 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei Bizarre!
Ajatus novelliin on hyvä! Kuolema ja suru herättää tunteita ja ajatuksia lukijoiden omien kokemusten kautta.
Kirjoitat: "Raijan ääni murtuu lausuessa sanoja.".
Mielestäni tuo "...lausuessa sanoja." on turha.
Ajatukseni: "Raijan ääni murtuu.".
Eli on selvää tai yhdentekevää murtuuko ääni lausuessa. Pääasia on, että murtuneen äänen tunne on luotu. Älä luo liian pitkälle pureskeltuja näkemyksiä lukijalle.
Kirjoitat: "Tytöt nostavat katseensa lattiasta ja katsovat toisiaan epäuskoisesti silmiin.".
Ajatukseni: "Tytöt nostavat katseensa kirkon kivilattiasta, ja katsovat toisiaan epäuskoisesti silmiin.".
Eli tuossa tyttöjen oleminen tuli todella sekavana esiin, ja koetin sitä hieman selventää. Kenties tuon "silmiin" voisi jättää pois, sillä jos tytöt katsovat toisiaan, voidaan olettaa näiden katsovan silmiin.
Lisäsin vielä pilkunkin :D
Yhteenvetona.
Tunnetta on paljon. Hyvä! Mieti aina mitä tarvitsee sanoa, ja mitä ei. Lisäksi mieti mikä vielä lisää tunnelmaa. Onko se alttaritaulu, jyhkeät kiviseinät, kylmyyttä hohkaava lattia jne.
Tuo miten luot äidistä hyvän ihmisen, hänen omasta mielestään, ja lyttäät lopuksi, on upea veto! Nimi novelliin voisi olla kenties jokin toinenkin, sillä en oikein osannut yhdistää sitä tarinan todelliseen aiheeseen, joka ei mielestäni ollut se, että tyttö ei epäkunnioittavasti antanutkaan kuulua suoria sanoja toisen puhuessa.
Kiitos hyvästä novellista!
