Arvostelut käyttäjältä peka

Trrve.
Hyvin kirjoitettua tekstiähän tämä. Lukee niin, että rivit paukkajaa. Siitä plussia. Annan miinusta tarinan suunnittelusta. Minusta tässä ei ole lukijalle oikein koukkua. Jäi aika tyhjä olo. Kertoja, joka tuodaan tarinaan epämääräisesti, hengailee jossain muodossa ja kertoo mitä on ja mitä tekee ja mitä joskus teki. Napakkuutta kertomiseen lisää. Välillä fiilistely on ihan hyvääkin. Päähenkilö kaipaa myös enemmän kaikkea. Jokin kiinnostava puoli. Jotta lukijalla olisi jokin syy kiinnostua "henkiolennon aivoituksista". Esimerkiksi nuo alkoholin alaiset virhe päätökset vois olla alkoholistin tekemiä virhepäätöksiä. Ja tarviiko tämä heppu edes tuota aineetonta tilaa, näin lyhyessä tarinassa. Jotenkin tässä se tuntuu nyt ylimääräisiltä hepeniltä.
Tiivistystä, napakkuutta, olennaisessa pysymistä, tarinan ideaan keskittymistä. Olkoon tässä päivän säälimätön palautteeni. :)
Kiitos tekstistä.

Tämmöinen teksti sattui nyt satunnaislukulaattoriin. :) En osaa oikein sanoa paljon mitään. Ei tämä tällaisena lyhyenä lukukokemuksena oikein mitään tarjonnut. Vaikuttaa enemmän unelmoinnilta kuin kaunokirjalliselta tuotokselta. Anteeksi. Seuraava on parempi.

Parahin nimimerkki, lentokykysi.
Kommenttina alempana olevaan kommenttiisi. Olisi mielenkiintoista nähdä rinnatusten ns. korjattu versio mistä alempana mainitset ja tämä ylläoleva runo. Minulla on tunne, että sana sokeutesi ei ole kaunokirjallisessa ilmaisussa ainoastaan haitta. Olen lukenut monia kirjoittamasia palautteita, ja ne ovat usein mielenkiintoisempaa luettavaa kuin itse palautteen kohde. Paitsi sisällöltään myös muodoltaan. Minulle ilmaisusi on siis rikkaus. Vaikka ymmärrän, ettet tietysti itse sitä sellaisena välttämättä näe.

Valitan ettei itse runosta nyt tullut palautetta. Totuus on, että olen kyvytön kirjoittamaan kirjallisuuden alalajista, runo, niiden ansaitsemaa palautetta. Vaikka toisinaan niiden lukemisesta nautiskelenkin.

Parahin terveisin,
peka

Päähenkilön motiivit jäävät aika hauraaksi tässä tarinassa. Se, että enkeli tulee ikkunasta ja päähenkilö kysyy, miksi enkeli tuli juuri hänen huoneeseensa? On hyvä aloitus tarinalle. Koska se antaa lukijalle tunteen, että päähenkilö haluaa jotakin. Hän haluaa tietää lisää enkelistä. Mutta tämän pitäisi olla teema, joka kantaa tarinaa johonkin. Herättää kiinnostuksen ja palkitsee lukijan. Nyt vesität tarinan hyvän alun jälkeen. Tässä teille vastaus. Lukija ei saa täyttymystä.
Tsemiä kirjoittamiseen.

Terve. Luin nämä kaksi julkaisemaasi pätkää nyt putkeen. Sinulla on kyllä taitoa kirjoittaa juonta ja viedä tarinaa sujuvasti eteenpäin. Toimivaa kuvailuakin. Tämä oli ihan mielekästä perusfantasiaa.
Mikä tässä tökkii paatuneelle lukijalle on se, että tämä tuntuu silmämunaan vähän turhankin tutulta perusfantasialta. Sellaisia populäärikulttuuurin fantasia kliseitä, on viljelty koko tarinan mitalta. Tekisi mieli sanoa, että kannattaisi hakea virikkeitä sinne fantasianpuolelle, jostain muusta genrestä. Harrasta laaja-alaista lukemista. Ja ehkä kirjoittaakin välillä jonkin muun tyyppisiä tarinoita. Nämä on vähän kliseitä ohjeina ja ehkä harrastatkin lukemista laajemmin. Mutta lukemani perusteella kannattaa lukea, sitä muuta kirjallisuutta vieläkin enemmän. Olet lahjakas kirjoittaja. Tsemmppiä.

Tarinassa on ihan hyvä idea, mutta toteutus vähän tökkii. Tämä kuulostaa enemmänkin suullisesti kerrotulta tarinalta, jossa aukkopaikkojen täyttämiseksi, kuulijalla on mahdollisuus kysellä tarkentavia kysymyksiä. Lukijalla tätä mahdollisuutta ei ole. Sellainen tarinamuotoisuus tässä loistaa poissaolollaan. Mitenkähän sen paremmin selittäisi.

Muutamia otantoja tekstistä jotka painoivat silmää:

"Puhelinnumeroaan en koskaan tallentanut, " - Kuulostaa jotenkin puhekieliseltä ja sekavalta. Paremminkin kirjoita yksinkertaisesti: "En koskaan tallentanut hänen puhelinnumeroaan, "


"Kuka perkele on se ja se Kimmo? "
Tuo ilmaisu 'se ja se' ei toimi tälläisessa kaunokirjallisessa ilmaisussa. Käytä koko nimeä tai pelkkää Kimmoa. Repliikki kirjoitetaan, niin kuin se sanotaan.

Viimeiset kaksi kappaletta olisi voinut tiivistää yhteen, koska sisällössä on paljon samaa.

Eipä nyt muuta. Kiitos tekstistä.

Moi.
Tarina alkaa hyvin. Teksti tuo luontevasti keskelle tapahtumia ja luo näppärästi alkutilanteen ja ympäristön. Mutta mitäs sitten tapahtuu? Ensimmäisen kappaleen jälkeen alkaa poukkoilu, joka ei vie juonta eteenpäin ollenkaan luontevan oloisesti. Tarina tuntuu hyppivän kohtauksesta toiseen. Ikäänkuin kuin katsoisi tv sarjaa jossa, episodi ei pysähdykkään mainosten ajaksi, vaan mainosten jälkeen tarina on jo kulkenut eteenpäin omia aikojaan. Tarinassa on aukkoja liiaksi, jotta esimerkiksi Mikon hahmosta tulisi kiintoisa. Tapahtumat ja esimerkiksi Mikon käytös, tuntuvat täysin irrallisilta. Lukukokemus ei saa täyttymystä.
Kiitos tekstistä.

Heipähei.

Ehkäpä tätä tarinaa olisi voinut olla pitemmästikin. Nyt tästä tuli aika keskeneräisen tunne. Minua jäi esimerkiksi sekin vaivaamaan, että millä velhoudella Oiva sen paskahuussin sinne keskelle kenttää sai lopulta pidettyä. Miten hän ylipuhui valtuuston. Sekin jää jotenkin avoimeksi kysymykseksi, että minkä takia hän lopulta muuttaa mieltään. Kylän naurunalaiseksi joutumisen pelko ei näin kirjoitettuna, oikein vakuuttanut ainakaan minua lukijana.

Piipaa-moi,moi.

Heippa-po-dig Karhu,

Tässähän oli kivan marraskuinen loppu. Plussana myös, että teksti oli pääosin selkeää ja helppoa luettavaa. Eikä mitään nenää nyrpistäviä kummia lauseita. Tai mitään toukopouko lapsellisuuksia. Ja sitten tässä on tämä klassinen rakenne, jossa tuuditetaan lukija valjuilulla uneliaaseen tilaan ja sitte pamautetaan vastapalloon kun se ei oo riittävän varuillaan. Mutta olisko sen kannattanut ihan näin valju sitten olla. Minusta tuo alku oli niin tylsä, että meinasi aikuisten oikeesti jäädä kesken. Ja sitten toiseksi. Ei tässä mitään lukuelämyksellistä täyttymystäkään oikein tullut. Ei tuo vastapallo pelkästään oikein riitä. Nykymaailmassa näitä shokkitemppuja on siellä täällä ja pahemmaksi menee. Ei tälläinen paatunut lukija oikein enää tee muuta kuin kohauttaa olkapäitään. Tsiipaa-tsiipaa. Näin virtaa ajatus. Ajatusten virtaa.

Kiitos tekstistä.

Moi.
Tämä oli pääosin sujuvasti ja hyvin kirjoitettu tarinan aloitus. Jollakin tapaa, se jopa imi lukemaan loppuun. Hyvä.
Tuossa laivakohtauksessa kertojakulma vaihtuu kesken kaiken kertojasta minä muotoon. Tämä on häiritsevä lapsus. Samoin eka osan muuttuminen yhtäkkiä takaumaksi ei ollut mielestäni, ihan onnistunut ratkaisu kertomuksen kannalta. Tämän tyypinen tapa, vihjata ja heti perään alleviivata, on minusta jotenkin kömpelöä tarinankerrontaa. Olisin tarinan näkökulmasta siirtänyt tuon laivakohtauksen jonnekkin hamaan tulevaan. (Olettaen että tarinasi on pitkähkö.) Luulisin, että tarina rytmittyisi silloin paremmin. Joku muu voi olla tietysti eri mieltä kanssani, mutta he ovat väärässä. :)

Jatkoa vaan.