 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka tytöntyllerö!
Mukava, että uskalsit ladata tekstin luettavaksi! :D Katson, mitä voimme tehdä tuolle tekstinmuotoiluasialle. Sivusto on jonkin ajan päästä saamassa uuden ulkoasun, joten tutkin asiaa.
Nyt haluan alkuun sanoa, että pidin kirjoituksestasi paljon! Ja vaikka seuraavaksi tuleekin paljon kritiikkiä, se ei tarkoita, että olet huono, vaan että kehitettävääkin on. Muista kuitenkin myös se, että nämä ovat minun henkilökohtaisia mielipiteitä, eivät suinkaan absoluuttisia totuuksia. Eli kulje omaa tietäsi, niin minä vain hieman tökin Sinua kepillä :D
Minun kantani usein on se, että tulisi aina kirjoittaa selkeästi. En tosin tiedä miten teitä on ohjeistettu, mutta itse lähden siitä, että yksinkertaiset ja selkeät lauseet.
"Dhalia sai poikasensa, vahvan ja terveen.".
Ajatukseni:
"Dhalia sai vahvan ja terveen poikasensa.".
Eli yksinkertainen lause, jossa ei turhia pilkkuja tai taiteellisuutta. Tämä on siis minun kantani :D
"Daquirivaltakuntani alkaa kasvaa.".
Tämä oli hieman sekava. Kuka minä on? :D Eli kirjoitat siten, että luulin tämän olevan ensin Dhalia, mutta se ei ollutkaan niin. Eli muista kirjoittaa niin, että tekijät, ajattelijat ja puhujat ovat lukijalle selkeitä.
"Nousen muiden yläpuolelle voittamaton armeija takanani seisten, valmiina taisteluun, valmiina voittoon, valmiina mahtavan maailman alkuun.".
Mahtavan eepistä ja mahtipontista saagaa! Tästä fantasiassa on juuri kysymys! Suuria tavoitteita, unelmia ja itseluottamusta! Hyvä! :D
"...olennoista. Kaviot. Takaa-ajajilla on hevoset.".
Tässä on hienoa toimintaa ja sykettä, mutta tuo "Kaviot" jäi hieman vaivaamaan. Kenties "Kavioiden kumina." voisi olla parempi? Eli kysehän on siitä mitä henkilö kuulee, ei näe. Ja kavioistahan kuuluu jyly maankuorta vasten. Ja juuri tuon jylyn kuulemisen haluat lukijalle jakaa...eikös niin?
Tuo olento on mainio ja hyvin kuvailtu! HyväHyväHyväHyvä!!! :D
Pilkuista.
"Sääli valtaa minut, ja annan olennolle jälleen lihaa.".
Pilkkua ei käytetä ennen ja sanaa silloin, kun virkkeen molemmilla lauseilla on sama jäsen (yleensä subjekti, eli tekijä). Tässä tapauksessa "minä". Eli valtaa minut ja minä annan. Yhteinen jäsen, ei pilkkua ennen ja sanaa.
"Käännän katseeni olennon valtavaan häntään, löytämättä merkkiäkään eilisestä ruhjeesta.".
Pari juttua tästä. Tuo käännän katseeni, lähden kävelemään, alan nousta jne. on mielestäni kankeaa äidinkieltä. Ne ovat yksinkertaisesti katson, kävelen, nousen jne. Ja jos eilen oli vuotava haava, niin siitä ei siis näkynyt merkkiäkään. Ruhje tulee kun jollain tylpällä nuijitaan (anteeksi pikkutarkkuuteni, mutta olen armoton fantasia ja asedikkari :D ).
Eli "Katson olennon valtavaan häntään, löytämättä merkkiäkään eilisestä haavasta.".
Myös tuo löytämättä lauseenvastike on ehkä huono, kenties voisi kirjoittaa ", mutta en löydä...".
"Nälkä raskauttaa askelia, jalkapohjat ovat rakkuloilla.". Erinomainen kuvailu!!! :D hyvä!
Kaunokirjallisessa kerronnassa tulee minun mielestäni välttää caps lockin käyttöä, kolmoispisteitä ja sulkeita. Huuto selviää kyllä huutomerkillä, ja voit tehostaa sitä kuvailemalla tilanteen paniikinomaisuutta ja kovia ääniä.
"...minulla on jotain, mitä heillä ei ole.".
Tällaiset kohdat ovat omiaan lisäämään tulevan taistelun lopputuloksen jännittävyyttä! Hyvä! :D
Oikein mainio novelli! Kunnon draaman kaari! Hieman vaivasi se, kuinka lähellä tapahtumapaikat tuntuivat olevan toisiaan sekä se, miten lyhyt aika tuntui tapahtumiin kuluvan. Se ei kuitenkaan haitannut. Hyviä taisteluita, toivoa, epätoivoa, uskoa ja epäuskoa! Konflikteja jännitystä ja onnellinen loppu! :D
Hyvää työtä!
Hieman tuli Eragon lukiessa mieleen :D
Kiitos!
