Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Muut pari pätkää
QR-Code dieser Seite

pari pätkää Hot


Ensin pari huomiota: en tiedä, onko tämä oikea paikka mihin tökätä nämä tekstini, ovat siis kaksi irrallista pätkää pidemmästä tekstistä (jota en uskalla sanoa romaanikäsikirjoitukseksi). Päässä pyörii kaikki ohjeet, mitä tekstissä saisi olla ja mitä ei, mihin pitäisi kiinnittää huomiota ym. mutta se kaikki on vaikeampaa siirtää omaan, epätäydelliseen tuotokseen. Toivoisin jotain palautetta näistä seuraavista riveistä, vaikka juonesta ei toki näiden perusteella (onneksi?;) voi paljon sanoa. Esim. jaksaako näitä dialogeja lukea, niin ja se, onko tyhmää jos Helsingistä kotoisin oleva päähenkilö puhuu "mutsista" ja "faijasta", vaikka teksti muuten olisi kirjakieltä. Särähtääkö ne, ja kannattaisiko muuttaa äidiksi ja isäksi? Kiitos!



”Minä tulen seuraksi”, faija ilmoittaa ilmestyen eteiseen. Kaivan tupakat taskustani ja vilkaisen häntä yllättyneenä. Istun kuistille faijan seuratessa perässä.
”Ei varmaan pala”, varmistan huvittuneena askistani tarjoten.
”No ei tosiaankaan”, faija murahtaa.
”Meneekö täällä hyvin”, mutisen hajamielisesti sytyttäessäni tupakan.
”Menee”, faija vastaa mietittyään hetken. ”Tietäisit, jos kävisit vähän useammin.”
Faija ei kuulosta erityisen syyttävältä. Kai hänen oli vain saatava sanoa se. Katselemme hiljaisina harvoja tiellä liikkuvia ihmisiä, ja naurahdamme lapselle, joka taluttaa kissaansa. Sen paremmin lapsi kuin kissakaan ei tunnu olevan varma valjaiden järkevyydestä. Kissa on alkanut punoa valjaita lapsen jalkojen ympärille. Pohdin, voisiko kissa mahdollisesti suunnitella pakoa tietoisesti. Veijon mielestä varmasti.
Pohdin, pitäisikö minun olla Veijon suhteen edes vähän epäilevällä kannalla. Olin myyty kertatapaamisesta, vaikka hän saattaa olla aivan kahjo. Tiedänkö ollenkaan, kenelle olen siskoni luovuttanut? Nilla sanoisi, että asia ei kuulu minulle, eikä hän ole minun vastuullani. Sitä paitsi, Nillan tuntien minun pitäisi varmaan olla enemmän huolissani Veijosta.
”Onko sinulla, tällä hetkellä”, faija kysyy niskaansa hieraisten. ”Ketään?”
Ynähdän vastaukseksi, ja toivon sen riittävän. Se ei tietenkään riitä.
”Mitä tuo tarkoittaa?”
”Että ehkä on.”
Faija hymähtää tietävästi.
”Ei taida olla. Ketään erityistä siis. Jos sinulla olisi joku erityinen, sinä varmasti kertoisit hänestä jotakin.”
Voi kun tietäisit, kuinka erityinen, minä ajattelen.
”Okei”, minä sanon ja levitän käsiäni.
”On yksi mies. Tämän pituinen, tämän paksuinen, aika vaalea. Riittääkö?”
”Älä nyt vedä hernettä nenään.”
”En vedäkään. Ihme utelua”, jupisen hiljempaa.
”Sinä käyt täällä niin harvoin”, faija sanoo nopeasti, ja minusta tuntuu, että hän tarttuisi minuun kiinni, jos päättäisin nousta ylös.
Jään istumaan ja katson hänen profiiliaan. Tiedän hänen hoitavan kuntoaan ahkerasti, mutta hän ei ole enää nuori. Oikeastaan se ei näykään vartalossa, vaan kasvoissa. Silmissä.
”Miten pumppu”, kysyn varoittamatta.
”Oletan, ettet tarkoita opiskeluaikaista yhtyettämme, jossa meistä kukaan ei osannut oikeasti soittaa”, faija hymähtää.
”Joo en.”
”Minun pumppuni on hyvässä kunnossa”, hän vastaa tiukasti ja kopauttaa rintaansa nyrkillään.
”Se, että isä kuoli sydänkohtaukseen, ei automaattisesti tarkoita, että minä menisin samalla tyylillä.”
”Ei tietenkään. Mutta eikös vaarin vanhemmatkin menneet samalla.. tyylillä?”
”Minä en aio mennä. Kaikki minun lihakseni ovat kunnossa, sydänlihasta myöten.” Perään faija ilmoittaa viimeisimmän Helsinki City Marathonin aikansa.
”Hyvä”, minä sanon, ja irvistän, kun hän alkaa puolestaan kysellä minun sydämestäni.
”Minä saan olla huolissani sinun kunnostasi, koska sinä olet vanhempi”, minä puolustaudun.
”Et sinä voi pelkän nuoruuden varjolla unohtaa terveydestä huolehtimista koko iäksesi”, faija hymähtää.
”Etkä sinä vain passiivisesti anna terveytesi rapistua. Sinä yrität aktiivisesti pilata sen, ja sitä minä en ymmärrä. Minä olen lenkkeillyt säännöllisesti siitä asti, kun te olitte pieniä. Te menitte vaunuissa edellä ja minä perässä, oli sää millainen hyvänsä”, hän kehuu. Kuvittelen faijan juoksemaan seitsemänkymmentäluvun yrjönvärisissä verkkareissa vaunujen kanssa, ohittamassa lapsiaan rauhalliseen tahtiin lykkiviä äitejä. Pohdin hymyillen, olemmeko koskaan mahtaneet karata alamäessä. Vaunut edellä, faija perässä, niinhän hän juuri sanoi.

Toinen pätkä:


Rouva seisoi eteisessä tyrmistyneenä, peltiä pidellen. Hän oli varmaan odottanut löytävänsä Jannen siskon antamasta meille hampaidenpesuohjeita teekupin äärellä.
”Sämpylöitä”, rouva mutisi ja ojensi peltiä epäilevän näköisenä. Kiitin ja nuuhkin ihanaa tuoksua.
Rouva kurkisti pääni takaa Merituulia, joka oli palannut olohuoneeseen ja tanssi nyt laajassa ympyrässä tehden samalla aggressiivisia, nykiviä liikkeitä. Tyhjiä siideritölkkejä lojui sohvapöydällä ja sen alla, ja ne kalahtelivat yhteen Merituulin törmäillessä niihin. Hänen tanssityylinsä ei saanut rouvaa haukkomaan henkeään ihastuksesta, eikä Billy Idol näyttänyt olevan hänen lempimusiikkiaan. Lisäksi hän näytti laskevan tölkit, ja Merituulille osoitetusta tuimasta ilmeestä päätellen oletti tämän juoneen ne kaikki.
Vilkaisin Jannea, joka seisoi takanani nojaten leukaansa olkapäähäni ja tuijotti sämpylöitä silmät kiiluen. Rouva Höglund käänteli päätään kuin päästäkseen pakoon korvissaan sykkivää meteliä ja piinaavaa näkyä, jossa nainen heilui humaltuneena. Olin nähnyt rouvan itsensä kerran hiprakassa, ja tiesin hänen myöhemmästä itseruoskinnastaan, ettei hänellä ollut tapana päästää itseään juopumaan. Hän ei pitänyt päihtyneistä miehistä, mutta hän ei voinut sietää päihtyneitä naisia. Hän näytti ahdistuneelta.
”Ja tämäkö on se, sisaresi? Hammashoitajasisaresi?” Rouva kuulosti epäuskoiselta.
”Kyllä se taitaa olla”, Janne naurahti vilkaisten olkansa ylitse olohuoneeseen.
”Hey little sister, who’s your superman?” Merituuli lauloi tunteella suoraan rouvalle.
”Ehkä hänelle maistuisi kahvi sämpylän kanssa”, rouva ehdotti olohuonetta kohti nyökäten.
”Vahva kahvi”, hän lisäsi katsoen meitä molempia tiukasti, tökkäsi sämpyläpellin minulle ja poistui.
”Me ei todellakaan anneta sille kahvia”, minä murahdin Jannelle. ”Tokenee vielä tosta eikä sammu ollenkaan.”

Ylläpidon palaute

 
pari pätkää 2013-10-28 12:14:15 Alapo80
Arvosana 
 
3.5
Alapo80 Arvostellut: Alapo80    October 28, 2013
#1 Arvostelija  -   Kaikki arvostelut

Hei hansson!

Sillä mitä tänne laitat, ei ole niinkään merkitystä! :D Jos olet kirjoittanut jotain, ja haluat sille palautetta niin ei muuta kuin anna tulla lunta tupaan! :D Sitten pikkuisen uskoa kehiin! Se onko joku katkelma käsikirjoituksesta ei riipu Sinun mielipiteestä vaan siitä, onko Sinulla koko tarina valmiina, ja onko siitä tarkoitus tulla koko pitkä käsikirjoitus. Jos näin on, niin sitten ne ovat katkelmia käsikirjoituksesta! :D

Alku on hyvä, ja kuitenkin seuraava asia pisti silmään.
Kirjoitat: "”Minä tulen seuraksi”, faija ilmoittaa ilmestyen eteiseen.".
Tuo itse dialogi (joka on varsin toimiva) on itsessään ilmoitus, ja vaikka lukija ei sitä tietäisikään, sillä ei ole väliä, vaan tilanteella on.
Ajatukseni: "”Minä tulen seuraksi”, faija ilmestyy eteiseen.".
Eli sama asia. Faija ilmestyy eteiseen ja sanoo jotain. Se onko se lukijalle ilmoitus vai pyyntö tai toive, on yhdentekevää, sillä lukija kuitenkin muodostaa oman mielipiteensä tilanteesta, halusit tai et :D

Kirjoitat: "”Onko sinulla, tällä hetkellä”, faija kysyy niskaansa hieraisten. ”Ketään?”".
Jos joku kysyy, niin muista ? - merkki. Se on kyllä, mutta mielestäni liian myöhään :D

Ensimmäisen tarinan dialogi on hyvää ja luontevaa, mutta se ei tunnu johtavan mihinkään, ainakaan näin nopeasti, kuin tuossa lyhyessä katkelmassa on tekstiä. Se jää hieman vaivaamaan. Itse dialogi on mainiota.

Pilkkujuttu.
Lähtökohtaisesti ennen "ja" - sanaa tulee pilkku.
Esimerkki, Kirjoitat "”Sämpylöitä”, rouva mutisi, ja ojensi peltiä epäilevän näköisenä.".
Eli "ja" - sanan tarkoitus, pl luettelossa, on erottaa lauseet toisistaan.

Mieti mitä haluat sanoa.
Kirjoitat: "...ja tanssi nyt laajassa ympyrässä tehden samalla aggressiivisia, nykiviä liikkeitä.".
Minulle tulee tuosta kuva että tanssi on nykivää ja agressiivista. Ja siinä tapauksessa...
Ajatukseni: "...ja tanssi nyt laajassa ympyrässä aggressiivisin, nykivin liikkein.".
Jos ymmärsin väärin, niin pahoillani :D

Jos ensimmäiseen pätkään oli vaikea päästä sisään, niin tämä toinen oli jo niin lyhyt, että siitä sai vielä vähemmän otetta! :D

Kuitenkin henkilöt ovat mielenkiintoisia, ja kuten ensimmäisessäkin katkelmassa, dialogi toimii erinomaisesti! :D

Olisi mukava päästä hieman syvemmin noihin kiinni! :D

Kiitos!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
 

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 3 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
4.3  (3)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
pari pätkää 2015-05-03 16:00:37 illuusia
Arvosana 
 
4.0
illuusia Arvostellut: illuusia    May 03, 2015
Top 100 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Sujuvaa ja uskottavaa dialogia. Onnistut hyvin tuomaan hahmojen persoonallisuutta esiin dialogin kautta ja se etenee uskottavasti. Vastaukseksi kysymykseesi, faija vähän särähtää omaan korvaani, mutta ei kovin pahasti. Vaihtaisin joko isäksi tai sitten lisäisin dialogiin hieman jotain murretta niin se jotenkin kuulostaisi luontevammalta. Mietin sitäkin että faija sanan käyttäminen tuo heti mielikuvan teinistä, mutta kuitenkin tekstin perusteella hahmo vaikuttaa vanhemmalta (varsinkin kun isä antaa luvan kanssa polttaa tupakkaa).

Mutta ei se hirveästi loppujen lopuksi häiritse.

Pidän lakonisesta tyylistäsi, onnistut hyvin lyhyillä toteavilla lauseilla luomaan hyvän tunnelman tekstiin ja kertomaan hahmoista.

Toinen pätkä on varsin hilpeä, rouvan kiusaantuneisuus tulee hyvin ilmi ja tilanne varsin riemastuttava vaikka ei siitä enempää tiedäkään.

Lukisin mielelläni lisääkin tätä.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
pari pätkää 2014-09-11 13:12:02 TarraLeguaani
Arvosana 
 
4.5
TarraLeguaani Arvostellut: TarraLeguaani    September 11, 2014
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Tätä tekstiä oli oikein mukava lukea! Mukavia valopilkkuja sanasommitelmin olit lisännyt vähän väliä, joka sai minut ilahtumaan. Lukisin oikein mielelläni tätä lisää.

Yleensä se häiritsee, jos ei tiedä mitä tapahtuu - että hypätään kesken kaiken tekstiin. Sitä huomioimatta kuitenkaan, pidän kirjoitustyylistäsi. Juoneenhan tässä ei pääse mukaan, sitä en voi arvostella.

"Pohdin, voisiko kissa mahdollisesti suunnitella pakoa tietoisesti."
”On yksi mies. Tämän pituinen, tämän paksuinen, aika vaalea. Riittääkö?”
”Oletan, ettet tarkoita opiskeluaikaista yhtyettämme, jossa meistä kukaan ei osannut oikeasti soittaa”
"Pohdin hymyillen, olemmeko koskaan mahtaneet karata alamäessä. Vaunut edellä, faija perässä, niinhän hän juuri sanoi."
”Me ei todellakaan anneta sille kahvia”, minä murahdin Jannelle. ”Tokenee vielä tosta eikä sammu ollenkaan.”

Edellä mainitut lauseet ovat hauskoja ja hienoja!!! :D

En päässyt kärryillä siitä, onko päähenkilö nainen vai mies. Iäksi arvioin 20-35 vuotta. Oikein mielelläni lukisin lisää. Kirjoitustyylisi on minun makuuni.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
pari pätkää 2013-10-25 13:01:55 jouniet
Arvosana 
 
4.5
jouniet Arvostellut: jouniet    October 25, 2013
Top 50 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Minusta nuo tekstipätkäsi ovat erittäin sujuvaa dialogia, jota on mukava lukea. Myöskään kieliopillisesti ei silmiini osunut huomautettavaa, vaikken nyt siltä kannalta niin tekstiä lukenutkaan.

Mutsi ja faija istuvat ensimmäiseen pätkään ihan hyvin, vaikka en ehkä asiantuntija olekaan, koska en ole koskaan edes asunut Helsingissä. Joka tapauksessa, jos teksti on noin sutjakasti etenevää, lukisin sitä mielelläni enemmänkin.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
20
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS