 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moi.
Nuoruudesta muistan kun ostettiin markkinoilta mattopommeja. Mattareiksi tai papateiksikkin niitä sanottiin. Ne tuli mieleen kun tätä tykitystäsi luki. Highlight reelinä viikon ajattelut, vitutus ja elämän epäkohdat. Hengästyttävää ja nopeatempoista. Seuraavalla sivulla olisin jo hypännyt kyydistä, kun lukijana joutuu niin jumalattomaan myllytykseen mutta onneksi tämä loppui lyhyeen. Hahaa! Turvasatama.
Ekan kerran kun luin tuon alkukappaleen, tietämättä mistä kirjoitat, niin ajatukseni oli että mitä helvetin sekoilua tämä oikein on? Jatkossa tietysti asiat alkavat asettua raiteilleen, mutta lukijana minun piti palata alkuun lukemaan uudestaan eka rivit, nyt kun ymmärsin mistä "höpinässä" oli kysymys.
Toisen lukeman jälkeen tykkäsin, että alku on ihan ok. Osa alun universumitekstistä tuntui minusta kaukaa haetulta, mutta ehkä vaikkapa fysiikkaa opiskelleet ajattelisivat toisin. Riippunee lukijan taustasta ja kuinka Googletus herkkä ihminen on. Eihän tässä tekstin pätkässä ihan Amurin lapsista tällä kertaa puhuta, mutta en kyllä muistanut enää suoralta kädeltä Schrödingerin kissastakaan kuin nimen. Ja oliko sillä edes loppujen lopuksi väliä? Hahaa!
Muuten tuo sekoilevan universumin, ja lapsen, ja sekoilevan ihmisen, ja lapsen, kontrasti on vahva ja toimiva. Katri Helena laulaa: Lapsena vain voi silmät niin loistaa. Uusi sukupolvi. Toive paremmasta. Kuka lukee enää historiaa tai suhtautuu siihen vakavasti. Voiko historiasta oppia. Tänään ei tullut Aku Ankkaa. Katri Helenaa vituttaa.
Hyvä pätkä tämä oli. Kirjoitat teräviä purskauksia. Lähetä joskus pitempi teksti. Odotan kiinnolla.
Hahaa. Tulipa tajunnanvirtapalaute.
Kiitos tekstistä.
