Arvostelut käyttäjältä TarraLeguaani

Aika tuhti paukku. Olit selittänyt hyvin auki tapahtumien fysikaalisen luonteen, mutta se oli silti keskivaiheilla tekstiä aika puuroutunutta. Eli liikaa selkeytettyjä tarinan faktoja ja yksityiskohtia tekee siitä silti puuroa, vaikka luulisi siinä käyvän toisin päin. Mielestäni ongelma ratkeaisi kevennyksillä. Ehkä väleihin kannattaa antaa ilmaa Barkin merkityksettömillä liikkeillä, jollain, mikä möyhentää kastemadon tavoin mullan ilmavammaksi. Vaikka niissä ei olisi mitään sisällöllisesti merkittävää, ne muuttavat tekstin lukijaystävällisemmäksi.

Hyvin ideoitu, juoni ja motiivi on mielestäni hyvin johdateltu ja toimiva.

Kuvailet ja tunnelmoit hyvin, mutta se, mitä oikeasti tapahtuu, jää epäselväksi.
Kuten Oriodion sanoo palautteessaan, vastoinkäymiset ovat niin äärimmäisiä, että tapahtumat ovat jo koomisia. Tuntui, että päähenkilö on unessa. Ja unimaailman kertomukset ovat mielestäni tylsimpiä mitä voi olla, koska siellä voi tapahtua mitä vain, eikä kertojan tarvitse selitellä mitään.

Lopputulos oli yhtä epäselvä kuin muutkin tapahtumat. Oli vain hahmoja, sumua tai pimeyttä. Päähenkilö oli vain "hän", lukija ei saa mitään kuvaa päähenkilöstä.

Kuvailu ja tunnelma siis onnistuu hyvin, oikeinkirjoitus oli tarpeeksi hyvää. Hahmot, tapahtumat ja juoni taas ontuu omaan makuun pahasti.

Pidin ensimmäisestä osiosta, toinen oli vielä lupaava, mutta kaksi viimeistä ei tavoittanut minua mitenkään. Tässä siis oli kahta eri ääripäätä. Mielestäni aiheet eivät oikein liimaantuneet tarpeeksi läheisesti yhteen.

Pidin tarinasta ja sen kerronnasta. Toit juuri sopivasti sen hetkisiä ja vanhoja tapahtumia esiin, lomittain ja tarpeen mukaan. Ennen paljastuksia osasit hienosti herättää mielenkiinnon.

Siinä kohtaa, kun Riki pyysi Hannua metsään katsomaan kahta ruumista, minulle iski "loistava loppu" -idea (joita saan aina leffoista, kirjoista ja sarjoista, ja puolisoni vihaa sitä, kun alan itse innoissani ideoimaan, miten tarina jatkuu ja loppuu). Ajattelin, että jos nämä kaksi ruumista ovat Hannu ja kenties joku muu asiaan liittyvä, niin tämä pieni etukäteisvihje on loistava! Ja tämä oli loistava.

Kirjoitit hyvin toimintakohtaukset. Olit selkeä, rytmitys oli hyvä ja tempauduin tilanteeseen mukaan. Mitä pidemmälle tekstiä luin, sitä paremmalta se alkoi kuulostaa. Juoni on ok, ehkä hieman kliseinen, mutta näen sen taakse, että sinulta voisi tulla mielenkiintoista ja hyvää toimintamateriaalia.

Oikolukua teksti kyllä tarvitsee. Monikaan sana ei ollut suoraan väärin kirjoitettu, mutta muuten oikeinkirjoituksessa on kohtalaisesti huomauttamista. Jos haluat lyhyeen tekstiin oikolukua-apua tai vinkkejä, voit pyytää niitä minulta yksityisviestillä. (Pidempikin teksti (romaanimittainenkin) onnistuu sopimuksen mukaan, jos tarvitset oikolukua esim. ennen kustannusyhtiöille lähettämistä tai ennen omakustanteen tekoa.)

Kiva pieni avaruustarina. Pidän kauniista sanoista, ja mielestäni mirme on sellainen, hyvin keksitty! Olit keksinyt uusia sanoja juuri sopivan määrän ja ne sopivat kaikki tarinaan. Oikeinkirjoitus on aika hyvää. Itsessään tarina oli vähän tylsä, vaikka se kertoikin jostain valtavan suuresta asiasta - uuden planeetan olosuhteiden muuttamisesta ja mahdollisen alkuperäisväestön, tai ainakin tämän hetken asukkien, nujertamisesta oman edun tavoittelemiseksi.

Teksti oli selkeä, juoni sopivan suoraviivainen.

"Kauempana liekeistä meteli oli korvia huumaavaa. Ihmisten huutojen sekoittuessa tulen rätinään." Nämä pitää yhdistää virkkeeksi.

"mieleni pursusi" -> pursui. En kannata silti tätä sanaa, käyttäisin jotain muuta.

"Rimpuilin, pääsin jopa hetkeksi vapaaksi." Älä paljasta jo tässä kohtaa, että tyttö jää heti taas kiinni.

"Suurista pariovista sisään" -> Tämä tarvitsee predikaatin.

"pusta veistelty tuoli" -> puusta veistetty tuoli.

"tiuskaisen" -> tiuskaisin.

Johtolauseet on merkitty oikein, hienoa! Oikeinkirjoitus on suht ok, vähän on yhdyssanalipsahduksia. Teksti etenee loogisesti ja sujuvasti. Alussa yksityiskohdat ovat tärkeitä, koska lukijalle tilanne ja maailma on täysin vieras. Koko tekstiä ei kuitenkaan kannata kirjoittaa näin yksityiskohtaisesti. Joissain vaiheissa vähemmän adjektiiveja riittää.

Haavanlehden mainitsemia hyviä kohtia arvostan minäkin. Eli olet ripotellut sopivasti kaunista kuvailua, etkä ole levitellyt jo sataan kertaan kuultuja fantasiakuvailuja.

Arvostelu on kerronnan ja tyylin perusteella, juonta ei voi vielä arvostella.

Samaa mieltä kuin Oriodion palautteessaan. Tekstiä oli helppo lukea, se siirtyi juuri sopivasti eteenpäin ja kaikki sopi yhteen. Ote oli pehmeä, mikä loi hyvin pehmeän tunnelmankin, vaikka päähenkilöä jännittikin. En syyttäisi kuitenkaan tuota pehmeyttä siitä, että tarina oli tylsähkö. Juoni on liian yksinkertainen tällaisenaan. Tämä vaatisi vahvan idean taakseen. Miksi päähenkilölle on niin tärkeää saada tatuointi (mikä ei edes ole hänen ensimmäisensä)? Miksi kävyt, ovatko ne kuvaannollinen suojaava kerros? Miltä? Miksi juuri tämä tatuointi jännitti? Vai oliko se vain normaalia jännitystä?

En löytänyt punaista lankaa tekstissä. Tämä olisi toiminut tällaisenaan, jos idea olisi ollut leikitellä sanoilla tai luoda vahvoja hetkiä ja kuvia lukijalle. Nyt tämä ei jätä omaan mieleen minkäänlaista merkkiä itsestään.
Aika hyvää oikeinkirjoitusta, silmä ei kompastunut kuin kerran oikein tosissaan. Se on hyvä saavutus!

Satu-kategoria on tälle aika hyvä, koska tässä sattui hassuja juonenkäänteitä hyvin heppoisin perustein ja syyt ja seuraukset olivat kovin mustavalkoisia. Tässä sadussa Suomen hyvinvointivaltion maine on ainakin kadonnut, sillä tyttö ei saa mitään sosiaalietuuksia tai -apuja, ja korkeakouluakaan ei voi suorittaa kuin tienaamalla rahaa (myymällä itseään).

Miksi Suomi katosi, vaikka tänne tuli uusia asukkaita? Miksi vain halpa tuote kelpaa? Minkä korkeakoulututkinnon tyttö suoritti, kun se ei ollutkaan kunnon ammatti?

Sinulla on tässä satumainen ote, siinä olet onnistunut.