 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Lil Sparrow!
Nyt on hieman pidempää pätkää! Alkaa jännästi! Tässä, toisin kuin edellisessä osassa, tuo otsikko todella kertoo sisällöstä!
"Niin paljon oli tapahtunut ja niin nopeasti. Ava huokaisi.".
Tämä tulee lukijallakin mieleen tuossa kohdin :D En nyt tiedä, tuleeko seuraavassa osassa jotain susista tai taloon rynnimisestä, mutta olin jälleen pettynyt, kuten siinä osassa, jossa joutsenen löytäminen on jo sivuutettu. Mielestäni tietyistä jännittävistä toiminta kohtauksista täytyy ja on suorastaan pakko pitää kiinni. Ne ovat erityisesti fantasian suola, kun yliluonnollisen suuret sudet repivät seinät nurin. Ja kuinka sisällä taistellaan, paetaan, kiljutaan ja kuinka tilanne lopulta ratkeaa jännittävien käänteiden jälkeen jonnekin. Näistä kohtauksista ei mielestäni voi luopua missään tapauksessa.
"Hänen hartiansa painuivat lysyyn. Ote puumiekan ympärillä kiristyi.".
Kuvitteleppa tilanne, jossa hartiasi lysähtävät, mutta samaan aikaan otteesi jostain kiristyy :D Ei taitaisi onnistua :D Tarkkana näissä. Hartiat joko jännittyvät tai ote puumiekasta löystyy.
"Elämän mielettömyys.".
Mikäs tämä on? En oikein osannut yhdistää sitä mihinkään :D
Mieti ilmaisuasi tarkkaan.
"Ava istui hetken aivan ilmeettömänä tyhjyyteen tuijottaen.".
Ajatukseni: "Ava istui tuijottaen ilmeettömänä tyhjyyteen.".
Caps lockia ei tarvita edes silloin, kun joku huutaa raivoissaan :D
Myöskään lainausmerkkejä ei ole tarvetta käyttää kerronnassa.
Mukavaa kerrontaa ja tapahtumaa! Jos unohdetaan se, että talon rikkominen skipattiin täysin, niin tässä osiossa oli mukavasti taustoja ja toimintaa.
Kiitos!
