Kertoja antaa itsestään kuvan että ei tässä nyt ihan hengen jättiläisiä olla. Hän pitää kummitukseksi muuntautumista ylivertaisena oveluutena ja hän pohdiskelee moneen kertaan että postinkantaja ei ehkä muista hyvällä, saattaa vaikka muistaa pahalla. Jos päähenkilö on sellainen niin noinhan se kerronta sitten menee, päähenkilön suulla puhuvan kirjoittajan hoksottimia en tietenkään tarkoita arvioida. Heitteellejättö lienee rikos, miten lie henkitoreisiin säikäyttämisen kanssa. Päähenkilölle jää nyt pari ongelmaa. Joku on melko varmasti kuullut talon perustuksia järisyttäneen karjaisun ja Styge tietää koko jutun. Hauskaa kyynisyyttä tarinassa oli karsastaa lehtiä poliittisen propagandan pelossa, ja tosi hauska oivallus oli kokea postinkantajan säikäyttämisen olevan silti oikeutettua vaikka lehtiä karsastaakin.