 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Teksti on varsin villiä. Kielioppisäännöt saavat kyytiä. Minua se ei häiritse, oikeastaan tuollaista villivarsamaista poukkoilua on hauska lukea. Pääasia minulle on että joka kohdassa ymmärrän tai luulen ymmärtäväni mitä päähenkilön mieleen kulloinkin tuiskahtaa.
Aurinko ei tietääkseni paistattele, aurinko paistaa ja sen valo- ja lämpöryöpyn kohteena vapaaehtoisesti olevat ihmiset ja eläimet paistattelevat.
Jos päättää teatteriin menosta vasta illansuussa ja näyttelee sitten jo pääroolia on luultavasti aikamoinen luonnonlahjakkuus.
Räväkkää juttua joka tapauksessa. Tyylistä tulee mieleen 30-vuotias pikkutyttö joka on ääri-itsepäinen ja paras, mutta jota elämä paiskoo sinne tänne täysin holtittomasti.
