 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Olen myös uusi täällä. Koitan pitää tapaa yllä: joka kerta kun kirjaudun, luen yhden tekstin -vanhemman - ja kirjoitan siitä. No nyt tämä on sitten toinen tänään. Ehkä uusia lukijoita ja arvostelijoita tulee lisää aina silloin tällöin.
Ensinnäkin Möyjjy, täydet pisteet siitä että ylipäätään kirjoitat! Se on aika katoava harrastus lisääntyneen helppoheikkimedian myötä. Itse prosessi on niin palkitsevaa, loppujen lopuksi, että itse tuotosten menestymisestä ei tarvitse välittää. Ainakaan paljoa. Tuo sinun tekstisi tuo esiin selvän mielipiteen. Selvästi kirjoitettu, hieman fatalistinen, mutta varma ajatuksestaan.
Vältä toistoa. Tuska -sana menettää tehonsa jo toisen rivin jälkeen. Voisit vaikka otsikoida sen "Tuska" ja sen jälkeen jättää mainitsematta koko sanaa. Muistetaan se Vartiaisen biisi rakkaudesta jossa ei itse sanaa mainittu kertaakaan.
Tekstissä on teräviä huomioita ympäristöstä. Näet sen oman tuskasi läpi. Se värjäytyy siksi. Niitä periaatteessa voisi olla enemmänkin. Toi koira-huomio on hieno. Ja erittäin totta. Ei sillä ole vaihtoehtoa.
Mutta - anteeksi ymmärtämättömyyteni - viimeisen lauseen sisältö ei rimmaa alun kanssa. Tai sitten en tajua. Ajatteletko siis niin, että tuhoat ihmisyytesi ellet antaudu tuskalle?
No, tämähän on maailmankatsomuksellinen teksti ja ihmiset käsittävät käsitteet joskus eri vinkkeleistä. Epäilen että tarkoitat ekistentiaalista ahdistusta, sellaista moraalisen ongelman tuskaa kun tuntee ihmisenä olemisen vastuunsa. Blääh. Jotain sinnepäin. :D
Mutta kiitos kun kirjoitit tänne. Niin, nuo tähdet nyt koskevat ihan vain tekstuaalista asua, ei mitenkään henkilökohtaiseen arvoon liittyvää.
