 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Oikein tyylipuhdas ja realistinen novelli. Teksti vie eteenpäin turhia kaunistelematta ja jokainen lause kertoo enemmän päähenkilöstä ja hänen maailmastaan. Behaviorismi-novelli. Ei mennä päänsisään vaan kuvataan käyttäytymistä, joka on hiton lakoninen ja uskottava. Uskottava, sitä tämä on. Voi hyvin kuvitella peruspeten joka ei lässytä vaan käsittelee asiat päässään privaatisti.
"Vähän pidempi lauantai" Hieno repliikki.
Jännite tuli novellin nimestä. Mikä suru? Milloin suru? Näkyykö suru? Nimi taitaa olla 50% tehontuojasta. Ilman sitä voisi jäädä hölmistynyt olo. Nyt ei jäänyt, vaan sellainen ihmetys, että voiko surua käsitellä noinkin?
Toisaalta, tuo oli vain fragmentti päähenkilön elämästä. Suru, kun isä on kuollut, ei taatusti jää tuohon päivään. Ehkä se oli alkusuru? Milloin Kake repeää? Ja miten? Suuteleeko pysäkin nuoria naisia?
Kiitos tekstisäsi! Se oli kokonainen ja hiottu.
