 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Nyt olen tainnut lukea jotain muuta tekstiä kuin muut arvoselijat...
En tunne kirjoittajaa, mutta tekstistä paistoi teinitytön käsiala ja hekumallinen usko tapahtumien täyteiseen tulevaisuuteen. Ei se aikuisuus ihan sellaista ole...
Teksti eteni jatkuvasti kuin ranskalaisilla viivoilla, tyyliin 'sitten mentiin tänne ja sitten tehtiin näin ja sitten oltiin tuolla ja lopulta tapahtui tälleen.' Tunteiden mustavalkoisuus oli hyvin naiivia ja häiritsevää. Ensin rakastetaan kovaa ja täydestä sydämestä, eikä toisessa nähdä mitään pahaa. On myös aika hurjaa olla noin omistautuneen sinisilmäinen tuossa iässä. En tiedä minkä ikäinen päähenkilö poikaystävineen on alussa, mutta oletan heidän aloittaneen seurustelun noin 13-vuotiaina.
Selityksiä kuuntelematta vaihdetaan rakkaus vihantäyteiseen kaipuuseen. Tässä poikaystävä on vain paha ja haikailleen menneisyyden perään. Ja kappas, sinnikkyys palkitaan kuin salama sateisena ja kuumana iltapäivänä. Kaikki on anteeksi annettu ja 'poikkis' on taas maailman täydellisen sulostus.
Hypätään hippasen eteenpäin kun kaikki on niin pinkkiä hattaraa: asutaan yhdessä, ollaan kihloissa, täysi-ikäisyys on saavutettu ja juhlat tiedossa ja uips! - rakkauden hedelmä mahassa!
Kyllä kirpaisee erittäin pahasti kun lähdetään vesirajamekossa baariin ja juodaan siellä itsensä tuhtiin humalaan vaikka ollaan raskaana :( Järkyttävää.
Kummallisesti tyttö herää sairaalassa ja tietää oitis, että eilen tapahtui jotain kamalaa. Onneksi ajantaju säilyi. Loppu on taas niin traagisten tapahtumien kasaamista ylitsepääsemättömäksi vuoreksi, että mitään ei ole enää tehtävissä. Kunnon juonihan päättyy aina itsemurhaan.
Juoni oli siis tunneskaalaltaan ja tapahtumiltaan hyvin suurta siksakkia. Eipä ainakaan ollut tasapaksua :) Uskottavuus karistettiin nopeasti harteilta ja suurten tunteiden ihannoima telenovela otti paikkansa.
