvion olet rakentanut. Kenties enemmän kappalejakoa kehiin! :D

Pilkuista asiaa.
Kirjoitat: "Hienoa päivä ilman ruokaa, ajattelen turhautuneena.".
Tuosta mielestäni puuttuu pilkku, joka erottaa "hienoa" - sanan kaikesta muusta. Annan myös pari muuta esimerkkiä miten saman voisi kirjoittaa.
Ajatukseni: "Hienoa, päivä ilman ruokaa, ajattelen turhautuneena.".
Ajatukseni: "Hienoa. Päivä ilman ruokaa, ajattelen turhautuneena.".
Ajatukseni: "Päivä ilman ruokaa, ajattelen turhautuneena. Hienoa.".

Pari kertaa ei ole yhdyssana, vaan kirjoitetaan erikseen :D
Sama kuin "hänen parasystävänsä" on oikeasti "hänen paras ystävänsä". :D

Kirjoitat: "Alexander huutaa perääni, mutta turhaan. Olen kadonnut jo hänen silmistään.".
Tuo toinen lause on hieman omituinen, ja uskonkin että olisit pienellä pohdiskelulla osannut kirjoittaa sen paremmin.
Ajatukseni: "Alexander huutaa perääni, mutta turhaan. Hän ei erota minua enää pöllyävän hiekan seasta.".
Mieti aina tarkkaan mitä kirjoitat. Yleensä jos jokin katoaa silmistä, se on ollut silmissä. Esimerkiksi loiste. Ja jos jokin kätoaa näkyvistä, se ei ole ollut silmissä, vaan näkyvissä :D

Täytesanat ja hieman vielä pilkuista.
Kirjoitat: "Liikumme yllättävän nopeasti myrskystä huolimatta ja pian olen menettänyt suuntavaistoni ja ajantajuni.".
Miksi sana "yllättävän"? Kuka yllättyy? Eli jos et kerro esimerkiksi "Yllätyin kuinka nopeasti liikuimme, myrskystä huolimatta", tai muuten ajatuksena, on tuo mielestäni täytesana, ja turha. Yleensä ennen "ja" - sanaa tulee pilkku.
Ajatukseni: "Liikumme nopeasti myrskystä huolimatta, ja pian olen menettänyt suuntavaistoni ja ajantajuni.".

Miten kirjoitat.
Kirjoitat: "...ja minun ei auta kuin liikkua perässä.".
Tässä ei ole varsinaista virhettä. Haluan vain antaa toisenlaisen vaihtoehdon.
Ajatukseni: "...eikä minulla ole muuta vaihtoehtoa, kuin liikkua perässä.".
Eli mieti myös toisenlaisia tapoja kirjoittaa sama asia.

Älä kirjoita itsestäänselvyyksiä.
Kirjoitat: "Hän esittelee itsensä ja tarkastelee minua uteliaana. ’’Olen Ava.’’ Esittelen itseni vuorostani.".
Ajatukseni: "Hän esittelee itsensä, ja tarkastelee minua uteliaana. ’’Olen Ava.’’".

Mieti mitä kirjoittamasi tarkoittaa.
Kirjoitat: "Hän nykäisee sen auki ja päädymme ulkoilmaan.".
Tämähän tarkoittaa että oven nykäisemisen seurauksena he päätyvät ulkoilmaan, eikä mielestäni siitä ole kyse. Anna pari ajatusta.
Ajatukseni: "Hän nykäisee sen auki, ja astumme ulkoilmaan.".
Ajatukseni: "Hän nykäisee sen auki, ja kirkas ulkoilma tulvii sisään.".

Vältä toistoa, eli asioita kuten se, että Lupin etenee aina määrätietoisesti ja se, että päähenkilölle ei jää kuin yksi vaihtoehto. Toimii kerran, mutta aina on vaihtoehto.

Mielenkiintoinen ajatus tuo pelimaailma, ja siihen peilattuna tarina on loistavasti rakennettu! Hyvä! :D

Moikka ~DREV~!

Todella mielenkiintoinen katkelma!

Kirjoitat: "Kaukana siintävien vuorten edessä oli tiheä metsikkö, ja sen edessä samanlaista kuivunutta savea ja hiekkaa, kuin entisen vehreän Foraoigen poltetut jäännökset.".
Olen sanonut miltei kaikille, ja sanon Sinullekin, että lue tekstiäsi itsellesi ääneen, ja koeta löytää haastavissa kohdin toinenkin tapa sanoa sama asia.
Ajatukseni: "Emman ja kaukana siintävien vuorten välissä oli tiheä metsikkö, kuivunutta savea ja hiekkaa, samanlaista kuin entisen vehreän Foraoigen poltetut jäännökset.".
Eli jos jonnekin on pitkä matka, ei edessä ole oikein hyvä kaunokirjallinen termi...minun mielestäni.

Pilkutuksesta.
Olet yksi harvoja, joka käyttää pilkkua ennen ja - sanaa :D Älä kuitenkaan käytä niitä liikaa.
Kirjoitat: "Emma manasi mielessään, ja koetti keksiä, miten pääsisi tuohon suureen valtakuntaan.".
Tuon toisen pilkun voi jättää pois, ja muutoinkin jos pilkun paikat ovat lähekkäin, voi toisen jättää pois.
Ajatukseni: "Emma manasi mielessään, ja koetti keksiä miten pääsisi tuohon suureen valtakuntaan.".

Kirjoitat: ""PUHU!" mies karjaisi.".
Ajatukseni: ""Puhu!" mies karjaisi.".
Eli mielestäni on turha korostaa isoilla kirjaimilla, sillä kerrot heti perään miehen karjuvan. Mielestäni kaunokirjallisuudessa tulee käyttää useita isoja kirjaimia vain siteerauksissa, esim "Ajan haalistamassa kyltissä luki "PYSYKÄÄ POISSA!"".
Muutoin tulisi noudattaa hyvää kaunokirjallista tapaa ja kuvailua, kuten olet muutoin tehnytkin :D

Vältä toistoa.
Keskivaiheilla katkelmaa käytät "alemmas" - sanaa kolme kertaa lyhyessä ajassa.
Viimeisen "alemmas" -sanan voisi korvata vaikka jättämällä "...yhä alemmas." kokonaan pois.

Toisinaan kuvailun voisi osittain kytkeä tekstiin. Esimerkiksi lohikäärmeen kanssa.
Esimerkki, jossa lainaan tekstin alun ja kuvailun Sinulta, "Se oli palaamassa pääkaupunkiin vuorten toiselle puolelle. Hyvin vaaleat, jäänsiniset silmät tarkkailivat ympäristöä, mikään ei jäänyt siltä huomaamatta.".
Eli mielenkiintoinen tarina katkeaa pitkään kuvailuun, ja esimerkiksi lohikäärmeen määränpään, tehtävän, ja tarkemman kuvailun voisi "piilottaa" siihen, kun tyttö herää ja siihen kun lohikäärme koppaa tytön kyytiin.
Tällöin tarina etenee jännittävänä koko ajan, ja kuvailu ikään kuin sulautuu kerrontaan :D

Pidän kirjoittamastasi paljon, erityisesti perinteisen fantasian hengestä, ja kuvailusta (miljöö). Tee paljon töitä, jotta kirjasi päätyy kansiin, ja pääsen lukemaan sen kokonaan! :D

Kiitos!

Heippa kotikirjailija!

Todella mielenkiintoinen novelli! En voisi kuvitella sitä kenenkään muun, kuin Sinun kirjoittamaksi! :D Persoonallinen tyylisi on todella omintakeinen ja rempseä!

Huolellisuus oli isoin yksittäinen tekijä, jonka novellista huomasin.
Kirjoitat: "...koiraa ryntäsi laumana tkeskelle mylläkkää, äänettöminä ja tehokkaina.".
Eli tuollaisia ylimääräisiä t-kirjaimia löytyy paikoin tekstistä.
Toinen esimerkki,
Kirjoitat: "Firmamme tunneta koiravartiosta.".
-an näyttäisi puuttuvan...

Nyt en tosin löytänyt yksiäkään sulkeita! Hyvä! :D

Kävin tässä päivänä eräänä kiivasta keskustelua pilkuista erään tuttuni kanssa.
Kirjoitat: "Rina tunki itsensä verkkoon kiinni ja tarjoutui kuin suosikkiurokselleen.".
Ajatukseni: "Rina tunki itsensä verkkoon kiinni, ja tarjoutui kuin suosikkiurokselleen.".
Ehkä ei paras esimerkki, ja kuitenkin ja - sana mielestäni tuossa erottaa lauseet toisistaan.
Eli intän vielä sen verran että ja - sana on lähtökohtaisesti konjunktio, jonka eteen tulee pilkku.

Kokonaisuutena mainio novelli, ja loppu oli juuri sellainen, jota Sinulta saattoi odottaa!

Hyvää työtä!

Heippa Deathless!

Mukava kuulla Sinusta taas!

Kirjoitat: "Tytöistä oli vain harmia, sen hän oli oppinut jo isosiskoltaan.".
Tässä mietin oliko isosiskosta harmia, vai oliko tämä kertonut tytöistä olevan vain harmia :D

Hieno vastakkain asettelu kun Leo pakenee pelottavan opettajan antavaa tehtävää rangaistuksesta välittämättä :D Hyvä!

Jahas...se siskoasiakin selvisi :D

Aihe, eli se mitä ajat novellilla takaa, jää ainakin minulle hieman ohueksi. Selvää konfliktia on olemassa, mutta sen yhdistäminen mihinkään selvään juoneen on hankalaa. Kuitenkin uskon, että jatko avaa asiaa enemmän!

Hyvää työtä, ja erityisesti Ade:n itkukohtaus oli mainio! :D

Hyvä!

Hei tindenius!

Alku on aina kaikkien tarinoiden tärkein tekijä! Jos sössit sen, saatat menettää lukijan.
Kirjoitat: "Kaikki oli ollut pimeää niin kauan, kuin saatoin vai muistaa. Ilmassa leijaili pölyhiukkasia ja ainoa seurani oli rikkinäinen posliininukke.".
Tässä on nyt mielestäni huolimattomuutta, eli tarkkana tuon tarkastusluvun kanssa!
Ajatukseni: "Kaikki oli ollut pimeää niin kauan, kuin saatoin muistaa. Pölyä leijaili ilmassa, ja seuranani oli vain rikkinäinen posliininukke.".

Tarkkuutta.
Joku on voinut istua "ikuisuudelta tuntuneen ajan", mutta ei "ikuisuuksia tuntuneen ajan".

Täytesanoista.
Kirjoitat: "Äkkiä hiljainen rapina kiinnittää huomioni.".
Ajatukseni: "Hiljainen rapina kiinnittää huomioni.".
Eli miksi täytesana äkkiä? Rapina alkaa, ja jos se alkaa äkkiä, niin jotain on täytynyt ensin tapahtua hitaasti.

Täytyy kuitenkin sanoa, että alku on mielenkiintoinen! Hieno ajatus!

Odotan jännityksellä jatkoa!

Heippa tindenius!



Nyt on pakko sanoa heti alkuun, varmaan jo useamman kerran, että tässä hetkessä kirjoittaminen on mielestäni vaikein kirjoitustapa pitää koossa.
Esimerkki: "''Eikö tämä voitaisi selvittää puhumalla?'' Kysyn ja pitelen samalla päätäni. Pan vilkaisee minua huvittuneena, mutta kohdistaa katseensa pikaisesti takaisin Aurooraan.".
Ajatukseni: "''Eikö tämä voitaisi selvittää puhumalla?'' Kysyin ja pitelin samalla päätäni. Pan vilkaisi minua huvittuneena, mutta kohdisti katseensa pikaisesti takaisin Aurooraan.".
Eli tuo preesensissä tapahtuva kerronta voi olla monilta osin kinkkinen, erityisesti tapahtumia kuvaillessa (ja erityisesti jos kaksi asiaa tapahtuu samanaikaisesti), kun taas imperfektissä, eli hetki sitten menneessä on mielestäni isompi liikkumavara kirjoittajalla. No...mielipidekysymys.

Kirjoitat: "Pan sanoo ja lähtee kiertämään kehää aina siirtyen lähemmäs Aurooraa.".
Eli mieti mitä sanoja todella tarvitaan.
Ajatukseni: "Pan sanoo ja lähtee kiertämään kehää siirtyen lähemmäs Aurooraa.".

Mieti tarkkaan miten sanot asian, eli niin että teksti on sujuvaa.
Kirjoitat: "Musta veri alkaa valua haavasta, joka hidastaa todenteolla Aurooran liikkumista.".
Ajatukseni: "Musta veri valuu haavasta, ja Aurooran liikkuminen hidastuu.".

Luot todella hyvin jännitystä taistelun aikana, ja päästämällä Panin pakoon, mutta et mielestäni ota ajatuksestasi kaikkea irti. Tarkoitan että olisit voinut fiilistellä vielä enemmän sillä, kuinka Aurooralle käy, tai sillä kuinka Pan katoaa vannoen kostoa jne.
Toisin sanoen kun luot jännitystä tilanteisiin, mieti tarkkaan miten saat siitä kaiken ilon irti :D

Kiitos!

Hei Kati Rinne!

Mukava että laitoit kaikki yhteen putkeen!

Isoin asia, joka pistää silmään, on tuo kappalejako.

Esimerkki.
Kirjoitat,
"...huoneeseeni. Piilotin kirjan vaatekaapissa piilossa olevaan lokerikkoon, jotta se pysyisi tallessa.
Päätin Brunon mieliksi lähteä pitkälle maasto lenkille ja pohtia päivän tapahtumia. Riensin talliin ja hain satulahuoneesta satulan ja suitset. Laitoin...".
Ajatukseni,
"...huoneeseeni. Piilotin kirjan vaatekaapissa piilossa olevaan lokerikkoon, jotta se pysyisi tallessa.

Päätin Brunon mieliksi lähteä pitkälle maasto lenkille ja pohtia päivän tapahtumia. Riensin talliin ja hain satulahuoneesta satulan ja suitset. Laitoin...".

Eli selvä kappalejako, joka tyhjällä rivillä erottaa yhden tapahtuman toisesta.

Kiitos koko tekstin lisäyksestä! :D

Hei Bizarre!

Ajatus novelliin on hyvä! Kuolema ja suru herättää tunteita ja ajatuksia lukijoiden omien kokemusten kautta.

Kirjoitat: "Raijan ääni murtuu lausuessa sanoja.".
Mielestäni tuo "...lausuessa sanoja." on turha.
Ajatukseni: "Raijan ääni murtuu.".
Eli on selvää tai yhdentekevää murtuuko ääni lausuessa. Pääasia on, että murtuneen äänen tunne on luotu. Älä luo liian pitkälle pureskeltuja näkemyksiä lukijalle.

Kirjoitat: "Tytöt nostavat katseensa lattiasta ja katsovat toisiaan epäuskoisesti silmiin.".
Ajatukseni: "Tytöt nostavat katseensa kirkon kivilattiasta, ja katsovat toisiaan epäuskoisesti silmiin.".
Eli tuossa tyttöjen oleminen tuli todella sekavana esiin, ja koetin sitä hieman selventää. Kenties tuon "silmiin" voisi jättää pois, sillä jos tytöt katsovat toisiaan, voidaan olettaa näiden katsovan silmiin.
Lisäsin vielä pilkunkin :D

Yhteenvetona.
Tunnetta on paljon. Hyvä! Mieti aina mitä tarvitsee sanoa, ja mitä ei. Lisäksi mieti mikä vielä lisää tunnelmaa. Onko se alttaritaulu, jyhkeät kiviseinät, kylmyyttä hohkaava lattia jne.

Tuo miten luot äidistä hyvän ihmisen, hänen omasta mielestään, ja lyttäät lopuksi, on upea veto! Nimi novelliin voisi olla kenties jokin toinenkin, sillä en oikein osannut yhdistää sitä tarinan todelliseen aiheeseen, joka ei mielestäni ollut se, että tyttö ei epäkunnioittavasti antanutkaan kuulua suoria sanoja toisen puhuessa.

Kiitos hyvästä novellista!