 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Sujuvasti irroitit normaalin sanajärjestyksen ja heitit ne eri riveille, tekemiset ja kohteet. Tästä aistii sen että taustalla on voimakkaampi tapahtuma ja tunnereaktio(t). On sinä ja minä, selkeää. Tavanomaiset sanat, ymmärrettävää. Toistoa, jotta viesti menisi perille.
Eheä runomuotoinen teksti. En osaisi korjata, sillä niin vakaasti tässä ajatellaan ja laitetaan sanoja peräkkäin, että "muoto" puolustaa itseään. Kritiikki olisi lähinnä taustalla olevan tunteen kritiikkiä, eikä se olisi mistään kotoisin. Siis se kritiikki :)
Pidän noista aluista, siinä käytetään hyväksi runouden ilmaisun vapautta. Molempien säkeiden loput ovat luonnollinen jatkumo alulle, ja ovat symmetrisiä.
Mutta miksi annoin vain kaksi ja puoli? Siksi, koska teksti ei vaikuta minuun. Näen että se on hallittu ja kertoo vakavasta asiasta - tai kauniista. Tykkään rosoisemmasta meiningistä. Tai siitä, että teksti ei ole suora ikkuna sisälle, vaan heijastava ja peilaava joka antaa arvoituksen tai luunapin otsaan. Etc.
Kiitos tekstistäsi. Hieman kateellinen voisi tuosta varmasti lähes hengellisestä tapahtumasta voisi olla josta kerrotaan :)
