Pakko sanoa, että minä pidin tästä tekstistä! :)
Tähtitiede ja fysiikka ovat aina kiinnostaneet minua, ja oli hienoa lukea ei-scifi-novelli, joka alkaa puhtaalla universumin mittakaavan mielipuolisella sarjatulella. Häntänsä syövä Schrödingerin kissa viitannee myös kreikkalaisen mytologian Ouroborokseen...? Hienosti kappale tuo joka tapauksessa esiin inhimillisten käsitteiden ja ihmisen olemassaolon totaalisen tyhjänpäiväisyyden universumin mittakaavasta tarkasteltuna. Ketun nenä ei täysin avautunut, vaikka merkityksiä sillekin toki nousee mieleen. Mutta että kainalossa?
Kirjoitit: "Tyttäreni itkee, ääni menee korvasta sisään ja tulee huutona ulos." Tuossa voisi mielestäni pilkun sijasta harkita myös puolipistettä.
Tarinan rytmi todellakin oli silkkaa konekivääritulta. Sisälsiköhän novellisi tämän sivuston pisimmän virkkeen? Tyyli toimii mielestäni hyvin näin lyhyessä tekstissä, mutta ei sitä kyllä viittäsataa sivua kykenisi hulluksi tulematta lukemaan, paitsi jos teksti on taitavasti jaettu sopivan pituisiin lukuihin.
Lopetuksesta myös pidin.
Sanoit sensuroineesi, olisi ollut mielenkiintoista nähdä, millainen novelli on ollut alkuperäisenä... :)
Jaahas, täällä on muitakin syksyllä kirjoituskurssille meneviä. Itselläni edessä Tampereella Markku "M.G." Soikkelin scifi-kurssi. Mitä lienee siitäkin seuraa. Muutamista Soikkelin mm. Portissa julkaistuista novelleista olen pitänyt, mutta viimeisin romaaninsa Läpinäkyvä kuolema ei oikein uponnut, liikaa infodumppausta ja selittelyä minun makuuni.
Kiitos tekstistä!
1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Kaikki hyvä on aina liian kaukana, täällä ei ole mitään kirjallisuuskoulutusta.
Viittaus oli Ouroborokseen kyllä, joskaan en syvällisesti ajatellut asiaa.
Toivottavasti Soikkelin kurssi on hyvä, aina parempi naamatusten käydä paikan päällä kuulemassa opetukset.