 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Heippa Mikko Repolainen!
Erittäin mielenkiintoinen alku! :D Kenties hieman dramatisoiva, mutta silti mielenkiintoinen!
En tiedä luetko kirjoittamaasi itsellesi ääneen. Joskus se saattaisi olla hyväksi, sillä tietyt kankeudet tulisi korjattua.
Kirjoitat: "Hän päästi suustansa venyvän haukotuksen ja vilkaisi hajamielisesti rannekelloaan: se ei ollut vielä viittäkään.".
Miten haukotus voi olla venyvä? Tai oikeastaan tietysti se on, eli miksi se pitää mainita?
Ajatukseni: "Hän venytteli haukotellen, ja vilkaisi hajamielisesti rannekelloaan: se ei ollut vielä viittäkään.".
Pieni asia vielä mielestäni turhasta täytteestä.
Kirjoitat: "Heiskanen näki, että toimitusjohtaja puristeli nyrkkejään neuvottoman oloisena kiinni ja auki, kun tarkastaja piti vaimeaa yksinpuheluaan.".
Ajatukseni: "Heiskanen näki, että toimitusjohtaja puristeli nyrkkejään neuvottoman oloisena, kun tarkastaja piti vaimeaa yksinpuheluaan.".
Eli voiko nyrkkejä puristella muuten kuin kiinni ja auki? Se mitä haluan sanoa on se, että ei kannata kertoa kuin aivan välttämätön.
Vastaavanlaisia asioita, joista olen antanut palautetta novelleistasi, on siellä täällä. Ei häiritsevästi, mutta jonkin verran. Eli nuo täytesanat, itsestäänselvyydet, ja tietyt kankeudet ovat sellaisia, joihin Sinun kannattaisi mielestäni kiinnittää huomiota. Kenties oman tekstin lukeminen ääneen ja se, että kun on kirjoittanut jotain, miettii pari muuta tapaa sanoa sama asia.
Kuitenkin jokainen novellisi on ollut nautittavaa luettavaa, ja jokainen on ollut hyvin tehty, vaikkakin itse luen enemmän tarinavetoisia kirjoja, ja Sinun novellit ovat todella vahvasti henkilöpainotteisia.
Kiitos!
