Arvostelut käyttäjältä Alapo80

Hei Pöytälaatikko!

Haha! Hyvä alku! Monesti kirjoittajilla on tapana paljastaa ajatus liian aikaisin! Sinulla ei, sillä koko ensimmäisen kappaleen ajan mietin että mitä hittoa nyt onkaan tulossa! :D Ja se, että paljastat kaiken vasta lopussa on todella erinomaista!

Kankeus.
Kirjoitat: "Siirryn wc:stä makuuhuoneeseeni valitsemaan vaatteita. Vaatekaapissani vallitsee melkoinen sekasotku. Pari kertaa vuodessa tulee puuska jolloin järjestelen vaatteeni siististi kaappiin, mutta yleensä jo muutaman viikon päästä vaatteet ovat siellä taas hujan hajan.".
Kirjoitat hyvin, ja tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta kun tuntui että nyt ei oikein...
Ajatukseni: "Siirryn wc:stä makuuhuoneeseen, ja valitsen vaatekaapista sopiviaa päällepantavaa. Pari kertaa vuodessa tulee puuska jolloin järjestelen vaatteeni siististi kaappiin. Edellisestä puuskasta on kuitenkin aikaa, joten vaatteiden löytäminen vie aikaa.".
Ensiksikin henkilö on kotonaan, joten kenen muun makuuhuoneeseen hän voisi siirtyä? :D Tuon "mutta" sanan jälkeinen osio on itsestään selvää, joten ajattelin oikaista siinä hieman :D

Täytesanat.
Kirjoitat: "Punainen ei ole mikään lempivärini, yleensä pukeudun mieluiten mustaan tai harmaaseen.".
Ajatukseni: "Punainen ei ole lempivärini, yleensä pukeudun mieluiten mustaan tai harmaaseen.".
Ero ei ole iso, ja sen kuitenkin mielestäni huomaa.

Toisto ja täytteet.
Kirjoitat: Hississä matkalla viidennestä kerroksesta alaspäin katselen itseäni peilistä. Sieltä katsoo suhteellisen roteva, sänkipäinen, kolmekymppinen mies. Parin päivän parransänki kohoaa kasvoilla.".
Ajatukseni: "Hississä viidennestä kerroksesta alaspäin katselen itseäni peilistä. Roteva, sänkipäinen, kolmekymppinen mies. Parin päivän parransänki rehotti leuassa.".
Lienee selvää että hississä ollaan matkalla ylös tai alas, ei siellä kai kukaan huvikseen hengaile :D
Käytit jo "katsoa" - sanaa aikaisemmin, eli se on mielestäni tarpeeton. Jätin myös muutamia sanoja, kuten "suhteellisen" ja "sieltä". Voiko parransänki kohota? Omani kasvaa alaspäin :D Tuossa on myös hitusen toistoa, sillä viittaat jo aikaisemmin "sänkipäähän".

Nyt kyllä päähenkilö kaipaa jonkun pitämään kädestä! :D

Mainio novelli!!!

Kiitos!

Moikka liskomies!

Mukava että joku kirjoittaa myös tällaisia pidempiä tarinoita!

Kirjoitat: "Jorma alkoi puristaa. Niin hän sitä puristamiseksi: puristamiseksi.".
Tämä on hieman kummallinen. En oikein tiedä mitä haluat sanoa tuolla, ja miki kaksoispiste.

Haha! Toijala! Onkos muuten niin, että Toijala, joka lienee Suomen pienin kaupunki, on nykyään akaa?
Kirjotat: "Neekerit hän vielä jotenkuten sulatti, mitäpä ihminen värivammalleen mahtoi, mutta hinttejä Jorma ei voinut sietää. Ajatuskin miesten välisestä aktista iljetti häntä. Se oli yksinkertaisesti luonnonvastaista.".
Tällaiset ajatukset blogikirjotuksissa tuomittaisiin käräjillä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, mutta kaunokirjallisuudessa ne ovat sallittuja...kenties provosoivia, mutta silti sallittuja. Nehän eivät välttämättä kerro kirjoittajan todellisista ajatuksista, vaan ainoastaan taidosta kirjoittaa provokatiivisesti. Hyvin kirjoitettu (www.kirjoittaja.fi - ylläpito sanoutuu irti kaikesta rasismista ja sen hyväksymisestä, ja kommentti tarkoitti ainoastaan hyvän mielikuvan luontia).

Kirjoitat: "Keskipäivällä Jorma Mäenpää istui yksinään pesulansa työhuoneessa,...".
Tässä on jotain kankeaa...sanajärjestys se mielestäni on.
Ajatukseni: "Keskipäivällä Jorma Mäenpää istui yksin työhuoneessaan pesulassa,...".

Tuo veren pakeneminen aivoista seisokiksi oli aivan huikea käänne! :D Pohjustit kohtauksen mahtavasti! Hyvä! Eläköön! :D

Pikku lapsus.
Kirjoitat: "Hänen ei äkillisessä erektiossaan ollut mitään epätavallista, Jorma vakuutteli itselleen.".
Ajatukseni: "Hänen äkillisessä erektiossaan ei ollut mitään epätavallista, Jorma vakuutteli itselleen.".
Eli "ei" - sana oli vikapaikassa, sillä erektio oli nimenomaan äkillinen, ei "ei äkillinen" :D

Olet luonut novellista todella ahdistavan...paikoitellen. Synkkyys ja hulluus on käsin kosketeltavissa!
Tavallaan jopa liioiteltujen traumojen purkautuminen juomisena ja synkkinä pohdintoina tuntuvat todellisilta, ja antaa Jormasta skitson mielikuvan, johon ilmeisesti pyritkin! :D

Hyvää työtä!

Heippa tindenius!

Aloitat suoraan "muistelusta", joka kenties hieman hämmentää. Tarinaan pääsee kuitenkin nopeasti mukaan uudestaan.

Koeta välttää itsestäänselvyyksiä.
Kirjoitat: "Vampyyri sanoo tauon jälkeen, aivankuin hän joutuisi hetken miettiä omaa vastaustaan.".
Ajatukseni: "Vampyyri sanoo hetken päästä, aivan kuin olisi joutunut miettimään vastaustaan.".
Eli kun tuo miettiminen, tauko, on ohi, on miettiminenkin tapahtunut, jolloin ei voi käyttää -isi- muotoa, vaan täytyy käyttää mennyttä aikamuotoa. Korjasin myös "aivankuin" erillisiksi sanoiksi, sillä konjunktio (kuin) ei voi olla koskaan osa yhdyssanaa (kuten ei myöskään adverbi aivan).

Kirjoitat: "...ja siitä tulikin mieleeni se ei oikein suju jos olet tuossa kunnossa.''".
Tuosta puuttuu jotain, ja uskon että se johtuu pelkästään tarkastuksesta.
Ajatukseni: "...ja siitä tulikin mieleeni, että se ei oikein suju jos olet tuossa kunnossa.''".

Kirjoitat hyvin, ja osaat tunteilla sanoilla. Seuraavassa oikaiset kuitenkin rajusti.
Kirjoitat: "Rafael kohottaa ranteensa huulilleen ja puraisee.".
Tuo "puraisee" on kökkö sana, tunteeton sana.
Ajatukseni: "Rafael kohottaa ranteensa huulilleen ja upottaa torahampaansa tummana sykkivään suoneen.".

Kirjoitat: "Tyttö pinkaisee karkuun ja minulle ei jää muita vaihtoehtoja, kuin seurata häntä.".
Miksi ei jää vaihtoehtoja? Tämä oli jo toinen kohta, jossa ei jää vaihtoehtoja. Mietin heti että mitä jos Cain olisikin vain jäänyt seisomaan paikoilleen?
Ajatukseni: "Tyttö pinkaisee karkuun. Katselen hänen peräänsä hetken, ja jostain syystä tunnen palavaa halua seurata häntä.".

Vältä turhia sanoja.
"alkavat valua" on "valuvat" jne.

Nyt alkaa olla jo hieman odotusta, että miten tarina päättyykään! :D

Hyvä!

Heippa kohdataan!

Kaunista tekstiä! En ollut varma olisiko tämä sopinut paremmin runoksi, kuin novelleihin, hyvää teksitiä kuitenkin. Ajatuksesta en täysin saanut kiinni, mutta sillä ei niin kovin suurta merkitystä ollut.

Kirjoitat: "Tuhannen vuoden kuluttua, kun maa oli loppuun kulunut,
Nosti äiti katseensa nähdäkseen, että kyyneleet...".
Mielestäni on hieman omituista että pilkun jälkeen on iso kirjain.
Ajatukseni: "Tuhannen vuoden kuluttua, kun maa oli loppuun kulunut,
nosti äiti katseensa nähdäkseen, että kyyneleet...".

Viimeisen virkkeen loppu on mielestäni jotenkin kankea.
Kirjoitat: "Hiutaleet leijuvat äidin syliin mustien rakeiden päälle, rakeet muuttuivat vieläkin valkoisemmiksi.".
Ajatukseni: "Hiutaleet leijuvat äidin syliin mustien rakeiden päälle, rakeet muuttuivat valkoisiksi, vieläkin valkoisemmiksi kuin ne olivat olleet ennen vieraan saapumista.".
Eli tuo "...vieläkin valkoisemmiksi." on mielestäni todella yksinäinen ilman pientä täsmennystä.

Kiitos!

Hei P.L.

Erikoinen kuvaus illanvietosta! :D Paikoin tarinaan oli hieman vaikea saada otetta, ja muutaman kerran jouduinkin palaamaan alkuunpäin, jotta ymmärsin henkilöt, ja niiden tarkoituksen.

Kirjoitat: "...Amanda, hyvin
amerikkalainen nuori nainen...".
Mieti mitä todella täytyy sanoa. Onko olemassa huonommin, tai vähemmän, amerikkalainen?
Miksi ei vain "...Amanda,
amerikkalainen nuori nainen...".
Lisäksi mielestäni "nuori" - sanan tulisi olla ennen "amerikkalainen" - sanaa, tai vaihtoehtoisesti siinä tulisi olla pilkku välissä.

Suosittelsin lukaisemaan tekstin itselleen ääneen, jotta pienet kankeudet jäisi pois. Koeta myös miettiä vaihtoehtoisia tapoja sanoa jokin asia, älä tee kuten minä, ja tyydy ensimmäiseen.
Kirjoitat: "...mutta väki istui omissa päydissään ja sopivasta juttuseurasta ei
näkynyt jälkeäkään.".
Eli tuo "ja" - sana ei mielestäni sovi.
Ajatukseni: "...mutta väki istui omissa päydissään, sopivasta juttuseurasta ei
näkynyt jälkeäkään.".
Tai
"...mutta väki istui omissa päydissään, eikä sopivaa juttuseuraa löytynyt.".
Eli "ja" - sana viittaisi siihen, että pöydissään istuvan väen tulisi tehdä jotain, esimerkiksi "...mutta väki istui omissa päydissään ja joivat juomiaan laiskasti jutellen.".

"veskiin" on puhekielen sana, vältä niitä. Esim "käymälään" olisi kenties parempi.

Kirjoitat: "3-kymppisen miehen". Edelliseen huomautukseeni viitaten "kolmekymppisen miehen".

Mieti aina miten kirjoitat jonkin asian, jotta se varmasti on selkeä, ja sujuvaa kieltä. Dialogit olivat hyviä, ja kommentit todenmukaisia!

Hyvää työtä! Kiitos!

Hei värit!

Mieti vielä onko jatkolle tarvetta :D

Otan kohta kantaa pariin kielelliseen juttuun. Sitä ennen on kuitenkin pakko sanoa että mielestäni novelli on erinomainen tuollaisenaankin! Lyhyt, ja kuitenkin kaikki tarpeellinen nousee esiin! Tuska, kyllästyneisyys, ahdistuneisuus ja miltei paniikinomainen tarve päästä pois! Hyvä!

Ihan ensin on pakko sanoa, että mielestäni numerot eivät kuulu kaunokirjallisuuteen. "12" on "kaksitoista" jne.

Kirjoitat: "Huokasin syvään kyllästyneenä.".
Tämä on hieman omituinen, ja mielestäni vähintään pilkku täytyisi olla.
Ajatukseni: "Huokasin syvään, kyllästyneenä." tai vaihtoehtoisesti "Huokaisin syvään. Olin kyllästynyt.".

Kirjoitat: "...ja Hemppa kävi jotenkin sääliksi.".
Ajatukseni: "...ja Hemppaa kävi jotenkin sääliksi."
Eli muista erottaa objekti oikealla päätteellä.

Kirjoitat: "Hempan kanssa mennessäni sänkyyn puristin huuleni yhteen ja pidättelin itkua.".
Tämä on todella hyvä! Muista pilkku enne "ja" - sanaa (tulee miltei aina).

Todella vaikuttava viimeinen kappale! :D Hyvä!

Sanoisin että jos jatkat tuosta, ja lähdet selittelemään ja avaamaan taustoja, niin pilaat mainion novellin! :D

Kiitos!

Hei Kati Rinne!

Iso häiritsevä juttu oli kappalejaon puute. Teksti on melkoista puuroa lukea. Kuitenkaan se ei loppujen lopuksi aivan valtavasti häiritse. Toivoisin kuitenkin että jatkossa on pari tuplaenteriä mukana :D

Kirjoitat: "Kultaa hohkuvat kaurapellot vilisivät silmissäni.".
Valtavan hyvä aloitus! :D Vaikka myöhemmin kerrot, että junalla mennään, ei sitä olisi välttämättä tarvinnut kertoa, sillä olet saanut luotua "junatunnelman" todella vaikuttavasti! Hyvä!

Tietyissä asioissa kuitenkin täytyy olla pikkutarkka.
Kirjoitat: "...vaikka juna kulki jo yli 150.".
Ajatukseni: "...vaikka juna kulki yli sataviisikymmentä kilometriä tunnissa.".
Eli Sinulta puuttui määre, ja lisäksi numeroita kannattaa kaunokirjallisuudessa välttää.

Ensin loit mahtavan tunnelman ja epäilykset lukijalle dialogissa jossa pohdittiin onko kaikki hyvin. Se oli todella hyvin kirjoitettu. Sitten...
Kirjoitat: "...sillä täti ja eno työskentelevät 24/7 maatilan kimpussa.".
24/7 on puhekielen termi, joka ei mielestäni sovi kaunokirjallisuuteen. Ajatuksena kenties "vuorokauden ympäri" tai "jatkuvasti".

Mieti mitä täytyy sanoa, ja mitä ei.
Kirjoitat: "Theres taittoi maasta pari heinänkortta ja ojensi toisen minulle. Toisen hän laittoi omaan suuhunsa.".
Ajatukseni: "Theres taittoi maasta pari heinänkortta ja ojensi toisen minulle.".
Eli jos on kaksi, ja jotain asiaa (korsi) on kaksi, niin lukija kyllä ymmärtää että molemmille on yksi.

Hätäily ja viimeistely.
"...k9orvapuusteja...", on kenties parhaita sanoja kuvaamaan ajoittaista hosumista, ja tarkistusluvun puutetta :D

Kirjoitat: "13vuotias". Oikea kirjoitusasu lienee "13 - vuotias" tai "kolmetoista vuotias".
No...pikkujuttu...

Dialogi on mainiota ja todentuntuista! Hyvä!

Mielestäni juuri kappalejaon puute, ja tietty hosuminen olivat suurimmat haasteet novellissa. Myös tarinan tietyntasoinen "vajaavuus" vaivasi, eli novellin teema ja aihe jäivät hitusen pimentoon.

Kuitenkin tarinassa oli tunnelmaa!

Kiitos! :D

Moikka Helena!

Kuvailet paljon! Kerrot taustoja ja kiinnostavia yksityiskohtia. Nyt kuitenkin mielestäni tarinan kustannuksella. Eli varsinainen juoni jää "turskan maun" jalkoihin :D

Mielestäni alku on on tärkein osa novellia...ja kirjaa.
Kirjoitat: "Venesataman pieni punainen poiju oli pomppinut vedessä jo useita vuosi tässä kohtaa rantaa.".
Luen tosin melko kriittisesti, ja kuitenkin sanoisin että tietty kankeus alussa luo melkoisia ennakkoasenteita.
Ajatukseni: "Venesataman pieni punainen poiju oli pomppinut vedessä jo useita vuosi, samassa kohdin rantaa.".
Miksi korjaus? Siksi että missä on "tässä"? Lukijana lähinnä mietin että mistä minä voin edes tietää missä päin maapalloa ollaan, niin poijun paikantaminen "siihen" on melko haastavaa.

Voisi miettiä olisiko "0,6" paremman näköinen kirjoitettuna "nolla pilkku kuusi", erityisesti kaunokirjallisuudessa. Voi olla että ei, mutta ajatuksena.

Aikamuoto ja se mihin viittaat.
Kirjoitat: "Poiju sijaitsi minkin reviirillä, joka sukeltaa rapuja merivedestä.".
Ajatukseni: "Poiju sijaitsi minkin reviirillä, minkin joka sukelsi rapuja merivedestä.".
Elikkäns "sijaitsi" ja "sukelsi" taytyy olla samassa aikamuodossa (imperfekti). Lisäksi tuossa yhteydessä "joka" - sana viittaa mielestäni poijuun, joka ei varmasti sukella rapuja :D
Samaan aiheeseen.
Kirjoitat: "Rantakallio on täysi rapujen kuoria, joita se jättää kalliolle.".
Ajatukseni: "Rantakallio on täynnä rapujen kuoria, jotka minkki jättää kalliolle.".
Eli "täysi" on mielestäni todella kankea sana tuossa (anteeksi jos lyön liian kovaa), ja mielestäni "se" viittaa rantakallioon (voi olla että olen väärässä). Tarkkuutta kuitenkin näissä.

Parikymmentä on yhdyssana :D Ja lisärakennus on myös :D

Kirjoitat: "...maksaa n. 80 €.".
Ajatukseni: "...maksaa noin kahdeksankymmentä euroa.".
Molemmat ajaa saman asian, mutta väitän että omani on kaunokirjallisempi! :d

Pieni häiritsevä tekijä kirjoituksessasi on ajoittainen "hosuminen" tai viimeistelyn puute.
Kirjoitat: "Hans paljas selkä näkyi ikkunasta,...".
Eli "Hansin...".
Muista viimeistely, sillä se vaikuttaa todella paljon lukukokemukseen.

Idea on hyvä, ja mielestäni pohjustat tarinan ja tunnelman hyvin! :D Olisit mielestäni tosin saanut siitä revittyä paljon enemmän draamaa ja mielenkiintoisia kohtaamisia ja konflikteja, joita hieman jäinkin kaipaamaan :D

Kiitos!

Heippa Mikko Repolainen!

Erittäin mielenkiintoinen alku! :D Kenties hieman dramatisoiva, mutta silti mielenkiintoinen!

En tiedä luetko kirjoittamaasi itsellesi ääneen. Joskus se saattaisi olla hyväksi, sillä tietyt kankeudet tulisi korjattua.
Kirjoitat: "Hän päästi suustansa venyvän haukotuksen ja vilkaisi hajamielisesti rannekelloaan: se ei ollut vielä viittäkään.".
Miten haukotus voi olla venyvä? Tai oikeastaan tietysti se on, eli miksi se pitää mainita?
Ajatukseni: "Hän venytteli haukotellen, ja vilkaisi hajamielisesti rannekelloaan: se ei ollut vielä viittäkään.".

Pieni asia vielä mielestäni turhasta täytteestä.
Kirjoitat: "Heiskanen näki, että toimitusjohtaja puristeli nyrkkejään neuvottoman oloisena kiinni ja auki, kun tarkastaja piti vaimeaa yksinpuheluaan.".
Ajatukseni: "Heiskanen näki, että toimitusjohtaja puristeli nyrkkejään neuvottoman oloisena, kun tarkastaja piti vaimeaa yksinpuheluaan.".
Eli voiko nyrkkejä puristella muuten kuin kiinni ja auki? Se mitä haluan sanoa on se, että ei kannata kertoa kuin aivan välttämätön.

Vastaavanlaisia asioita, joista olen antanut palautetta novelleistasi, on siellä täällä. Ei häiritsevästi, mutta jonkin verran. Eli nuo täytesanat, itsestäänselvyydet, ja tietyt kankeudet ovat sellaisia, joihin Sinun kannattaisi mielestäni kiinnittää huomiota. Kenties oman tekstin lukeminen ääneen ja se, että kun on kirjoittanut jotain, miettii pari muuta tapaa sanoa sama asia.

Kuitenkin jokainen novellisi on ollut nautittavaa luettavaa, ja jokainen on ollut hyvin tehty, vaikkakin itse luen enemmän tarinavetoisia kirjoja, ja Sinun novellit ovat todella vahvasti henkilöpainotteisia.

Kiitos!

Moikka Mikko Repolainen!

Lisää daagaa Savon syämmestä :D

Aloitan nenäkkäällä pilkkukommentilla :D
Kirjoitat: "Pekka käänsi päätään toiseen suuntaan ja niinpä taisi tehdä Tapanikin.".
Ennen sivulausetta olevan "ja" - sanan edessä tulisi olla pilkku.
Ajatukseni: "Pekka käänsi päätään toiseen suuntaan, ja niinpä taisi tehdä Tapanikin.".

Mielestäni paikoin sorrut liialliseen selittelyyn.
Kirjoitat: "Paikalliset ravintolan kanta-peikot vain möllistelivät yhtä vähäeleisinä kaljatuoppiensa takana, vaikka muuan nainen esitti suomirokkia ties kuinka hyvin. Kenties ydinpommin olisi pitänyt räjähtää ennen kuin nämä mölliäiset olisivat johonkin muutokseen edes jollakin tavalla reagoineet. Tapahtuipa kapakassa mitä vain, heillä tuntui olevan mielessä vain seuraavan oluttuopin noutaminen baaritiskiltä. Kuinka ihmeessä toiset ihmiset saattoivatkin olla noin kaavoihinsa kangistuneita, ettei heidän mieleensä enää mahtunut kuin pelkkä apaattinen oluen juominen ja samojen juttujen kertominen?".
Ajatukseni: "Paikalliset ravintolan kanta-peikot vain möllistelivät yhtä vähäeleisinä kaljatuoppiensa takana, vaikka muuan nainen esitti suomirokkia ties kuinka hyvin. Tapahtuipa kapakassa mitä vain, heillä tuntui olevan mielessään vain seuraavan oluttuopin noutaminen baaritiskiltä. ".
Mielestäni molemmista saa saman tunnelman. Lisäksi en ole varma miten sopii kysymysmerkillä varustettu kerronta kaunokirjallisuuteen. Lukija tulisi saada pohtimaan tarinaa, ei niinkään yksittäistä ajatusta...minun mielestäni.

Erinomaiset pohdinnat jatkuvat! :D Hyvä!

Kiitos!