Arvostelut käyttäjältä Alapo80

Moikka tytöntyllerö!

Mukava, että uskalsit ladata tekstin luettavaksi! :D Katson, mitä voimme tehdä tuolle tekstinmuotoiluasialle. Sivusto on jonkin ajan päästä saamassa uuden ulkoasun, joten tutkin asiaa.

Nyt haluan alkuun sanoa, että pidin kirjoituksestasi paljon! Ja vaikka seuraavaksi tuleekin paljon kritiikkiä, se ei tarkoita, että olet huono, vaan että kehitettävääkin on. Muista kuitenkin myös se, että nämä ovat minun henkilökohtaisia mielipiteitä, eivät suinkaan absoluuttisia totuuksia. Eli kulje omaa tietäsi, niin minä vain hieman tökin Sinua kepillä :D

Minun kantani usein on se, että tulisi aina kirjoittaa selkeästi. En tosin tiedä miten teitä on ohjeistettu, mutta itse lähden siitä, että yksinkertaiset ja selkeät lauseet.
"Dhalia sai poikasensa, vahvan ja terveen.".
Ajatukseni:
"Dhalia sai vahvan ja terveen poikasensa.".
Eli yksinkertainen lause, jossa ei turhia pilkkuja tai taiteellisuutta. Tämä on siis minun kantani :D

"Daquirivaltakuntani alkaa kasvaa.".
Tämä oli hieman sekava. Kuka minä on? :D Eli kirjoitat siten, että luulin tämän olevan ensin Dhalia, mutta se ei ollutkaan niin. Eli muista kirjoittaa niin, että tekijät, ajattelijat ja puhujat ovat lukijalle selkeitä.

"Nousen muiden yläpuolelle voittamaton armeija takanani seisten, valmiina taisteluun, valmiina voittoon, valmiina mahtavan maailman alkuun.".
Mahtavan eepistä ja mahtipontista saagaa! Tästä fantasiassa on juuri kysymys! Suuria tavoitteita, unelmia ja itseluottamusta! Hyvä! :D

"...olennoista. Kaviot. Takaa-ajajilla on hevoset.".
Tässä on hienoa toimintaa ja sykettä, mutta tuo "Kaviot" jäi hieman vaivaamaan. Kenties "Kavioiden kumina." voisi olla parempi? Eli kysehän on siitä mitä henkilö kuulee, ei näe. Ja kavioistahan kuuluu jyly maankuorta vasten. Ja juuri tuon jylyn kuulemisen haluat lukijalle jakaa...eikös niin?

Tuo olento on mainio ja hyvin kuvailtu! HyväHyväHyväHyvä!!! :D

Pilkuista.
"Sääli valtaa minut, ja annan olennolle jälleen lihaa.".
Pilkkua ei käytetä ennen ja sanaa silloin, kun virkkeen molemmilla lauseilla on sama jäsen (yleensä subjekti, eli tekijä). Tässä tapauksessa "minä". Eli valtaa minut ja minä annan. Yhteinen jäsen, ei pilkkua ennen ja sanaa.

"Käännän katseeni olennon valtavaan häntään, löytämättä merkkiäkään eilisestä ruhjeesta.".
Pari juttua tästä. Tuo käännän katseeni, lähden kävelemään, alan nousta jne. on mielestäni kankeaa äidinkieltä. Ne ovat yksinkertaisesti katson, kävelen, nousen jne. Ja jos eilen oli vuotava haava, niin siitä ei siis näkynyt merkkiäkään. Ruhje tulee kun jollain tylpällä nuijitaan (anteeksi pikkutarkkuuteni, mutta olen armoton fantasia ja asedikkari :D ).
Eli "Katson olennon valtavaan häntään, löytämättä merkkiäkään eilisestä haavasta.".
Myös tuo löytämättä lauseenvastike on ehkä huono, kenties voisi kirjoittaa ", mutta en löydä...".

"Nälkä raskauttaa askelia, jalkapohjat ovat rakkuloilla.". Erinomainen kuvailu!!! :D hyvä!

Kaunokirjallisessa kerronnassa tulee minun mielestäni välttää caps lockin käyttöä, kolmoispisteitä ja sulkeita. Huuto selviää kyllä huutomerkillä, ja voit tehostaa sitä kuvailemalla tilanteen paniikinomaisuutta ja kovia ääniä.

"...minulla on jotain, mitä heillä ei ole.".
Tällaiset kohdat ovat omiaan lisäämään tulevan taistelun lopputuloksen jännittävyyttä! Hyvä! :D

Oikein mainio novelli! Kunnon draaman kaari! Hieman vaivasi se, kuinka lähellä tapahtumapaikat tuntuivat olevan toisiaan sekä se, miten lyhyt aika tuntui tapahtumiin kuluvan. Se ei kuitenkaan haitannut. Hyviä taisteluita, toivoa, epätoivoa, uskoa ja epäuskoa! Konflikteja jännitystä ja onnellinen loppu! :D
Hyvää työtä!
Hieman tuli Eragon lukiessa mieleen :D

Kiitos!

Hola Lil Sparrow!!!

Sinä olet ihan liekeissä ja tekstejä ropisee! :D Sen verran haluaisin tähän sanoa, että kannattaa kenties odottaa palautetta siihen mitä on laittanut, lukea seuraava palautteen perusteella, korjailla ja hioa ja vasta sitten laittaa seuraavan. Sanon tämän sillä, että mielestäni silloin kehittyy kirjoittajana parhaiten, en sillä että en haluaisi lukea tekstejäsi :D



"On hiljaista, miltei yö.". Hmm...
Tuollainen viittaus olisi mielestäni parempi esimerkiksi siten, että "On hämärää, miltei yö.", eli niin että tuo ensimmäinen adjektiivi viittaa jotenkin jatkoon. Hiljainen ja yö toki voisivat sopia yhteen, mutta kun on vasta miltei yö.

Tiivistä silloin, kun siihen on mahdollisuus.
"Se on monien matkan varrella. Mihin tahansa ihmiset ovatkin matkalla, he kulkevat usein keskuspuiston ohi.".
Ajatukseni:
"Se on matkan varrella, minne tahansa ihmiset ovatkin matkalla, he kulkevat keskuspuiston ohi.".
Eli tuossa on mielestäni ydinsanoma. Se mitä täytyy sanoa ja tietää.

Ilmaisusta.
"Asuintilat eivät käsitä muuta kuin kaksi makuuhuonetta, vessan ja ahtaan keittokomeron.".
Ajatukseni:
"Asuintilat oli vain kaksi makuuhuonetta, vessan ja ahtaan keittokomeron.".
Eli asuintilathan eivät käsitä mitään :D Ne voivat muodostua jostain tai koostua jostain :D

Kenellä ei ole epäilystä kirjastonhoitajan unesta? Kysytkö sitä lukijalta? En minä ainakaan epäillyt. Oliko huoneessa joku, joka epäili naisen olevan vielä hereillä?

Vältä noita sulkeita, caps lockkeja, kolmoispilkkuja, lainausmerkkejä ja turhia ajatusviivoja :D
"Hän odottaa vielä hetken – ja vielä toisen hetken…".
Ajatukseni:
"Hän odottaa hetken, ja vielä toisenkin hetken.".
tai
"Hän on odottanut jo hetken, mutta odottaa vielä toisenkin hetken.".
Eli ei mitään turhaa kerrontaan. Luo jännitys ja tunnelma kuvailulla ja juonella...älä välimerkeillä ja tehosteilla.

Sanavalinnoista.
"Hän heittää hermostuneita silmäyksiä...".
Tuon heittää voisi korvata sanalla luo.
Sama kuin "...joka näyttää onneksi yhä nukkuvan.".
"...joka näyttää edelleen nukkuvan.".

Älä ole ehdoton. Jos kukaan ei koskaan käy toimistohuoneessa, niin miten on mahdollista, että joku on jonkin aikaa sitten selaillut siellä olevaa kirjaa? Eli jokin huone voi olla harvoin käytössä, mutta vältä äärimmäisyyksiä, sillä ne luovat tarpeettomia ristiriitoja.

Kaunis miljöön ja pimeän kaupungin kuvailu, josta viet kivasti tarinan tapahtumiin kirjakaupassa! Hyvää työtä!

Pätkä on lyhyt, mutta tämä avaa taustoja jonkin verran, mutta jättää silti jotain myös arvailujen varaan.

Toivon todella, että saamme jossain vaiheessa lukea jonkin tarinoistasi loppuun saakka! :D

Kiitos!

Moikka jälleen Lil Sparrow!

Miellyttävästi kirjoitettu tarina! Jacquesin hahmo on mainio. Vilkas, eloisa ja veikarimainen :D Hyvä!

Kirjoita ainoastaan pakollinen.
"Keltainen, ränstynyt kartanorakennus, joka on nähnyt parempiakin päiviä.".
Ajatukseni: "Keltainen kartanorakennus on nähnyt parempiakin päiviä.".
tai
"Keltainen, ränsistynyt kartanorakennus.".
Eli Nuo ränsistynyt ja paremmat päivät nähnyt on sama asia, johon viittaat myös kuvailemalla kartanoa.
Lisäksi tuo joka - sana vaatisi vielä jatkoa päiviä sanan jälkeen, esimerkiki "...päiviä, nuokkui rauhassa mäenharjalla.".

"Kenenkään läsnäoloa ei ole tunnettavissa, ei edes etäistä.".
Tuon viimeisen sanan pitäisi olla "etäisesti".

Mieti mikä sanaa sopii tunnelmaan parhaiten.
"Hienosti pukeutuneita tärkeän näköisiä isoja ihmisiä vilisee pojan näkökentässä...".
"Koreasti pukeutuneita, tärkeän näköisiä isoja ihmisiä vilisee pojan näkökentässä...".
Ja muista pilkut :D

Kirjoitat preesensissä paljon. Sitä kannattaa miettiä, sillä monesti erityisesti lauseenvastikkeiden kanssa se luo ongelmia.

Täytteestä.
"Se takkutukkainen tyttö...".
Tuo se - sana on tarpeeton.

Pidän tarinan miljööstä, tunnelmasta ja juonesta! Saat odottamaan, mitä seuraavat osiot tuovatkaan tullessaan!

Kiitos!

Moikka taas Lil Sparrow!

Ahdistavan tunkkainen tunnelma, jonka laukaiset suruksi. Mainiota! Hyvin mietitty ja kirjoitettu! Tuohon latinajuttuun en osaa ottaa kantaa. Tiedän vain, että Numquam Cede - Älä koskaan luovuta! :D

"Puulla paneloidut seinät kohdistavat kaiken tyttöön ja kirjoituspöytään huoneen keskellä.".
Minkä kohdistavat? No kaiken, mutta mitä se kaikki on?

Ilmaisusta.
"Pehmeä matto, joka peittää koko huoneen lattian vaimentaa askeleet, jotka kuuluisivat, jos mattoa ei olisi.".
Tässä on jotain kankeaa. Liikaa lauseita, tarpeettomia lauseita.
"Pehmeä kokolattiamatto vaimentaa askeleet, jotka muuten kuuluisivat.".
Eli mieti virkkeet tarkkaan ja mahdollisimman sujuviksi.

Tuohon loppuun olisin hieman toivonut enemmän surua. Ilmaisut yhtäkkiä ja tosiaan latistavat tunnelmaa ja ovat pääsääntöisesti täysin turhia sanoja. Asiat harvoin tapahtuvat yhtäkkiä ja tosiaan on selittelevä täytesana. Jos mietit tuota kappaleen alkua ilman noita sanoja, niin ainakin minun mielestäni tunnelma on silloin surullisempi ja todellisempi.
Ja miksi maailma on jätetty kaikessa rauhassa? Miksei vain jätetty? Samaan täyttelyyn viimeinen lause.
"Heillä ei ole enää ketään muuta kuin toisensa.".
Ajatukseni: "Heillä ei ole enää kuin toisensa.".

Mielenkiintoista kuitenkin! Jos tämä olisi yksittäinen novelli, voisi kääntämisen yhteydessä olevaa taustoitusta jatkaa kuvailemalla lisää tytön elämää ja tekemisiä sekä vanhempia. Tavallaan käydä onnellista elämää läpi kääntämisen yhteydessä, kunnes lopulta, täysin puskista, otat vanhempien nirrin pois.

Kiitos!

Moikka Lil Sparrow!

Mielenkiintoinen tarina! Hyvin kirjoitettu ja suunniteltu! Ajattelin jo hetken, että tämä johtaa maan syntyyn, mutta sitten toit mukaan omituisia nimiä ja paikkoja.

Hämärän ja valon olennot! Hyvin mietitty ja kuvailtu!

Tämä oli oikeastaan ainoa varsinainen lapsus, jonka huomasin.
"Peikot olivat jäädäkseen kiven sisään ja oppivat näkemään pimeässä ja takomisen taidon.".
Ajatukseni: "Peikot olivat jääneet kiven sisään, oppineet näkemään pimeässä ja harjaantuneet takomisen taidoissa.".

Tämähän tuntui olevan enemmänkin prologi, kuin yksittäinen tarina, ja tässähän on potentiaalia vaikka mihin!

Hyvä! Kiitos!

Moikka Lil Sparrow!

Olen lukenut näitä julkaisujärjestyksessä, mutta tulihan sieltä taas se kaipaamani osa! :D

Tuossa rapina lakkaa ja sitten jatkuu yhä.
Eli tuo jälkimmäinen pitäisi olla rapina alkoi uudestaan.
Tässä mietin kiivaasti eikö ole ikkunoita, joista voisi kurkistaa kuka rapisee?

Pilkkujuttu.
"Kuin vastauksena rukoukseen oivalluksen jääkylmä terä sivalsi lapsen lävitse.".
Jos aloitat sivulauseella (tai vaikka et aloittaisikaan), täytyy lauseet erottaa pilkulla toisistaan.
"Kuin vastauksena rukoukseen, oivalluksen jääkylmä terä sivalsi lapsen lävitse.".
Tai
"Oivalluksen jääkylmä terä sivalsi lapsen lävitse, kuin vastauksena rukoukseen.".
Eli muista pilkku :D

Itse olisin kenties jatkanut tuota pakoa vielä tovin. Minne sudet katosivat? Tai mitä niille kävi?

Yhtä kaikki. Viihdyttävä ja jännittävä pätkä. Jonkin verran jäin kaipaamaan sitä, että esimerkiksi varjoja olisi langennut tupaan, ja ikkunasta olisi kurkistettu ja nähty hirveitä susia jne.

Hyvää toimintaa!

Kiitos!

Moikka Lil Sparrow!

Yleensä inspiraatio löytyy siitä, että luet jo kirjoittamaasi tai vaihtoehtoisesti annat asian olla. Toisaalta olen itse huomannut, että se kun pakottaa itsensä kirjoittamaan antaa saman lopputuloksen, eli se into löytyy jostain. Se on vähän kuin huippu-urheilijalla, joka ei jaksaisi mennä harjoituksiin. Koetahan kaivaa inspiraatiosi taas :D

Kirjoitat hyvin. Pieniä kankeuksia löytyy, mutta ne eivät häiritse lukemista. Kannattaa itse kunnolla lukea teksti, joko ääneen itselleen tai muuten ajatuksella. Silloin kuulet, toimivatko virkkeet ja onko dialogi uskottavaa tai täytyykö jotain ilmaisua muuttaa.

Juonessa ei vieläkään juuri edetä. Tässä jäi lukijana hieman epäselväksi onko matkaa vielä paljolti jäljellä ja missä tällä hetkellä mennään? Onko sudet vielä perässä, miksi niistä ei kuulu mitään?

Lämminhenkinen tunnelma ja miljöö, siihen on helppo sulautua.

Toivoisin hieman vilkkaampaa juonen kuljetusta. Isän ja äidin muistelu oli hyvä! :D

Kiitos!

Moikka Lil Sparrow!

Nyt on hieman pidempää pätkää! Alkaa jännästi! Tässä, toisin kuin edellisessä osassa, tuo otsikko todella kertoo sisällöstä!

"Niin paljon oli tapahtunut ja niin nopeasti. Ava huokaisi.".
Tämä tulee lukijallakin mieleen tuossa kohdin :D En nyt tiedä, tuleeko seuraavassa osassa jotain susista tai taloon rynnimisestä, mutta olin jälleen pettynyt, kuten siinä osassa, jossa joutsenen löytäminen on jo sivuutettu. Mielestäni tietyistä jännittävistä toiminta kohtauksista täytyy ja on suorastaan pakko pitää kiinni. Ne ovat erityisesti fantasian suola, kun yliluonnollisen suuret sudet repivät seinät nurin. Ja kuinka sisällä taistellaan, paetaan, kiljutaan ja kuinka tilanne lopulta ratkeaa jännittävien käänteiden jälkeen jonnekin. Näistä kohtauksista ei mielestäni voi luopua missään tapauksessa.

"Hänen hartiansa painuivat lysyyn. Ote puumiekan ympärillä kiristyi.".
Kuvitteleppa tilanne, jossa hartiasi lysähtävät, mutta samaan aikaan otteesi jostain kiristyy :D Ei taitaisi onnistua :D Tarkkana näissä. Hartiat joko jännittyvät tai ote puumiekasta löystyy.

"Elämän mielettömyys.".
Mikäs tämä on? En oikein osannut yhdistää sitä mihinkään :D

Mieti ilmaisuasi tarkkaan.
"Ava istui hetken aivan ilmeettömänä tyhjyyteen tuijottaen.".
Ajatukseni: "Ava istui tuijottaen ilmeettömänä tyhjyyteen.".

Caps lockia ei tarvita edes silloin, kun joku huutaa raivoissaan :D
Myöskään lainausmerkkejä ei ole tarvetta käyttää kerronnassa.

Mukavaa kerrontaa ja tapahtumaa! Jos unohdetaan se, että talon rikkominen skipattiin täysin, niin tässä osiossa oli mukavasti taustoja ja toimintaa.

Kiitos!

Moikka Lil Sparrow!

Hyvää tekstiä! Juoni ei juuri etene, mutta kuten Jästipääkin linjasi, niin kenties se ei niin paljoa haittaa, vaan kenties tässä enemmänkin pohjustetaan jotain suurta :D

Miksi Avaa kalvaa yksinäisyys? Hänellähän on joutsen seurana? Ja mitä olen ymmärtänyt, niin eipä hänellä montaa kaveria kyläilemässä ole koskaan käynyt, eli onko nyt yksinäisyys lisääntynyt jostain tietystä syystä?
Tuo Avan synkistyminen tapahtuu jotenkin nopeasti. Hän kiintyy joutseneen, isä piristyy, mutta tyttö masentuu. Ilman selkeämpää selvittelyä tämä tuntuu oudolta...ainakin minun silmääni. :D

Mieti aina mitä haluat sanoa (niin kuin olet tehnytkin), mutta mieti vielä tarkemmin, miten haluat sen sanoa.
"Hyvin, hyvin laihan aamiaisen jälkeen Vilhelm ilmoitti lähtevänsä kylälle vähän tuulettumaan.".
Tässä on oikeastaan pari häiritsevää juttua. "Hyvin, hyvin..." ja "...vähän...".
Ajatukseni: "Laihan aamiaisen jälkeen Vilhelm ilmoitti lähtevänsä kylälle tuulettumaan.".
Eli mitä saavutat painottamalla hyvin sanaa? Mikä on hyvin, hyvin laiha aamiainen? Ja miten se eroaa laihasta aamiaisesta. Jos tätä verrattaisiin mittoihin, niin jos kymmenen milliä olisi laiha, niin yksi milli voisi tuolloin olla hyvin, hyvin laiha. Normaali olisi tällöin esimerkiksi kolmekymmentä milliä. No tietääkseen mikä hyvin, hyvin laiha on, täytyisi lukijan tietää millainen on normaali aamiainen, jolloin siitä voisi vetää johtopäätöksen, että laiha on siitä paljon vähemmän ja hyvin, hyvin laiha olisi esimerkiksi lämmintä vettä? Ymmärsit varmastikin mitä tarkoitan :D Sama kuin se, että miten tuuletutaan vähän?

Yllä olevaan liittyen.
"Ava oli aina ollut suttuinen ja sattumanvaraisiin vaatekappaleisiin pukeutuva lapsi.".
Ajatukseni: "Ava oli aina pukeutunut suttuisesti.".

Ja taas kolmoispisteet.
"Niin ritarit varmasti toimivat… Se tarkoittaa siis…
Kylpyä.".
Ajatukseni:
"Niin ritarit varmasti toimisivat. Se tarkoitti siis kylpyä.".

Tuo lopun tuulen yltymisen fiilistely ja ensimmäiset vesipisarat sekä tuulen yltyminen ovat hienosti rakennettu! :D

Kiitos!

Moikka Lil Sparrow!

Jännää leikittelyä valon ja pimeyden välillä! :D Kaunista riimittelyä!

Pidin todella tuosta runosta! Tunnelmaa, synkkyyttä ja toivoa sekä uskoa!

Hyvää työtä!