Onnistut aina vakuuttamaan minut kyvylläsi kuvata tunnelmaa vähän kuin rivien välissä. Saat kerrottua paljon, mutta lyhyesti, ja silti teksti tuntuu koko ajan rennolta ja rauhalliselta. Et hätiköi seuraavaan lauseeseen, mutta silti tarina virtaa töksähtelemättä eteenpäin. Onnistut myös herättämään uteliaisuuden, enkä lukiessa aina edes tajua, kuinka sen teet. Annat kyllä pieniä vihjeitä, mutta silti tuntuu kuin lukijana roikkuisin löysässä hirressä (positiivisessa mielessä) koko ajan, enkä voi lopettaa ennen kuin olen nähnyt, mitä lopussa tapahtuu.
Tässä tarinassa oli avoin loppu ja tässä se on vieläpä erityisen onnistunut. On yllättävän vaikeaa olla johdattelematta lukijaa johonkin tiettyyn päätelmään, koska yleensä tarinan eteenpäin vieminen nimenomaan vaatii johdattelua. Nyt onnistuit kirjoittamaan lopun, joka ei ahdistanut yhtään edes kaltaistani lukijaa, joka yleensä vaatii tarinalle selkeän päätepisteen. Itse en muuten suostu uskomaan, että Jannelle kävi pahasti. Uskon, että hän mätkähti pehmeästi Harrin ulos viskomiin villoihin ja joutui kärsimään vain villapölystä ja kutinasta, ja tietenkin säikähdyksen aiheuttamista väliaikaisista sydänoireista.
Tekstisi ovat niin hyviä, ettei niistä löydy kritisoitavaa. Ainoa asia, jota vielä kehtaan toivoa, on tuon puolikkaan tähden verran lisää yllätyksellisyyttä, ja että tarinassa esiintyvät henkilöt kiinnittyisivät tiiviimmin juoneen, eivätkä jäisi pelkiksi irrallisiksi hahmoiksi jonnekin kulisseihin.
1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |