 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Traaginen tarina. Kuvailet mielestäni päähenkilön mielentilaa hyvin, myös eleiden ja liikkeiden kuvaaminen luo tarinaan todentuntua. Toivon menettämisen tunne ja pohjaton väsymys huokuu tekstistä todella voimakkaasti, aivan niin kuin tällaisessa tarinassa kuuluukin. Pidän siitä, että loit inhimilliset kasvot ihmiselle, lapsensa murhaajalle, jota olisi helppo vihata. Kysymys kuitenkin kuuluu: onko tarinassa pakko olla syyllinen? Välillä tuli sellainen tunne, että tässä haetaan väkisin vihalle jonkinlaista tarttumapintaa siitä itsekkäästä hulttiosta, Tompasta, vaikka eihän tragediassa välttämättä tarvitse olla syyllisiä ollenkaan.
Harmittaa antaa vain 2,5 tähteä, mutta dialogi oli sen verran väkinäistä, että se häiritsi lukemista. Keskustelu käytiin psykiatrisella lääkärin ja potilaan kesken, mutta tunnelma oli kuin poliisin kuulusteluissa. Tarina ei myöskään ole kauhean yllättävä, vaikka siitä olisi voinut aika helposti luoda yllätyksellisemmän.
Tekstistäsi näkee kuitenkin sen, että sinulla on hyvät mahdollisuudet kirjoittaa viihdyttävää proosaa. Nyt sinun pitäisi vain pystyä jalostamaan kykyjäsi niin, että saisit luotua ehjän kokonaisuuden. Olet löytänyt oikeaan osoitteeseen, kun tulit tänne Kirjoittaja.fi -foorumiin!
