Arvostelut käyttäjältä Ryövärintytär

Ensin ajattelin lyödä tälle samantien 5 tähteä, koska heti kahdesta ensimmäisestä virkkeestä lähtien runo on niin voimakas, mutta sitten muutaman kerran luettua otin puoli tähteä pois siksi, että vahvat sanat menettävät vähän merkitystään runon lopussa. Ilon terälehdet (ihanasti sanottu), pelon pakoreitit, ja itsetunnon Himalaja viittaavat johonkin kauheaan myllerrykseen ja tunteeseen, joka on niin vahva ja mullistava, että saa ihmisen hajoamaan. Mutta sitten runo vähän kuin latistuu, kun siirrytäänkin yhtäkkiä arktiseen armahtajaan (kertakaikkiaan ihania ilmauksia!) ja sitä rupeaa miettimään, että niinkö vain alun mahtipontisuudesta huolimatta kyse onkin jostain sellaisesta, jonka toinen ihminen voi korjata?

Siitä huolimatta tämä oli yksi hienoimmista runoista, mitä olen täältä saanut lukea.

Ensin pelkäsin, että tämä on joku hikinen, tuskainen selviytymistarina jossain Kuusamon korvessa, jossa ei kasva kuin naava ja epätoivo, ja joka päättyy jonkun erämökin löytymiseen juuri ennen hypotermian iskemistä, mutta tarina muuttuikin heti mielenkiintoisemmaksi, kun se sai humoristisia piirteitä. Minäkin olen katsonut niitä erähenkisiä selviytymisohjelmia ja viihtynyt niiden parissa, mutta sellaisesta lukeminen olisi ollut kuin vanhan kertausta. Tällainen parodiahenkinen erätarina oli siis mieluinen juttu. Teksti on hyvä juuri tuollaisenaan. Se on sopivan lyhyt, mutta siinä on tarpeeksi sisältöä ollakseen kokonainen, ehjä tarina. Ja kyllä ainakin minä hymyilin sitä lukiessa!

Tähtiä vähennän puolitoista, koska tekstin ulkoasu, jaksotus ym. oli niin huoletonta, jopa huolimatonta, etten voi täysiä tähtiä antaa. Kielioppivirheisiin en puutu millään tavalla, koska teen niitä itsekin, enkä niistä vielä noissa määrin häiriinny.

En mielelläni anna huonoa arvostelua, siksi jätän arvostelun kokonaan kirjoittamatta, jos en löydä tekstistä mitään positiivista. Tästä kuitenkin löydän jotain, tässä on nimittäin sellainen aihe, etten muista lukeneeni samanlaista koskaan ennen. Sinulla taisi olla täällä toinenkin teksti, joka käsitteli vähän normista poikkeavaa aihepiiriä, ellen sitten sekoita sinua johonkin toiseen. Joka tapauksessa pidän tosi hyvänä, positiivisena piirteenä sitä, että löydät jotain uutta kirjoitettavaa. Tuot väriä ja vaihtelua tälle palstalle.

Minun täytyy kuitenkin peesata Boxoa mitä tuohon kritiikkiin tulee. Aivan liikaa turhien asioiden kertomista, asiaankuulumattomia yksityiskohtia. Kunhan löydät sujuvamman keinon edetä tarinassa, luen oikein mielellään lisää tekstejäsi!

Tykkäsin tosi paljon siitä, miten sanat 'laulavat', kun niitä lukee. Niissä on sellaista päättymättömyyttä, mutta lukiessa ei kuitenkaan hengästy, vaan voi hidastaa mielensä mukaan. Pidän myös runoista, joissa ei ole liian jäykkää kaavaa ja pakotettuja loppusointuja, mutta on tietynlaista soinnullisuutta, kuten tässä runossa. Tunnelma on herkkä, mutta vahva, ja runossasi on hengellisyys hyvin vahvasti läsnä. Minua ei hengellisyys haittaa ollenkaan, kunhan se ei ole hyökkäävää ja ahdistavaa, eikä se tässä runossa todellakaan sellaista ole. Tässä runossa hengellisyys on runon sydän ja keuhkot, vaikka runoa voi tarkkailla myös ilman uskonnollista näkökulmaa.

Otin puolitoista tähteä pois siitä, että rivitys ja runon rytmitys oli ajoittain vähän epämääräinen, ja siitä, että jotkut runon 'elementeistä' tuntuivat hivenen irrallisilta, aivan kuin ajatus olisi harhaillut jossain niin kaukana, että lukijana eksyin jo liiankin etäälle runon lähtökohdasta.

Kaunis runo, josta jäi hyvä mieli!

Traaginen tarina. Kuvailet mielestäni päähenkilön mielentilaa hyvin, myös eleiden ja liikkeiden kuvaaminen luo tarinaan todentuntua. Toivon menettämisen tunne ja pohjaton väsymys huokuu tekstistä todella voimakkaasti, aivan niin kuin tällaisessa tarinassa kuuluukin. Pidän siitä, että loit inhimilliset kasvot ihmiselle, lapsensa murhaajalle, jota olisi helppo vihata. Kysymys kuitenkin kuuluu: onko tarinassa pakko olla syyllinen? Välillä tuli sellainen tunne, että tässä haetaan väkisin vihalle jonkinlaista tarttumapintaa siitä itsekkäästä hulttiosta, Tompasta, vaikka eihän tragediassa välttämättä tarvitse olla syyllisiä ollenkaan.

Harmittaa antaa vain 2,5 tähteä, mutta dialogi oli sen verran väkinäistä, että se häiritsi lukemista. Keskustelu käytiin psykiatrisella lääkärin ja potilaan kesken, mutta tunnelma oli kuin poliisin kuulusteluissa. Tarina ei myöskään ole kauhean yllättävä, vaikka siitä olisi voinut aika helposti luoda yllätyksellisemmän.

Tekstistäsi näkee kuitenkin sen, että sinulla on hyvät mahdollisuudet kirjoittaa viihdyttävää proosaa. Nyt sinun pitäisi vain pystyä jalostamaan kykyjäsi niin, että saisit luotua ehjän kokonaisuuden. Olet löytänyt oikeaan osoitteeseen, kun tulit tänne Kirjoittaja.fi -foorumiin!

Onnistut aina vakuuttamaan minut kyvylläsi kuvata tunnelmaa vähän kuin rivien välissä. Saat kerrottua paljon, mutta lyhyesti, ja silti teksti tuntuu koko ajan rennolta ja rauhalliselta. Et hätiköi seuraavaan lauseeseen, mutta silti tarina virtaa töksähtelemättä eteenpäin. Onnistut myös herättämään uteliaisuuden, enkä lukiessa aina edes tajua, kuinka sen teet. Annat kyllä pieniä vihjeitä, mutta silti tuntuu kuin lukijana roikkuisin löysässä hirressä (positiivisessa mielessä) koko ajan, enkä voi lopettaa ennen kuin olen nähnyt, mitä lopussa tapahtuu.

Tässä tarinassa oli avoin loppu ja tässä se on vieläpä erityisen onnistunut. On yllättävän vaikeaa olla johdattelematta lukijaa johonkin tiettyyn päätelmään, koska yleensä tarinan eteenpäin vieminen nimenomaan vaatii johdattelua. Nyt onnistuit kirjoittamaan lopun, joka ei ahdistanut yhtään edes kaltaistani lukijaa, joka yleensä vaatii tarinalle selkeän päätepisteen. Itse en muuten suostu uskomaan, että Jannelle kävi pahasti. Uskon, että hän mätkähti pehmeästi Harrin ulos viskomiin villoihin ja joutui kärsimään vain villapölystä ja kutinasta, ja tietenkin säikähdyksen aiheuttamista väliaikaisista sydänoireista.

Tekstisi ovat niin hyviä, ettei niistä löydy kritisoitavaa. Ainoa asia, jota vielä kehtaan toivoa, on tuon puolikkaan tähden verran lisää yllätyksellisyyttä, ja että tarinassa esiintyvät henkilöt kiinnittyisivät tiiviimmin juoneen, eivätkä jäisi pelkiksi irrallisiksi hahmoiksi jonnekin kulisseihin.

Mielenkiintoinen ja koskettava kurkistus ADHD-lapsen elämään. Erityisesti kiitokset siitä, että tämä kertoo juuri sen asian, mikä jokaisen pitäisi muistaa: erityislapsi on ihan tavallinen lapsi, jolla vain on erityistarpeita. Tämä teksti on myös itsekriittinen ja kauniilla tavalla inhimillinen.

"En ollut enää Jimi, olin vain se. Minut suljettiin ulos. Luulin, että olin tehnyt jotain väärää mutta minä en sille voinut mitään. Kaikki mitä tein oli heille outoa vaikka he tekivät samaa."
Näin juuri. Kun saa diagnoosin, itse pysyy samana, mutta muut muuttuvat. Sitä joutuu suurennuslasin alle, eikä kukaan pidä enää normaalina sitäkään, vaikka käyttäytyy ihan samalla tavalla kuin muut. Erittäin hyvin kirjoitettu. Pidän myös siitä, että tämä on tarina, joka jatkuu niin kauan, kun Jimi porskuttaa elämäänsä eteenpäin. Tässä on aina uusi sivu käännettävänä, uusi vaihe, uusi käänne. Hyvä!

Huolimattomuusvirheitä hiomisvaiheessa (sama lause toistuu jne.) ja sanajärjestys oli jossain vähän erikoinen. Tällaisista jutuista verotin 1,5 tähteä.

Laitan tähän tähdet, että hoksaat vastauksen tulleen.

Muutenhan tämä on hyvä idea, mutta ei taida monellakaan olla aikaa viedä asiaa eteenpäin. Kirjoittajana voisin kyllä parilla runolla osallistua, jos raapustuksiani edes hyväksytään kokoelmaan. Vetäjän pitäisi kyetä valikoimaan tarjotuista runoista ne, joiden laatu riittää julkaisuun. Meitä on täällä niin eritasoisia kirjoittajia, enkä minä ainakaan osaa arvioida omia tekstejäni. Sama ongelma on varmasti monella muullakin. Jos kaikki tarjotut runot hyväksytään, kokoelmasta tulee harjoittelijamainen kyhäelmä, jota ei saa läpi mihinkään, koska runot ovat niin eritasoisia. Kustantajalle pitäisi kuitenkin tarjota mahdollisimman valmista pakettia.

Eikös ainakin Aapo Leisiöllä ole blogi, jota pääsee lukemaan tuosta Kirjoittaja.fi -sivuston etusivulta. Ehkä voit ottaa yhteyttä häneen blogin kautta, jos et muuten yhteyttä saa. Voit myös käydä sivulla http://www.fantacor.fi/, sieltä löytyy muistaakseni sähköpostiosoite ja oliko peräti puhelinnumero, jota kautta voi ottaa ylläpitoon yhteyttä. Klikkaapas tuota yläpalkin INFO:a. Olisi kiva päästä lukemaan tekstejäsi, toivottavasti saat niitä tännekin laitettua!

Kas kun olen Boxon kanssa samaa mieltä, mutta päätin kuitenkin antaa tuon puoli tähteä enemmän kuin Boxo ihan vaan, ettet lannistu Boxon suorasanaisesta arvostelusta liiaksi.

Pilkut olivat tosiaan aivan väärässä paikassa. Runon voi rivittää vaikka täysin pilkuttomaksi, välimerkit eivät ole runoissa ollenkaan pakollisia, joskus ne ovat jopa haitaksi, mutta tämä tuno on mielestäni enemmän proosaa kuin lyriikkaa, joten pilkkujen paikat olisi pitänyt miettiä tarkasti, samoin rytmitys. Voisit myös pohtia sitä, onko runossa pakko kääntää sanajärjestystä ja muuttaa sanamuotoa vanhanaikaiseen tyyliin vai voisiko asiansa kuitenkin sanoa vähän suoremmin. Onko runossa liikaa sanoja, turhia sanoja, jotka toimivat vain täytteenä? Tässäkin voi pohtia runon rytmiä, miltä se kuulostaa luettaessa, miten se 'asettuu suuhun'.

Jos on niin paljon sanottavaa, ettei runous enää riitä, kannattaa kirjoittaa tarina. Tästäkin olisit voinut kirjoittaa kokonaisen tarinan jonkun muun kuin runot -kategorian alle. Annan kuitenkin kaksi ja puoli tähteä. Kaksi tähteä siitä, että tässä runossasi on koskettava ajatus ja muutamia varsin kauniita virkkeitä, jotka paljastavat, että sinulla on kyllä edellytyksiä kirjoittaa jotain paljon onnistuneempaakin.Ja puoli tähteä lepyttelyksi, ettet koe kritiikkiä liian lannistavana vaan saat siitä jotain positiivista irti. Älä luovuta! Kyllä se onnistuu, kun hiot ja karsit tekstiä hieman!