 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei Kati Rinne!
Iso häiritsevä juttu oli kappalejaon puute. Teksti on melkoista puuroa lukea. Kuitenkaan se ei loppujen lopuksi aivan valtavasti häiritse. Toivoisin kuitenkin että jatkossa on pari tuplaenteriä mukana :D
Kirjoitat: "Kultaa hohkuvat kaurapellot vilisivät silmissäni.".
Valtavan hyvä aloitus! :D Vaikka myöhemmin kerrot, että junalla mennään, ei sitä olisi välttämättä tarvinnut kertoa, sillä olet saanut luotua "junatunnelman" todella vaikuttavasti! Hyvä!
Tietyissä asioissa kuitenkin täytyy olla pikkutarkka.
Kirjoitat: "...vaikka juna kulki jo yli 150.".
Ajatukseni: "...vaikka juna kulki yli sataviisikymmentä kilometriä tunnissa.".
Eli Sinulta puuttui määre, ja lisäksi numeroita kannattaa kaunokirjallisuudessa välttää.
Ensin loit mahtavan tunnelman ja epäilykset lukijalle dialogissa jossa pohdittiin onko kaikki hyvin. Se oli todella hyvin kirjoitettu. Sitten...
Kirjoitat: "...sillä täti ja eno työskentelevät 24/7 maatilan kimpussa.".
24/7 on puhekielen termi, joka ei mielestäni sovi kaunokirjallisuuteen. Ajatuksena kenties "vuorokauden ympäri" tai "jatkuvasti".
Mieti mitä täytyy sanoa, ja mitä ei.
Kirjoitat: "Theres taittoi maasta pari heinänkortta ja ojensi toisen minulle. Toisen hän laittoi omaan suuhunsa.".
Ajatukseni: "Theres taittoi maasta pari heinänkortta ja ojensi toisen minulle.".
Eli jos on kaksi, ja jotain asiaa (korsi) on kaksi, niin lukija kyllä ymmärtää että molemmille on yksi.
Hätäily ja viimeistely.
"...k9orvapuusteja...", on kenties parhaita sanoja kuvaamaan ajoittaista hosumista, ja tarkistusluvun puutetta :D
Kirjoitat: "13vuotias". Oikea kirjoitusasu lienee "13 - vuotias" tai "kolmetoista vuotias".
No...pikkujuttu...
Dialogi on mainiota ja todentuntuista! Hyvä!
Mielestäni juuri kappalejaon puute, ja tietty hosuminen olivat suurimmat haasteet novellissa. Myös tarinan tietyntasoinen "vajaavuus" vaivasi, eli novellin teema ja aihe jäivät hitusen pimentoon.
Kuitenkin tarinassa oli tunnelmaa!
Kiitos! :D
