 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka ~DREV~!
Todella mielenkiintoinen katkelma!
Kirjoitat: "Kaukana siintävien vuorten edessä oli tiheä metsikkö, ja sen edessä samanlaista kuivunutta savea ja hiekkaa, kuin entisen vehreän Foraoigen poltetut jäännökset.".
Olen sanonut miltei kaikille, ja sanon Sinullekin, että lue tekstiäsi itsellesi ääneen, ja koeta löytää haastavissa kohdin toinenkin tapa sanoa sama asia.
Ajatukseni: "Emman ja kaukana siintävien vuorten välissä oli tiheä metsikkö, kuivunutta savea ja hiekkaa, samanlaista kuin entisen vehreän Foraoigen poltetut jäännökset.".
Eli jos jonnekin on pitkä matka, ei edessä ole oikein hyvä kaunokirjallinen termi...minun mielestäni.
Pilkutuksesta.
Olet yksi harvoja, joka käyttää pilkkua ennen ja - sanaa :D Älä kuitenkaan käytä niitä liikaa.
Kirjoitat: "Emma manasi mielessään, ja koetti keksiä, miten pääsisi tuohon suureen valtakuntaan.".
Tuon toisen pilkun voi jättää pois, ja muutoinkin jos pilkun paikat ovat lähekkäin, voi toisen jättää pois.
Ajatukseni: "Emma manasi mielessään, ja koetti keksiä miten pääsisi tuohon suureen valtakuntaan.".
Kirjoitat: ""PUHU!" mies karjaisi.".
Ajatukseni: ""Puhu!" mies karjaisi.".
Eli mielestäni on turha korostaa isoilla kirjaimilla, sillä kerrot heti perään miehen karjuvan. Mielestäni kaunokirjallisuudessa tulee käyttää useita isoja kirjaimia vain siteerauksissa, esim "Ajan haalistamassa kyltissä luki "PYSYKÄÄ POISSA!"".
Muutoin tulisi noudattaa hyvää kaunokirjallista tapaa ja kuvailua, kuten olet muutoin tehnytkin :D
Vältä toistoa.
Keskivaiheilla katkelmaa käytät "alemmas" - sanaa kolme kertaa lyhyessä ajassa.
Viimeisen "alemmas" -sanan voisi korvata vaikka jättämällä "...yhä alemmas." kokonaan pois.
Toisinaan kuvailun voisi osittain kytkeä tekstiin. Esimerkiksi lohikäärmeen kanssa.
Esimerkki, jossa lainaan tekstin alun ja kuvailun Sinulta, "Se oli palaamassa pääkaupunkiin vuorten toiselle puolelle. Hyvin vaaleat, jäänsiniset silmät tarkkailivat ympäristöä, mikään ei jäänyt siltä huomaamatta.".
Eli mielenkiintoinen tarina katkeaa pitkään kuvailuun, ja esimerkiksi lohikäärmeen määränpään, tehtävän, ja tarkemman kuvailun voisi "piilottaa" siihen, kun tyttö herää ja siihen kun lohikäärme koppaa tytön kyytiin.
Tällöin tarina etenee jännittävänä koko ajan, ja kuvailu ikään kuin sulautuu kerrontaan :D
Pidän kirjoittamastasi paljon, erityisesti perinteisen fantasian hengestä, ja kuvailusta (miljöö). Tee paljon töitä, jotta kirjasi päätyy kansiin, ja pääsen lukemaan sen kokonaan! :D
Kiitos!
