 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 458 kohdetta - näytetään 401 - 410 | « 1 ... 38 39 40 41 42 43 ... 44 46 » |
"vahva ommel ja harkittu muoto" Hieno kuvailu!
Todella loistavasti keksitty juoni! Vähän jäi mietityttämään tuo 'myrkytys'. Oliko kyseessä kuolio, koska jalat piti amputoida? Luen rivien välistä, että lasinsirut ja huumeruiskut ynnä muut olivat jossain kohtaa painuneet kengättömien jalanpohjien läpi...
Todella hyvä loppu!
Tätä tekstiä oli oikein mukava lukea! Mukavia valopilkkuja sanasommitelmin olit lisännyt vähän väliä, joka sai minut ilahtumaan. Lukisin oikein mielelläni tätä lisää.
Yleensä se häiritsee, jos ei tiedä mitä tapahtuu - että hypätään kesken kaiken tekstiin. Sitä huomioimatta kuitenkaan, pidän kirjoitustyylistäsi. Juoneenhan tässä ei pääse mukaan, sitä en voi arvostella.
"Pohdin, voisiko kissa mahdollisesti suunnitella pakoa tietoisesti."
”On yksi mies. Tämän pituinen, tämän paksuinen, aika vaalea. Riittääkö?”
”Oletan, ettet tarkoita opiskeluaikaista yhtyettämme, jossa meistä kukaan ei osannut oikeasti soittaa”
"Pohdin hymyillen, olemmeko koskaan mahtaneet karata alamäessä. Vaunut edellä, faija perässä, niinhän hän juuri sanoi."
”Me ei todellakaan anneta sille kahvia”, minä murahdin Jannelle. ”Tokenee vielä tosta eikä sammu ollenkaan.”
Edellä mainitut lauseet ovat hauskoja ja hienoja!!! :D
En päässyt kärryillä siitä, onko päähenkilö nainen vai mies. Iäksi arvioin 20-35 vuotta. Oikein mielelläni lukisin lisää. Kirjoitustyylisi on minun makuuni.
Olipas kyllä erikoinen tarina - viihdyttävä sellainen! 'Maissioliot' sai minussakin pienen hymynsivalluksen aikaan :)
Lippuja kyllä tuntui olevan ehkä muutama tuhatkin liikaa... Pahvilaatikollisia siellä ja täällä ja aina tuppaa lisää tulemaan ovista, ikkunoista ja postilaatikoista. Alku oli mielenkiintoinen ja ensimmäinen lause sai aika hyvänkin fiiliksen koko tarinan alulle.
Ihmettelin hieman, miksi sukulaiset ja naapurit olivat yhtäkkiä niin ystävällisiä ja huolehtivaisia. Päähenkilö tuntui elävän niin lippumaailmassaan yksin ja ainoana, eikä häntä kiinnostanut ulkopuolinen maailma tippaakaan.
Kielenkäyttö oli muutamissa kohdissa aika töksähtävää, kun taas joissain kohdissa oikein sujuvaa ja luontevaa. Juonellisesti tarina oli hauska ja loppuhuipennus oli hieno!
Kirjoittamistyylisi on hyvä, vihjaileva, mutta nojautuu vahvasti omaan arvoonsa paljastamatta liikaa. Vaikka tunteita ja tulkintaa riittää, jotenkin teksti oli mielestäni aika laiha sisällöltään... Siltikin.
Nyt olen tainnut lukea jotain muuta tekstiä kuin muut arvoselijat...
En tunne kirjoittajaa, mutta tekstistä paistoi teinitytön käsiala ja hekumallinen usko tapahtumien täyteiseen tulevaisuuteen. Ei se aikuisuus ihan sellaista ole...
Teksti eteni jatkuvasti kuin ranskalaisilla viivoilla, tyyliin 'sitten mentiin tänne ja sitten tehtiin näin ja sitten oltiin tuolla ja lopulta tapahtui tälleen.' Tunteiden mustavalkoisuus oli hyvin naiivia ja häiritsevää. Ensin rakastetaan kovaa ja täydestä sydämestä, eikä toisessa nähdä mitään pahaa. On myös aika hurjaa olla noin omistautuneen sinisilmäinen tuossa iässä. En tiedä minkä ikäinen päähenkilö poikaystävineen on alussa, mutta oletan heidän aloittaneen seurustelun noin 13-vuotiaina.
Selityksiä kuuntelematta vaihdetaan rakkaus vihantäyteiseen kaipuuseen. Tässä poikaystävä on vain paha ja haikailleen menneisyyden perään. Ja kappas, sinnikkyys palkitaan kuin salama sateisena ja kuumana iltapäivänä. Kaikki on anteeksi annettu ja 'poikkis' on taas maailman täydellisen sulostus.
Hypätään hippasen eteenpäin kun kaikki on niin pinkkiä hattaraa: asutaan yhdessä, ollaan kihloissa, täysi-ikäisyys on saavutettu ja juhlat tiedossa ja uips! - rakkauden hedelmä mahassa!
Kyllä kirpaisee erittäin pahasti kun lähdetään vesirajamekossa baariin ja juodaan siellä itsensä tuhtiin humalaan vaikka ollaan raskaana :( Järkyttävää.
Kummallisesti tyttö herää sairaalassa ja tietää oitis, että eilen tapahtui jotain kamalaa. Onneksi ajantaju säilyi. Loppu on taas niin traagisten tapahtumien kasaamista ylitsepääsemättömäksi vuoreksi, että mitään ei ole enää tehtävissä. Kunnon juonihan päättyy aina itsemurhaan.
Juoni oli siis tunneskaalaltaan ja tapahtumiltaan hyvin suurta siksakkia. Eipä ainakaan ollut tasapaksua :) Uskottavuus karistettiin nopeasti harteilta ja suurten tunteiden ihannoima telenovela otti paikkansa.
Kylläpä oli kymmenittäin ajatuksia tuottava teksti! Hienoa ideointia, hienosti yhdisteltyä. Ja jotenkin aivan mahtava loppu!
Tarinalla on hyvä alku. Mietin pitkään, että miten tästä romanttisen tarinan saa aikaan, kunnes loppu toi pohdintoihini vastauksen :) Alapolta tuli paljon hyviä kommentteja, jotka kannattaa lukea huolella. Esität lauseet tosissaan hieman kankeasti ja sanajärjestykset ovat outoja. Mutta kuten esittelytekstissäsikin kerrot, äidinkieli ei ole vahvinta alaasi. Se on kuitenkin erittäin tärkeässä osassa, jos haluaa kirjoittaa, joten kehottaisin sinua tutustumaan muiden kirjoittajien tarinoihin ja kertaavan sujuvaa kirjoittamista. Haluaisin kovasti lukea myöhemmin sinulta kirjoitelman, jossa olisi hieman sujuvampaa kielenkäyttöä. Ideoita ja hyviä juonenkäänteitä kun herran päästä selvästi löytyy, täytyy enää harjoitella miten tuoda se parhaiten ulos paperille (tai näytölle) asti :)
Nyt on hurjasti dialogia, mikä ei ole paha juttu, mutta väliin tarvisi muutakin tekstiä. Selitä välillä miltä toisen ilmeet näyttävät, mitä pöydällä oli, mihin toinen istahti tai mitä hän katsahti, mitä ajatuksissa liikkui.
Nina hyppäsi tekstissä kesken kaiken raportin teosta kotiinsa aterian jälkeiseen tilaan. Jätä näiden väliin joko tyhjä väli, joka merkitsee tilanteesta tai ajasta toiseen hyppäämistä, tai sitten selitä lause väliin, miten Nina palaa kotiin.
"—Tahtoisitko lähteä kirpputorille?
—Saisit ostaa itsellesi jotain.
—Joo se olisi kivaa."
Oletan, että tässä ensimmäinen ja toinen puhe on samasta henkilöstä. Tuo puheviivahan tarkoittaa toisen puheenvuoroa. Yhdistä siis nämä saman henkilön peräkkäin puhumat kohdat. Minä tykkään käyttää enemmän lainausmerkkejä, ne kertovat mistä puhe alkaa ja mihin päättyy:
"Tahtoisitko lähteä kirpputorille?" Nina ehdotti tytölle. "Saisit ostaa itsellesi sieltä jotain."
"Joo, se olisi kivaa."
Sama koskee tätä:
"—Miksi kysyit että tapahtuiko puistossa jotain? Tyttö kysyi.
—Me tehtiin hölmö kokeilu. Sanoi tyttö hädissään."
Tarina vie hyvin eteenpäin. Osaat kirjoittaa pitkästi, 'kirjamaisesti', mikä on hyvä. Hienoa, että olet lukenut palautteet ja ottanut niistä oppia. Se näkyy hienosti puoleen väliin tekstiä. Olet lukenut sitä uudelleen ja korjaillut kirjoitusvirheitä. Mutta sitten et ole jaksanut suorittaa tarkastuslukemista enää niin tarkasti ja loppuosasta löytyy taas paljon kirjoitus- ja ajatusvirheitä. Tarkkuutta, niin hyvä tulee! :) Lisäilen kirjoitusvirheiden oikeinkirjoitusta kommenttiin.
Olet paras 13-vuotias kirjailijan alku, jonka tuotoksia olen tähän mennessä lukenut. Tyylisi kirjoittaa on oikein hyvä. Et toista itseäsi liikaa, vaikkakin joitain sanoja, kuten 'sitten', voisi vähentää. Osaat kuvailla tunteita ja tilanteita. Välillä teksti lipuu asiasta toiseen hyppäämiseksi ilman kuvailuja. Mutta ikääsi nähden oikein hienoa tekstiä!
Muista lukea tekstisi aina uudelleen, jotta osaat korjata selvät kirjoitusvirheet kohdilleen, niitä tekstistäsi löytyi. Perheen koostumus on mielenkiintoinen (kaikki muut kaksosia), tekisi mieli kuulla lisää päähenkilön tuntemuksia siitä, että hän on ainoa, jolla ei toista puoliskoa ole. Hienoja kuvailuja, erityisesti nämä:
"Viikko kerrallaan, ja sitten uudestaan."
"Silmäni ovat kuin sakeaa järvivettä ja kukaan ei ota niistä selvää."
"...ja silitin kissan silkkistä päätä."
"Toisella kädellään hän otti hellästi kinni leuastani pakottaen kohtamaan katseena."
"Nopeasti se oli ohi, mutta vastaus miellytti minua."
Tässä kohtia, jotka ovat liikaa tekstissä tai oudosti esitettyjä, eli niitä tulisi vielä hioa:
"Noh, saatte tietää sen kyllä."
"Olen siis komentoista, jollei joku älynnyt." Ensimmäinen lause on turha, kuten myöskin lukijan alentaminen, jossei hän heti tajunnut päähenkilön ikää.
"Perheeseeni kuulu se ja tämä. Ja nimesi on Yasmine. Se on kai se tärkein tieto tässä. Mutta mitäs muuta? Ainiin!" Perheeseen ei oikein voi kuulua 'se ja tämä'. Jätä se pois tai tarkenna. Tai sano vain, että 'perheeni koko oli normaalia suurempi'. Voit myöskin vain todeta seuraavaksi, että 'Nimeni on Yasmine.' Jätä omat täytepohdinnat pois, kuten tuo 'mitäs muuta - ai niin.'
"Mutta sitten käännyin..." Aloita lause suoralla toiminnalla; 'Käännyin...'
"Me seurasimme vain perässä." ...katseillanne? Nyt lause antaa ymmärtää, että te seurasitte jaloillanne heidän perässään.
"Se oli mielipiteeni. Noh antaa olla." Turhaa kirjoittajan täyteajattelua. Lukijan ei tarvitse tietää näitä. Jätä ne tekstistä pois.
"...katsoin kuinka äiti naputti tietokoneen ruutua." Naputtiko hän sormellaan tai kynällä tietokoneen näyttöä? Jos tarkoitat sitä, niin lause on oikein. Mutta jos tarkoitat, että hän naputteli näppäimistöä, niin vaihda sanoja.
"Silja oli keksinyt minulle lempinimen Yassu kaksi-vuotta sitten, ja siitä asti hän oli sitä käyttänyt." Lempinimen omaavan henkilön identiteetti on aika selvä, sitä ei tarvitse erikseen kertoa.
"Olin vielä muutaman minuutin läppärilläni ja sitten sammutin koneeni." Tämä ei ole olennaista tarinan kannalta, jätä pois.
"Makoilin ja mietiskelin Jonathania." Missä päähenkilö makoili? Hän siirtyi yhtäkkiä rappusista makoilemaan... rappusillako hän makaa?
"Hetkinen, miksi mietin häntä. Se olikin suuri kysymys." Tässä ei esitetä kysymystä, vai onko kysymysmerkki unohtunut?
"En kai minä ollut! Se oli ensinmäinen ajatukseni." Ensimmäisen lauseen perään kuuluu kolme pistettä, jos jätät ajatuksen kesken: 'En kai minä vain ollut...' Tämä ajatus myös tuotiin ensimmäiseksi ilmi, joten sitä ei tarvitse kertoa seuraavassa lauseessa.
"Näni minä nyt siis ajattelen!" Outo ja turha lause. Jätä pois.
Nämä taas ovat hienoja kuvailuja:
"Viikko kerrallaan, ja sitten uudestaan."
"Silmäni ovat kuin sakeaa järvivettä ja kukaan ei ota niistä selvää."
"...ja silitin kissan silkkistä päätä."
"Toisella kädellään hän otti hellästi kinni leuastani pakottaen kohtamaan katseena."
"Nopeasti se oli ohi, mutta vastaus miellytti minua."
Hyvin lupaava nuori taimen :) Arvosana annettu kirjoittajan ikää vastaavasti.
Alku kiinnitti heti huomion tarinaasi. Ei olisi tullut mieleenkään lopettaa kirjoituksesi lukemista, niin mielenkiintoinen se oli. Olet keksinyt hienon juonen, toteutus on vielä vähän ontuvaa.
"...vaan olimme tulevaisuudessa." Tämä ei sovi sujuvaan tekstiin. Kirjassa henkilöt elävät aina omaa 'nykyisyyttään', eivät he voi elää tulevaisuutta. Sinun pitää esittää elettävä ajanjakso eri tavalla, tai sitten vain jätät mainitsematta sen, että on 'tulevaisuus'.
Aikamuodot vaihtelevat tarinassa, pitäydy yhdessä. Kirjoitusvirheitä on paljon, se vaikeuttaa lukemista. Lue tarinasi ainakin muutaman kerran läpi, ennen kuin julkaiset sen. Silloin tulee suurin osa näppäilyvirheistä korjattua. Käy läpi myös oikeinkirjoitusta ja erityisesti yhdyssanoja. Jotkut sanat muuttavat merkitystään niiden kirjoitusasusta riippuen, esim. 'äidinkieli' ja 'äidin kieli'. Huomaatko eron?
"...mutta leipä,leipä oli kova ja levite oli vielä pahempaa." Tämä on hyvin sanottu, varsinkin tuo, missä toistat leivän heti pilkun perään! :)
Kirjoitat hyvin kuvailut sen jälkeen kun joku on puhunut. Et vain totea 'mies sanoi' vaan kuvailet tilannetta, ilmeitä ja ajatuksia. Hyvä!
Tarina on mielenkiintoinen. Se loppuu odottamattomalla tavalla. En tiedä onko sen tarkoitus jatkua tästä. Jos jatkuu, toivon, että tyttö karkaa ja elää karkulaisena tuossa uudessa maailmassa. Sitä olisi mielenkiintoista lukea lisää!
| 458 kohdetta - näytetään 401 - 410 | « 1 ... 38 39 40 41 42 43 ... 44 46 » |
