Sydämetön Hot

Mielenkiintoinen näkökulma sinänsä varsin kaluttuun aiheeseen. Napakka aloitus, joka vangitsee lukijan kiinnostuksen.

Mielestäni tarinan suurin heikkous on jollain tavoin ohueksi jäävä päähenkilö. Heidi tuntuu hieman etäiseltä tyypiltä, kuin satunnainen vastaantulija vilkkaalla kadulla. Vielä hieman enemmän persoonaa hänen hahmoonsa toivoisin, silloin tarinan huolellisesti rakennettu jännitysmomentti nousisi oikeuksiinsa.

Tuosta esineiden/kemikaalien inhimillistämisestä sen verran, että joissain tilanteissa se toimii tehokeinona (etenkin, jos on kyseessä esine, jolla on päähenkilölle erityistä tunnearvoa, olipa sitten kyse vastenmielisyydestä tai kiintymyksestä), mutta muuttuu varsin helposti maneeriksi.

"Heidi kuittasi itsensä ulos laboratorion seinään asennetun laitteen avulla." Kömpelö virke, joka menettelisi koneellisesti käännetyssä ohjekirjan tekstissä. Muotoile uusiksi, lukemieni tekstiesi pohjalta väitän, että osaat kyllä. :)

Minäkin jäin miettimään sitä, että eikö tositilanteessa terveyskeskukseen pelmahtanut tyyppi, jonka sydän ei lyö, mutta joka edelleen kävelee, päätyisi jonkinlaiseen karanteeniin? Kyseessähän on entuudestaan täysin tuntematon sairaus tai tila, jonka seuraamuksista tai tartuntavaarasta kenelläkään ei voi olla tuossa vaiheessa mitään tietoa. Tila, joka on myös täysin kaiken nykytieteen vastainen. Luulisi, että tilanne yritettäisiin varmistaa jollain tavalla.

Avoimeksi jäävä loppu sopii minusta vallan hyvin tähän novelliin, lukijan ajatukset ajautuvat väkisinkin samoille linjoille Heidin kanssa.

Todella hyvin laadittu jännite, joka tiivistyy kerronnan edetessä. Nyt minä jäin vuorostani kaipaamaan sitä selventävää lopuratkaisua. Oliko se niin, ettei tarinaa saanut näin lopettaa, jotakin piti antaa?

Eipä mitään,... avoimeksi jäävä loppu vain tiivistää kertyneen jännityksen. Mitä oli tapahtunut, tai tapahtumassa? Sehän tässä tarinassa jää kaivamaan mieltä, ja silti, tai ehkä siksi lukija jää tunnelman vangiksi.

mielenkiintoinen, ja korkealaatuinen novelli.

Kelpo tarina, jossa luot hiipivää tunnelmaa näppärästi ja etevästi kohti jännää ja painokasta loppua. Kuten muut ovatkin jo sanoneet, tunnelmointipuoli pelaa loistavasti ja kirjoitustaso on oikein mallikasta.

Pidin siitä kun käytit melko paljon lääketieteellisiä ilmauksia, joista saa sellaisen vaikutelman, että tiedät kyllä mistä kirjoitat. :) Lisäksi nämäkin luovat kuivaa mutta pahaenteistä laboratorio-fiilistelyä, joka sopii tähän tekstiin kuin nakutettu.

Omaan makuuni alku olisi voinut edetä aavistuksen verran nopeammin, mutta oiva tämä on nyt näinkin. Mutta summa summarum, teksti on osaavasti laadittu ja loppuratkaisu oikein onnistunut.

Moi. Hyvin tarinoitu. Tarina vei mukanaan ainakin tämän verran. Häiritsevistä asioista huomasin että minun lista on aikalailla samanlainen kuin nick53 kirjoittaa tuossa alla joten en kirjoita niitä enää tässä uusiksi.

Lisäksi mietin että kuinka uskottavaa tuo lääkärien ja hoitajien käyttäytyminen tuossa tilanteessa oli. Ja eikö tuollaiset potilaat paiskattaisi jo oikopäätä karanteeniin jos sydän ei lyö. Tuntematon tauti. Onko tartuntavaaraa?

Motkotan vielä yhdestä lauseesta. :)
"Heidi kuittasi itsensä ulos laboratorion seinään asennetun laitteen avulla."
Minusta aina käytetään tätä 'laite' sanaa niin ollaan vähän vaarallisilla vesillä. Laite on jokin epämääräinen rakkine. Se antaa kuvan että kirjoittaja ei oikein tiedä mistä kirjoittaa, mikä taas epämiellyttävää lukijasta. Mielummin vaikka keksi joku vekotin nimineen päivineen. Sähköinenavaimenlukija tms.

Taattua laaduksta jälkeä kuten sinulta aina. Kielioppivirheitä en huomannut ja teksti oli sujuvaa, tarkkaan mietittyä. Zombie tarinat, jolta tämä vahvasti vaikuttaa, eivät oikein ole lempiaihealueitani, mutta tämä tarina koukutti kyllä minutkin. Tässä oli osattu rakentaa hyvin uhkaava ja painostava ilmapiiri. Juonellisesti tämä jää minusta hieman vajaaksi. Avoin loppu kyllä toimii ihan hyvin, mutta tästä pitäisi minun mielestäni kirjoittaa pitempi teksti. Lähtökohta on hyvä, rauhallinen, mutta pahaa henkivä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin todella hyvä teksti, josta pidin.

hyvä kirjoitus. keilioppivirheitä ei ole. hyvin jännittävä ja uhkaava tilanne on luotu ilman että edes veri on lentänyt (muuta kuin näyteputkiin).

Muutama seikka jotka minulla vähän tökkivät:

"Heidi nosti nopein liikkein kaukosäätimen parketilta. Hän painoi niin monta kertaa sen nappia, ettei televisiosta kuulunut enää mitään."
Sanoisin:
"Heidi nosti nopein liikkein kaukosäätimen parketilta ja vaimensi television äänen kokonaan pois."

Laitteiden tai kemikaalien inhimillistämistä (näistä sanoisin kyynisesti, että aloittelijan tekeminä nämä ovat yleensä kriitikkojen mielestä mokia, konkarin tekeminä nämä ovat suurta taidetta):
"Heidi painoi hissin nappia. Se tuntui harkitsevan kestämättömän pitkiä aikoja jossain, kunnes vihdoin suvaitsi saapua."
Ulottuuko "tuntui" sana myös "suvaita"-verbiin? (hissi tuntui suvaitsevan saapua)
Adrenaliini nosti panoksiaan.

Kännykkä säikäytti kovalla äänellään, sirkutteli ja metelöi. Minusta sirkuttelu on hiljaisempaa ääntä kuin metelöinti (mutta voi olla että tietoni ovat tässä virheelliset).

Kuten sanottu, uhkaavan tunnelman luonti on tämän kirjoituksen parasta antia.

Sujuvasti kirjoitettu ja hyvä johdanto kaikkiin mahdollisiin zombi-teksteihin. Kiitos.

Kehittämisideaksinehdottaisin vähän viivyttelevämpää etenemistä. Jotenkin tuntui, että kirjoittaessa sinulla oli kiire, etkä ehtinyt jäädä nauttimaan yksityiskohdista riittävästi. Aistikokemukset jäivät aika vähille ja tässä oli vierestä kerronnan makua.

Kokonaisuus on kuitenkin hyvä ja mielellään lukisin tälle jatkoa, herätti kiinnostuksen.