 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 19 kohdetta - näytetään 1 - 10 | 1 2 |
Hauska tarina.
Vaikuttaa aika nopsasti tehdyltä kun tekstiin on tainnut jäädä joitakin särmiä jotka ehkä olisivat pidempään työstettäessä hioutuneet:
Nämä pari valtuutettua taisivat olla harmeja ja ilompilaajia ja kantoja kaskessa, sellaisista ihmisistä en käyttäisi nimitustä ”turha” vaan jotain vielä karumpaa. (Turhasta ei ole hyötyä eikä haittaa.)
Oliko paskahuusi siis jalkapallokentäksi muuttuneen pellon keskellä vai reunassa?
Oivaa voisi aina toisinaan korvata jollain synonyymillä, hän, mies, pikkukamarin vaalija...
Päähenkilö ei pelkästään yrittänyt muistuttaa ja vedota, hän muistutti ihan konkreettisesti. (mutta oliko se samalla vetoamista vai vasta vetoamisen yrittämistä? en tiedä mikä olisi paras lauserakenne tuossa)
Valtuutettu vaikutti tosiaan Katri-Helena -mieheltä. Taikahuilu ja hologrammi menivät kokonaan ohi, en onnistu muodostamaan mielikuvaa missä ja miten niitä olisi voitu esittää.
Valtuutettujen kannanottoja olisi voinut lukea vaikka enemmänkin.
Idea on erinomainen ja kerronta on hauskaa ja kevyttä.
Oli kiinnostava teksti, jopa minäkin jaksoin lukea koko jutun. ”Uskallanko astua kohti aurinkoa.”, ihmettelin vähän että mitä uskaltamista siinä on, eihän aurinkoon törmäämisvaara ole lähelläkään. Ja toisaalta, kun tuli kylmä, ihmettelin että auttaako aurinkoon päin kävely siltikään (koska se välimatka ei kävelystä paljon lyhene).
Luulen etteivät sairaalareissuilta tähän saakka välttyneet ymmärrä tippatelinettä saati kanyyliä. No, olet kyllä selittänyt tippatelinettä mutta se voi olla vaikea hahmottaa jos ei ole moista keksintöä koskaan nähnyt.
Tippateline on teline jossa on alla pyörät ja jota siten voidaan liikutella pitkin sairaalan käytäviä. Telineessä on koukkuja noin parin metrin korkeudessa, ja niihin voidaan ripustaa lääkepulloja ja pusseja joista sitten valutetaan letkulla lääkettä potilaan verisuoniin. Verisuoneen liittymistä varten työnnetään potilaan verisuoneen ontto neula jossa on liitin letkua varten, ja tämä on nimeltään kanyyli. Kanyyli teipataan kiinni potilaan ihoon. Tippateline parkkeerataan tyypillisesti potilaan sängyn viereen, joten se on usein ensimmäinen esine josta ylösnousua hamuava potilas saattaa yrittää ottaa tukea.
Ja ihmettelin sitäkin miten joku tarttui kahdella sormella ranteen sisäpuolelle ja yhdellä ulkopuolelle (se viimeksimainittu sormi lie ollut peukalo?). (Asiaankuulumaton vitsi: ”Sormi joka painaa selkäänne on pistoolin piippu!”)
Jos kanyyli oli lääkeaineiden tiputtamista varten, niin lienee ollut laskimossa. Sitäkin vähän mietin, että pystyykö laskimossa olevan vuodon avulla tekemään itsemurhan, ainakaan vuoto ei ole niin rivakkaa kuin olisi valtimosta.
No hyvä kirjoitus enivei niinkuin jo edellä mainitsin (en minä huonoja kirjoituksia lähde tälleen pohdiskelemaan...).
Tämä on kiinnostava, ellei jo mukaansatempaava juttu. Ei lainkaan pitkäveteistä jorinaa (kuten on mielestäni suuri osa kirjastojen ja kirjakauppojen kirjoista ja julkaisuista). Kappaleet ovat varsin lyhyitä mutta helppo noitakin on lukea. Ja yhden lauseen kappaleet ovatkin loppujen lopuksi suorastaan riemastuttavia.
”Hän oli erittäin tympeä ihminen, eikä olisi tahtonut tavata minua ollenkaan.” ”Maire käski minun painua helvettiin. Hän oli harvinaisen epäkohtelias ihminen.” ”...turhanpäiväisestä elämästään...”
Ilmaisu on suoraa, räväkkää, senpä takia se kai minunkinlaiselle lukijalle riittävästi virikkeitä matkan varrella antaa.
Hyvä juttu siis.
Joku sanoi tv-haastattelussa (taisi olla Kummelin veijareita), että takuuvarmin huumorin aihe on pieru. No, saattaa olla eri asia heikäläisten tv-sketseissä kuin novelleissa. Oli miten oli, itse en ole pieruhuumoriin hurahtanut vähääkään.
Mutta kirjoituksessa on muita avuja, hauskoja ja omaperäisiä lauseita ja sanavalintoja, ja niitä on riittoisasti: ”Tilanne oli jokseenkin jäässä”, ”Jermu tietenkin kyseenalaisti auktoriteettini”, ”Hämähäkki otti kuitenkin nopeasti tilanteen haltuunsa”, ”Se aiheutti eläinten liian suuren ulkomuodon” (mahtaisivatkohan nuo mennä kulttuuripiireissä läpi - epäillä tuota sopii).
Sujuvaa kerrontaa. Lukiessa oli helppo kuvitella tilanteet, kuuma aurinko, tanssi parvekkeella, talon ympärijuoksu, heijastimen pyörittely, jne...
Petterin epäloogisuus ja sitäkautta tarinan jatko jäi myös kiinnostamaan. (Ajattelee saavansa Lillin kunhan Pake saadaan tapetuksi.)
Hyvin kirjoitettu.
Kokonaan toinen juttu on, että olen joka toisesta väitteestä samaa mieltä ja joka toisesta eri mieltä. (Mutta kirjoittamista eli jutun "hyvyyttä" täällä pitäisi kai arvostella.)
Pari esimerkkiä erilaisesta ajattelusta silti: Ihmiskunnan tulevaa säilymisaikaa ei tiedä. Maapallon elinkaarelle on ennusteita mutta ihmiskunta voi tuhoutua paljon aikaisemmin, tai paljon myöhemmin (jossain muualla kuin maapallolla).
Raha on hyvä asia, paljon hankalampaa olisi jos pitäisi päivän töitä tehtyään ottaa isännältä pala sianruhoa palkaksi... Ns. kurjat olisivat sellaisessa vaihdantataloudessa vielä kurjempia.
Syrjäytyminen, työttömyys ja aikaiset aamuherätyksetkin ovat pahoja juttuja mutta asuntolaina mahdollistaa asumisen lämpimässä rakennuksessa, ja se on mukavampaa ja terveellisempää kuin kuusen alla asuminen.
Ihmistä voi syyllistää kansanmurhien hyväksymisestä mutta todellisuudessa kansanmurhaan johtava prosessi on hyvin hienovarainen ja mutkikas, jälkikäteen voi tilanteen kehitystä seurata mutta yleensä ei nähdä yhtä isoa virhettä vaan monen pienen virheen ketju... No, niinhän se silti on, että kansakunta on kansanmurhien tapauksessa sallinut hirmuhallitsijan tulla omaksi hallitsijakseen.
Yleisten vessojen roskaamisesta ihmisiä voi myös syyllistää, ja ihan aiheesta. En ymmärrä miksi sitä tehdään, minkä voiton se roskaaja siinä kokee saavansa, no se siitä...
Tämäntyyliset kirjoitukset ovat hyviä ainakin siksi, että herättävät ajatuksia. Lisäksi tässä on tarkasteltu elämää useammasta näkökulmasta, universaalista näkökulmasta puuttuvan sarjakuvalehden aiheuttamaan mielipahaan.
Hieno runo.
Minulle on jäänyt sellainen mielikuva, että loppusoinnullisen säeparin molempiin säkeisiin pitäisi laittaa saman verran tavuja. Tämä mielikuva saattaa olla vääräkin, no, ensi syksynä käyn lyhyen kurssin jolla asia selviää. Olet saanut monista runoistasi hyviä pisteitä, joten runosi ovat hyviä, vaikka tuo edelläoleva sääntö ei aina toteudukaan.
Ajoin ensimmäisen säkeistön tavutaja-ohjelmalla (netistä löytyy):
Ve-si ke-sät vir-tai-lee,
tal-vel-la on jää-tä,
ja kun se maa-ta kas-te-lee,
on sa-de-sää-tä.
Jos halutaan säätää tuo tavujen lukumäärä, tulee itselle mieleen kirjoittaa vaikkapa:
Ve-si ke-sät vir-tai-lee
tal-vel-la on jää-tä
taas kun maa-ta kas-te-lee
on se sa-de-sää-tä.
tai olisiko vielä parempi etsiä pitkä tavu viimeisen säkeen alkuun
Ve-si ke-sät vir-tai-lee
tal-vel-la on jää-tä
taas kun maa-ta kas-te-lee
silk-kaa sa-de-sää-tä.
Joo, en minä näistä mitään ymmärrä, mutustelen vaan...
Hyvä runo.
Kääk, joka toisen rivin alussa kuuluisi olla kymmenen välilyöntiä, osoittamassa että edellisen rivin asia jatkuu, ja siellä olikin editointivaiheessa. Mutta talletusohjelma on heittänyt ne mäjelle.
Olisi pitänyt laittaa vaikka pisteet. Tosin ei sekään taitaisi kovin hyvä ratkaisu olla, mutta parempi kuin ei mitään.
kaksi muurahaista kahta
..........kortta kuljettaa
auringosta neidon hipiä
..........rusketuksen saa
...
hyvä kirjoitus. keilioppivirheitä ei ole. hyvin jännittävä ja uhkaava tilanne on luotu ilman että edes veri on lentänyt (muuta kuin näyteputkiin).
Muutama seikka jotka minulla vähän tökkivät:
"Heidi nosti nopein liikkein kaukosäätimen parketilta. Hän painoi niin monta kertaa sen nappia, ettei televisiosta kuulunut enää mitään."
Sanoisin:
"Heidi nosti nopein liikkein kaukosäätimen parketilta ja vaimensi television äänen kokonaan pois."
Laitteiden tai kemikaalien inhimillistämistä (näistä sanoisin kyynisesti, että aloittelijan tekeminä nämä ovat yleensä kriitikkojen mielestä mokia, konkarin tekeminä nämä ovat suurta taidetta):
"Heidi painoi hissin nappia. Se tuntui harkitsevan kestämättömän pitkiä aikoja jossain, kunnes vihdoin suvaitsi saapua."
Ulottuuko "tuntui" sana myös "suvaita"-verbiin? (hissi tuntui suvaitsevan saapua)
Adrenaliini nosti panoksiaan.
Kännykkä säikäytti kovalla äänellään, sirkutteli ja metelöi. Minusta sirkuttelu on hiljaisempaa ääntä kuin metelöinti (mutta voi olla että tietoni ovat tässä virheelliset).
Kuten sanottu, uhkaavan tunnelman luonti on tämän kirjoituksen parasta antia.
Hyvä ja hyvin kirjoitettu tarina.
Alku laahaa, niinkuin toisetkin ovat sanoneet. En havainnut kirjoitusvirheita. Loppuosassa elämän reaalittien käsittely oli rehellistä, pidin siitä. Tarinaa voi jatkaakin jos siltä tuntuu (mikään ei ole lopullista). Esim: "viikkoa myöhemmin sain häneltä viestin: Olen ostanut käsiraudat ja piiskan..."
| 19 kohdetta - näytetään 1 - 10 | 1 2 |
