Arvostelut käyttäjältä nick53

Fiksu mies murtautuu suljettuun onnettomuuden kokeneeseen ydinvoimalaan, ja sekoaa. Miksi sekosi? Ei kai radioaktiivinen saaste tuollaista aiheuta, tappaa toki mutta ei aiheuta tuollaista sekoamista? Vai olenko väärässä? Ydinvoimalaan murtautuneen miehen kerronta on tolkutonta, juoksee pimeässä ja näkee heijastuksia ja valoa ja vaikka mitä. En pysty parempia pisteitä antamaan kun en loppuosaa tajunnut, alkuosa oli hyvin selkeää kerrontaa.

Juoni on erinomainen, mutta tuossa on joitakin kohtia joihin törmään.

Alapo80 mainitsikin jo joitakin.

Miksi olla lehmälle vihainen auringossa pötköttelystä jos kerran ulkona satoi.

Hän myös näytti oikein komealta kuvassa, jossa hän nojasi Honda-moottoripyörään ja taustalla näkyi kirkkaanturkoosi meri. -> mutta silti et tuntenut sitten myöhemmin tanssipaikalla?

Kerrankin näytin ihan ihmismäiseltä. -> ei mielestäni hyvä, ihmismäiseltä sana ei toimi kun kyseessä on ihminen (olisiko leidiltä, prinsessalta, tai jotain...)

Kävelit edestakaisin parkkipaikalla maata viistävässä hameessa vaikka ulkona satoi? (jos säätila oli muuttunut niin se on toinen juttu, mutta en huomaa siitä mainintaa)

Puhelimesta kuului selvästi samaa musiikkia kuin mitä minäkin juuri tällä hetkellä kuulin. -> O.k, tämä on (ehkä) hyväksyttävä peruste olettaa että soittaja on lähellä. Mutta ensilukemalla minulle tuli vaikutelma, että päättelit varsin kevyin perustein, että Veijo on tehnyt oharin.

Veijo varmasti seisoi jossakin lähellä ja katseli minua. -> eli Veijo pystyi tunnistamaan sinut mutta sinä et Veijoa, syy tähän jää hämärän peittoon. (tai sitten on tuolla tekstissä mutta livahti minulta ohi)

Muilta osin tarina etenee mielestäni hyvin.

Hyvä kirjoitus. Omia huomioitani:

"Jos nyt pian ette pysähdy, on ihan varmaa mitä minä syön seuraavana pääsiäisenä." -> aivan mainio kommentti

"Huvikseni niiden perässä tässä vaan juoksen!" -> aivan mainio kommentti

mies tarjosi kättään naiselle -> tässä jo huolestuin, voiko jättäytyä seurustelemaan samaan aikaan kuin lampaat jo mennä vilistää ties minne...

Lampaat vilistivät jo kaukana Tuomaksen ja Kirsin edellä. -> tässä huolestuin taas, nytkin lampaat mennä vilistää, nyt päinvastaiseen suuntaan kuin edellä.

Ehkä, ja aivan ilmeisesti, huoleni lampaiden potentiaalisesta karkaamismahdollisuudenta on perusteeton. Mutta muistettakoon että maankuulu Liekki-sonni karkasi koko kesäksi.

Kahden ihmisen kohtaaminen oli toki pääasia, ja näppärästi järjestetty.

Tykkäsin.

Kirjoitusvirheitä on puolenkymmentä (sen lainatun osan ulkopuolella). Mutta täysin ymmärrettävissä olevaa tekstiä ja hauska tarina tosielämästä. Siis puolikas pois.

Ei ehkä novelli kuitenkaan (siten kuin kirjallisuusexpertit asian ymmärtävät). Siis puolikas pois.

Jos olisin itse ollut Olli niin olisin ehkä "samaan hintaan" huudahtanut: "MISSÄ VITUSSA ON JESSEN MUNA" - olisi ollut aikas sikahauska... (jos nyt tällaiset kaksimielisyydet sallitaan...)

Eräs antiperspiranttifirma antoi taannoin ymmärtää että heidän tuotteen käyttäjillä, ja vain heillä on vara tuulettaa kainaloita, niissä kun ei ole hikilaikkuja. Koska voitoiriemun tai onnistumisen näyttävä juhlinta muistuttaa erehdyttävästi kainaloiden tuulettamista, ryöpsähti termin käyttö oitis urheiluun ja ennenpitkää kaikkialle inhimilliseen elämään.

Mutta asiaan, Ahon Rautatie ja Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa tulivat mieleen. Tässä ei mitään dramaattista kuitenkaan tapahtunut. Jännitystä tai mielenkiintoa tarinaan toi kuitenkin se että mies seikkaili itselleen vieraassa maailmassa taskumattinsa (joka voi olla arvaamaton kapistus) ja kirosanoihin herkästi turvautuvan luonteensa kanssa. Helppolukuista juttua kuten edellämainitut ja vaikka Päätalo.

Kerronta on sujuvaa, tosin alussa oli vaikea pysyä perässä: työpaikka - lentoasema (tosin seuraava lause paljastaa että ehkä vain suunnitelmissa siinä vaiheessa) - paikka jossa pukeudutaan (asunto arvatenkin) - paikka jossa hyvästellään kollega (työpaikka?) - paikka josta lähdetään ulos (asunto arvatenkin) - bussipysäkki - bussi - lentoasema

Kollega ei toivo jälleennäkemistä, ja jos kuitenkin toivoo... (Jesuiittamaista venkoilua mielestäni "en murhannut - päivällä...)

Yllättäviä piirteitä: Verkkareissa ei saisi juoda kaljaa, turvatarkastus jännittää koska voi joutua tarkempaan syyniin muiden nähden, pakkokeinojen käyttö ihmisiin on piristävää tai hauskaa. Itse en ajattele noin mutta jos päähenkilö ajattelee niin o.k.

Vangitun ihmisen kelvoton kohtelu on mielestäni räikein teko jota ihmiskunta on tehnyt ja edelleen tekee ja mielestäni on hyvä ja kannatettavaa että asiasta puhutaan ja kirjoitetaan, auttoi se sitten tai oli auttamatta.

Kertoja antaa itsestään kuvan että ei tässä nyt ihan hengen jättiläisiä olla. Hän pitää kummitukseksi muuntautumista ylivertaisena oveluutena ja hän pohdiskelee moneen kertaan että postinkantaja ei ehkä muista hyvällä, saattaa vaikka muistaa pahalla. Jos päähenkilö on sellainen niin noinhan se kerronta sitten menee, päähenkilön suulla puhuvan kirjoittajan hoksottimia en tietenkään tarkoita arvioida. Heitteellejättö lienee rikos, miten lie henkitoreisiin säikäyttämisen kanssa. Päähenkilölle jää nyt pari ongelmaa. Joku on melko varmasti kuullut talon perustuksia järisyttäneen karjaisun ja Styge tietää koko jutun. Hauskaa kyynisyyttä tarinassa oli karsastaa lehtiä poliittisen propagandan pelossa, ja tosi hauska oivallus oli kokea postinkantajan säikäyttämisen olevan silti oikeutettua vaikka lehtiä karsastaakin.

Teksti on varsin villiä. Kielioppisäännöt saavat kyytiä. Minua se ei häiritse, oikeastaan tuollaista villivarsamaista poukkoilua on hauska lukea. Pääasia minulle on että joka kohdassa ymmärrän tai luulen ymmärtäväni mitä päähenkilön mieleen kulloinkin tuiskahtaa.

Aurinko ei tietääkseni paistattele, aurinko paistaa ja sen valo- ja lämpöryöpyn kohteena vapaaehtoisesti olevat ihmiset ja eläimet paistattelevat.

Jos päättää teatteriin menosta vasta illansuussa ja näyttelee sitten jo pääroolia on luultavasti aikamoinen luonnonlahjakkuus.

Räväkkää juttua joka tapauksessa. Tyylistä tulee mieleen 30-vuotias pikkutyttö joka on ääri-itsepäinen ja paras, mutta jota elämä paiskoo sinne tänne täysin holtittomasti.

Mielenkiintoinen, mukaansatempaava. Pomon nuiva asenne myös alaistaan kohtaan vaikutti tunnelmaan, lisäsi tilanteen epätoivoisuutta, en osaa sanoa oliko se hyvä vai paha. Luulen että minuun uppoaisi vielä paremmin tapaus jossa pomo olisi jämäkkä. Nilkistä suunsoittajasta tulee vaikutelma että tyyppi kokee olevansa heikoilla ja yrittää peittää sen, se toki voi olla myös lisäuhka koska sellainen tyyppi on arvaamaton.

Parista jutusta haluan nipottaa, minä kun aina olen logiikan perään... Mistä vanki tiesi että paloauto? No tietysti jos kuski tokaisi että �paloauto, perkele�, mutta sellaista tokaisua ei tekstissä mainittu.

Vanki ei kerronnan tuossa vaiheessa vielä tiennyt että oli ajeltu vasta kolme varttia, paitsi tietysti jos jompikumpi kaappari kertoi sen tiedon julki.

Tuossa tapauksessa piti vankia kohdella suhteellisen helläkätisesti (koska vangin oli tarkoitus säilyä täysissä ruumiin- ja sielunvoimissa), polvilleen tuuppaaminen on jo kiikun kaakun...