Arvostelut käyttäjältä T.Johan

Olet todella nyhjäissyt tyhjästä. Aika tomera paukku fysiikan ja filosofian alueelta, sopisi hyvin johonkin oppikirjaan, koskapa opettaa kaunokirjallisuuden keinoin. Kieli on hyvää, lähes virheetöntä ja lauseet hyvin rakenneltu. Armollinen loppu oli hyvä, ilman sitä olisi jäänyt pelkäksi draamattomaksi kuvailuksi. Ihmeen paljon saa asiaa tyhjyydestä ihmismieli.

Voisi kertoa mistä tahansa, niin abstrakti oli. En kyennyt samaistumaan kun en löytänyt tartuntapintaa. Ainoa virke mistä löysin inhimilliseen elämään liittyvää kuvastoa, oli "Ihminen taantuu hetkillä jolloin
Jännittää tai on hauskaa". Siinä on viisautta mukana. Jos tuohon ujuttaisi jonkin konkreettisen elämän tapahtuman tai viittauksen siihen, voisi tuo "liikkeet etukäteen mietin" saada lihaa päällensä. Toisaalta olen ehkä laiska lukija tai ajattelija, etten jaksa metsästää heijastuspintaa itsestäni lukiessani, eli joku toinen voi olla täysin haltioissaan runostasi.
Kiitos joka tapauksessa ja keep it going!

Varsin selkeäkielinen ja rauhallisesti etenevä, mieleeni tuli jopa jännitys, koskapa tuota alussa luvattua tietoa sai odottaa. Kirkas kuva piirtyi eteen. Miellyttävä ja muistuttaa ettei kaiken hyvän tekstin tarvitse olla konkreettisia tapahtumia tai rajuja käänteitä. Filosofiaa, tosin vähän toistoa siinä oli, mutta jotenkin sopi leppoisaan tunnelmaan. Hyvä oivallus tosiaan tuo, että maailmankaikkeuden olemus voidaan saavuttaa vain olevaisuuden pohtimisella, eli filosfialla, ei välttämättä tarvita eri tieteitä siihen.
Sellainen tuli mieleen, että ihan hyvä että Herra Iäisyys olisi voinut olla nainenkin, mutta se nyt on merkityksetöntä kumpaa sukupuolta hän on. Kiitos.

En pystynyt vastaamaan tuon kommenttiosion kautta, joten tätä kautta sitten. Kiitos että kuitenkin jaksoit jotain kirjoittaa, se on aina parempi kuin ei mitään, vaikka kritiikki olisikin ei-niin-hunajaa-korville. Tämä kertoo minulle ehkä sen, että olen yrittänyt liikaa tunkea vähiin sanoihin asioita. Jännä miten erilaisia ihmiset ovat, pidin tätä parhaimpana kirjoituksenani, itse asiassa vieläkin olen ylepä siitä - ei haittaa vaikkamuut eivät ymmärtäisikään. Tosin se on este, jos haluaa,että ihmiset ymmärtäisivät. Tästä oppien joskus lisää. Kiitos vielä.

Tässä on ainesta. Sopivan mystinen kuvaus ja kuvauksessa käytetään oleellisia asioita. Kesti hetken tajuta että kertoja oli nainen. Mistäköhän johtui? Hyviä huomioita hetken tunnelmasta, mammutti käy ilmi itse tekstistäkin, vaikkei sitä mainittaisi.
Yhdyssanavirheitä ja liian pitkiä lauseita kannattaisi korjata, jos tähän enää palaat. Suoramarkkinointipuhe, harakanpesä,

Jälleen kerran olin täysin myyty ilman asiaan kuuluvaa suoramarkkinointi puhetta ja olin valmis siirtymään makuuhuoneen puolelle, mutta pyrin hillitsemään itseni ja umpimähkäisen päällekarkauksen sijasta istahdin vastapäiselle penkille keittiön pöydän ääreen haromaan hiuksinakin tunnettua harakan pesääni. LIIAN PITKÄ! Jälleen kerran olin myyty ilman muita myyntipuheita. Olin heti valmis siirtymään makuuhuoneen puolelle, mutta hillitsin itseni ja vain istuin keittiön pöydän ääreen. Haroin harakanpesääni viisipiikkiselläni.

Selkeästi parisuhteen ikuinen on-off-kierto tulee esiin, se sielullinen heijaaminen johon luultavasti kaikki ovat joskus haksahtaneet.

Kaunis teksti, herkkää mutta kovin syvää ja vakavaa tunnelmaa. Voisin kuvitella että tiettyjen elämänkohtaloiden runnomat ihmiset löytävät tästä laajan tarttumapinnan.

Tässä oli jopa romanttinen ote suruun. Ja poäähenkilön sisällä mielessä tapahtui jotain, mikä on aina hyvä juttu. En antanut täysiä pisteitä, koska tunnelman olisi voinut vielä tiivistää lyhyempään tekstiin. Eikä isästä kerrottu mitään. Jotain säröä olisin kaivannut. Suru on itsessään tietynlainen särö, kyllä, mutta tekstiin kaipasin jonkinlaista yllätystä tai punchlinea. Nyt se oli leijaileva, irti kaikesta oleva fragmentti joka ei kuulu mihinkään kokonaisuuteen, koska suoranaista juonta kuvaus ei sisältänyt. Lukijat tykkäävät juonista, yksinkertiaistakin. Sellaisenaan kyllä kaunis ja herkkä kuvaus.
Kiitos tekstistäsi.

Hei,
verbaalista iloittelua tosiaan vaikka aihe ei olekaan niin iloinen. Vaikuttaa hallitsemattomalta tunteen purskautukselta. Runollisia kielikuvia viljellään proosamaisesti toisensa perään niin paljon että ei tiedä lukeeko runoa vai novellia. Sinällään vaikuttavaa kuvien vyörytystä, mutta jos puhuttaisiin sanataiteesta, teksti pitäisi hioa johonkin muotoon.
Runo, proosaruno, voisi olla sopiva tälle. Ja syn tyylille, joka on rikas. Eli kannattaisi tiivistää.

Tervehdys.

Mielenkiintoinen asetelma: hovimestari ja nuori kartanon emäntä. Siihen saisi ladattua paljonkin kätkettyä kiimaa.
Tämä oli lyhyt, siitä pidän, koska olen kärsimätön ihminen ja keskittymiseni herkeää jos teksti on pitkä eikä nappaa mukaansa.
Oliko tämä ote jostain suuremmasta tekstikokonaisuudesta? Vaikuttaa irralliselta.

Parannusehdotuksia: ensimmäisen kappaleen viimeinen virke on aivan liian pitkä. Pätki lyhyempiin, niin ei tule ähky lukiessa. Varmistelet myös että lukija tietää missä mennään, toistelet paikkoja rantasaunaa ainakin.
Brunetti -> brunette
Askeleet laiturilla keskeyttivät Matleenan pohdinnan ja (HÄN) kääntyi katsomaan Brunoa

Kritiikistä huolimatta pystyin näkemään tilanteen mielessäni. Kiitos. Jatka tästä. Oliko emäntä sinkku? Syttyikö sutinaa? Paljastuiko se?

Ensinnäkin se ei riitä että joku sanoo pitikö vai ei, se pitäisi pystyä perustelemaan, varsinkin meidän jotka täällä itsekin kirjoitamme. Se on enemmän kuin suotavaa. Pelkkä ei tai joo ei paljoa opeta. Ja oppimassahan täällä olemme, eikö?

Ensinnäkin, kiitos että kirjoitat. Kirjoittavat ihmiset eivät voi olla kovin huonoja ihmisiä. Hatunnosto sille. Toiseksi, arvostan että olet ryhtynyt tekemään runoa. Runo on hyvin haasteellinen genre. Näennäisesti se on helppo, jos sitä ajattelee vain lyhyinä riveinä allekkain sopivan tiiviinnäköisellä ilmaisulla.

Runon tulisi olla täynnä latausta mahdollisimman vähillä sanoilla. Kuten Arska jutteli, lyhyt ja tiivistetty kuvaus. Runoilijan tulisi mennä, kaivautua, rohkeasti mennä sinne minne "itse" ei ole koskaan aiemmin mennyt ja toivoa, louhia, karsia, pyytää ja valita ne harvat sanat jotka tunnetta tai tunteisiin kytkeytynyttä ajatusta syvimmin kuvaavat.

Runoilijan työ tapahtuu suurelta osin ENNEN kuin sanat valuvat paperille. Ja mitä helpommin ne valuvat, minun mielipiteeni on se, että sitä turhempia ne ovat. Eivät turhia terapeuttisesti, vaan kirjallisesti. Jos haluaa kehittyä kirjoittajana ja mahdollisesti ylittää joskus julkaisukynnys, on nähtävä vaivaa. Terapiakirjoittajat eivät tarvitse palautetta, koska tekstit jäävät pöytälaatikkoon. Kunnianhimoiset kirjoittajat tarvitsevat palautetta.

Tekstisi on liian pitkä. Sen takana vaikuttavaa tunnetta tai ajatusta tai ideaa tulisi kristallisoida - ja paljon. Ei vain tiivistää tekstiä, vaan mennä sen taakse, sen lähteelle ja ottaa se kämmenelle ja ihmetellä, miten sen saisi muille ymmärretyksi kertaheitolla. Mennä itseensä. Se on itsetuntemusta, ihmistuntemusta ja rohkeutta myöntää asioita. Mutta tämän jo tiesitkin, koska se näkyy tekstistäsi. Suuntasi on oikea.

Jos haluat tehdä runon, keskity luomaan timantti katinkullan sijaan. Muutoin proosallinen teksti voisi sopia paremmin, sillä aineksia tekstissäsi on. Kiitos.

Tiukkaa matskuu, näkee et on menty varastoo ja taskulampul tökätty köyhän rahastoo.
Mut tökkää lisää ajatuksii ja tee valmiit riimei ja kertsei, ni voit huomenna mennä open mikkiin ja huutaa rispektei ja feissei.

oma apu paras apu, oma show paras hoe.