Arvostelut käyttäjältä T.Johan

Onko eläimillä oikeudet, riippuu minkälaisesta eläimestä on kyse. Vielä eivät ole eläinaktivistit hyökänneet kalastajia vastaan; ettekö te lainkaan mieti miltä kastemadosta tuntuu kun te lävistätte sen koukulla! Aivan selvää on, että eläinte oikeudet ovat kytköksissä eläinten älykkyyteen. Mitä älykkäämpi eläin, sen enemmän oikeuksia. Paitsi ei. Niidenkin lihaa syödään, jos mahdollista. Koirat, kissat, apinat, delfiinit.

Eläimilä on eläinten oikeudet. Ei ihmisten. Ja se on oikein. Eläimet on eroteltava ihmisisä. Anteeksi nyt vaan, mutta (jumalauta saatana kun ihmiskunnassa on ihmisiä joiden oikeudet eivät ole lähelläkään niiden etuoikeutettujen eläinten oikeuksia, jotka nauttivat länsimaisen vaurastuneen ihmisesn kohtelua) Siis on ihmisiä, joiden oikeudet ovat vähemmän kuin tietyillä alueilla asuvien eläinten oikeudet. Toisin sanoen seriippuu täysin ihmisestä mitä oikeuksia milläkin eläimellä on.

Eläinten objektiivinen elämisen oikeus on pelkkää paskaa. Ihminen määrittelee sen. Piste. Tämä on ikävä fakta.
Idealistit jotka taistelevat eläinten oikeuksien puolesta.... a) yksikään eläin ei tule kiittämään heitä työstään b) he suorastaan estävät eläinten hyötykäytön perustuen niiden älykkyyteen. Delfiinit tekevät temppuja,kanat syödään. c) idealistit puolustavat väärää lajia, heidän pitäisi olla heikompien ihmisten puolella.

Vastaus: villieläimillä on oikeus elää, mutta hyötyeläinten tarkoitus on kuolla ihmisten hyväksi mahdollisimman kivuttomasti ja mahdollisimman luonnonmukaisella elämällä.

Oikein tyylipuhdas ja realistinen novelli. Teksti vie eteenpäin turhia kaunistelematta ja jokainen lause kertoo enemmän päähenkilöstä ja hänen maailmastaan. Behaviorismi-novelli. Ei mennä päänsisään vaan kuvataan käyttäytymistä, joka on hiton lakoninen ja uskottava. Uskottava, sitä tämä on. Voi hyvin kuvitella peruspeten joka ei lässytä vaan käsittelee asiat päässään privaatisti.

"Vähän pidempi lauantai" Hieno repliikki.

Jännite tuli novellin nimestä. Mikä suru? Milloin suru? Näkyykö suru? Nimi taitaa olla 50% tehontuojasta. Ilman sitä voisi jäädä hölmistynyt olo. Nyt ei jäänyt, vaan sellainen ihmetys, että voiko surua käsitellä noinkin?

Toisaalta, tuo oli vain fragmentti päähenkilön elämästä. Suru, kun isä on kuollut, ei taatusti jää tuohon päivään. Ehkä se oli alkusuru? Milloin Kake repeää? Ja miten? Suuteleeko pysäkin nuoria naisia?

Kiitos tekstisäsi! Se oli kokonainen ja hiottu.

Hyvää tekstiä. Taitavasti eläydytty kumpaankin näkökulmaan: objektiiviseen ja subjektiivseen kertojaan. Tajunnanvirtateksti kyllä tökkii, kun kappale on yhtäpötköä mutta lauseet ovat lyhyitä virkkeitä Tai toisaalta...on helppolukuinen juuri sen takia!
Dialogi selkeää, kuvailee puhujien persoonaa.

Selkeä alku, lähtee jo valmiiksi kriisistä. Mieleen tulee yksi asia: Jos alkuasetelman kertomiseen menee näin paljon tekstiä, tuleeko romaanista hirveän pitkä?

Mutta tämä on romaani, ei elokuvan käsikirjkoitus. Romaanissa saa laveasti kuvailla. Tämä on jo nyt hyvin luettava ja helposti seurattava, ei käsittämättömiä sivistyssanoja vaan tavallisen ihmisen sanoja.

kahden näkökulman päällekkäisyys luo jännitettä. Hyvä. Silti sanon: tiivistä vielä.
Vaikka sanoin aiemmin että on romaani eikä elokuvan kässäri, se tulee väkisinkin mieleen. Kuvailu on suorasukaista eikä kaunokirjallisia tehokeinoja käytetä. Mitkä ne ovat? Jos tapahtumien välinen jännite ei itsessään riitä, on oltava kielellistä jännitettä joka vie eteenpäin. Jos kieli on pelkästään tapahtumien puhdasta kuvailua, kirjoittajalla on kiire asettaa seuraava juonta eteenpäin vievä tapahtuma jotta lukija ei kyllästyisi.

Tuossa tajunnanvirrassa on selkeä motiivi jota on mielenkiintoista lukea. Käyn valitettavan vähän tällä sivustolla, mutta jos luen jotain pyrin sanomaan jotain. Tämä on parasta tekstiä mitä täällä olen nähnyt.

Tsemppiä urakallesi! Toivon että menestyt!

Kirjoitusvirheet pois, antaa hätäisen vaikutelman. Seksin kuvailua ei ollut juuri ollenkaan. Intensiivisempää tekstiä jos puhutaan seksistä ja varsinkin jos tarinan yksi tehokeino on ronski kieli. Olihan kappaleen otiskon nimi "kuumaa seksiä". Laita siis kuumaa seksiä.
Tämä on ilmeisesti osa laajempaa kokonaisuutta. Kohtauksissa on toimintaa, se on hyvä. Turhaa maalailua ei ole, mutta jos ollaan Mexicossa, tällainen suomipiiptäjä haluaisi hieman enemmän maiseman ja ja sitä kautta tunnelman korostamista.

Itse tykkään kirjoittaa dialogin ranskalaisilla viivoilla. Typografinen juttu.

Pidin tilanteiden suoruudesta, tai että on jotain muutakin kuin viipyilevien tunnelmien kuvausta.

Näen kyllä tulevaisuutta, koko tarinan kun saa kasaan, ellei jo ole, sen jälkeen voi alkaa nussimaan pilkkua.
Eikä täällä mitään k18 merkkiä tarvita. Tai jos haluaa enemmän lukijoita, sen voi laittaa.

Huomaa että on mietitty mitä sanotaan ja miten sen saa vaikuttavaksi. Lyhyet lauseet sinänsä ei tee runosta vaikuttavaa, sen lyhyyden täytyy myös tuntua käytetyissä sanoissa. Rehellisyyttähän tässä on ja se on hyvä. Tunnetta, allegorioita, elämää. Ymmärrän että tässä kuvataan lapsen itsenäistymistä? Vanhemman tuskaa päästää irti? Sen tarkemmin ei osaa sanoa. Kun nyt on kysymys sanataiteesta, ja sen arvostelusta, niin tämä on liian abstrakti. Ei saa otetta mistään. Kaipaan jotain konkretiaa; miten tuska koskettaa arjessa. Kuvaa tuo kaikki vielä lyhyemmin ja niin että se kitetytyy johonkin ymmärrettävään, arkisanaan- tai esineeseen.

Sanataiteessa on kyse sanan taiteellisesta - ja rehellisestä - käytöstä. Ei niinkään maalailusta. Enhän minä osaa selittää mistä runoudessa on kyse, kunhan heittelen mielijohteitani. Mutta tarkoitan sitä että runon vaikuttavuus syntyy siitä että keskitytään ajattelemaan millä sanoilla ajatus tai tunne saadaan impactiksi. Pelkkä tunne ei riitä runon hyvän runon kirjoittamiseen. Sanojen maailma tai ikkuna tai vaatteet täytyisi saada kontrastikkaaksi jännästi.

Pidin siitä ettei ole kielioppivirheitä, lyhyet rivit myös ja vahvuutesi on turhan pois karsiminen. Suurin vahvuutesi on se asenne, että kirjoitit tämän tekstin ja sitä myötä ymmärsit ja käsittelit elämääsi ja ajatuksiasi. Se on mitä arvokkainta.

Kiitos.

Tämä on mielnkiintoinen, helposti luettavissa ja siitä saa irti ymmärrystä kutittelevaa ainetta. Tässä on myös se yllätys tai käänne jota aina kaipaan ja joita runoissakin pitää olla. Hienosti huomioiden annetaan lukijalle kuva jostain jota on vaikea kuvailla tai on helppo mutta silloin se ei olisi runo. Hyvin inhimillinen. Kiitos.

Kiitos TLeguaani! Olen kyllä raapustelut jokun verran, liian vähän, mutta kuitenkin. Tämän kirjoitin sohvalla maaten, paperi lattialla ja silmät sisäänpäin tutkien. Jatketaan harjoituksia. Kun ehtii. Tämä on parempi sivusto kuin Prologi, sieltä ei kommentteja saa vaikka mitä tekis.

Olen myös uusi täällä. Koitan pitää tapaa yllä: joka kerta kun kirjaudun, luen yhden tekstin -vanhemman - ja kirjoitan siitä. No nyt tämä on sitten toinen tänään. Ehkä uusia lukijoita ja arvostelijoita tulee lisää aina silloin tällöin.

Ensinnäkin Möyjjy, täydet pisteet siitä että ylipäätään kirjoitat! Se on aika katoava harrastus lisääntyneen helppoheikkimedian myötä. Itse prosessi on niin palkitsevaa, loppujen lopuksi, että itse tuotosten menestymisestä ei tarvitse välittää. Ainakaan paljoa. Tuo sinun tekstisi tuo esiin selvän mielipiteen. Selvästi kirjoitettu, hieman fatalistinen, mutta varma ajatuksestaan.

Vältä toistoa. Tuska -sana menettää tehonsa jo toisen rivin jälkeen. Voisit vaikka otsikoida sen "Tuska" ja sen jälkeen jättää mainitsematta koko sanaa. Muistetaan se Vartiaisen biisi rakkaudesta jossa ei itse sanaa mainittu kertaakaan.

Tekstissä on teräviä huomioita ympäristöstä. Näet sen oman tuskasi läpi. Se värjäytyy siksi. Niitä periaatteessa voisi olla enemmänkin. Toi koira-huomio on hieno. Ja erittäin totta. Ei sillä ole vaihtoehtoa.

Mutta - anteeksi ymmärtämättömyyteni - viimeisen lauseen sisältö ei rimmaa alun kanssa. Tai sitten en tajua. Ajatteletko siis niin, että tuhoat ihmisyytesi ellet antaudu tuskalle?

No, tämähän on maailmankatsomuksellinen teksti ja ihmiset käsittävät käsitteet joskus eri vinkkeleistä. Epäilen että tarkoitat ekistentiaalista ahdistusta, sellaista moraalisen ongelman tuskaa kun tuntee ihmisenä olemisen vastuunsa. Blääh. Jotain sinnepäin. :D

Mutta kiitos kun kirjoitit tänne. Niin, nuo tähdet nyt koskevat ihan vain tekstuaalista asua, ei mitenkään henkilökohtaiseen arvoon liittyvää.

Tabermann tästä tulee mieleen. Anteeksi että vertaan jo olemassaolevaan runoilijaan ainutlaatuista tekstiäsi, mutta mielleyhtymillähän tässä pelataan palautteessakin :)

Kaunis. Vaikka puhutaan huudosta, se huuto ei ylety tekstiin, joka on simppeli, hallittu ja ... lämmin. Vahvoja kielikuvia vastakkain. Yksikin huutomerkki olisi pilannut runon. Hyvin vetoava.

Mutta koska tämän puheenomaisuus on niin vahva, lisäisin sanan "sillä" lauseen "niin minä kaipaan järveni tyyntä" -edelle. Koska se samalla tavalla viittaisi edelliseen säkeeseen kuin ensimmäisessä kappaleessakin. Samoin muuttaisin mainitsemani lauseen pisteen pilkuksi, juoksevuus viimeiseen kappaleeseen parantuisi.

Kiitos.

Sujuvasti irroitit normaalin sanajärjestyksen ja heitit ne eri riveille, tekemiset ja kohteet. Tästä aistii sen että taustalla on voimakkaampi tapahtuma ja tunnereaktio(t). On sinä ja minä, selkeää. Tavanomaiset sanat, ymmärrettävää. Toistoa, jotta viesti menisi perille.
Eheä runomuotoinen teksti. En osaisi korjata, sillä niin vakaasti tässä ajatellaan ja laitetaan sanoja peräkkäin, että "muoto" puolustaa itseään. Kritiikki olisi lähinnä taustalla olevan tunteen kritiikkiä, eikä se olisi mistään kotoisin. Siis se kritiikki :)
Pidän noista aluista, siinä käytetään hyväksi runouden ilmaisun vapautta. Molempien säkeiden loput ovat luonnollinen jatkumo alulle, ja ovat symmetrisiä.
Mutta miksi annoin vain kaksi ja puoli? Siksi, koska teksti ei vaikuta minuun. Näen että se on hallittu ja kertoo vakavasta asiasta - tai kauniista. Tykkään rosoisemmasta meiningistä. Tai siitä, että teksti ei ole suora ikkuna sisälle, vaan heijastava ja peilaava joka antaa arvoituksen tai luunapin otsaan. Etc.

Kiitos tekstistäsi. Hieman kateellinen voisi tuosta varmasti lähes hengellisestä tapahtumasta voisi olla josta kerrotaan :)