Tykkäsin tosi paljon siitä, miten sanat 'laulavat', kun niitä lukee. Niissä on sellaista päättymättömyyttä, mutta lukiessa ei kuitenkaan hengästy, vaan voi hidastaa mielensä mukaan. Pidän myös runoista, joissa ei ole liian jäykkää kaavaa ja pakotettuja loppusointuja, mutta on tietynlaista soinnullisuutta, kuten tässä runossa. Tunnelma on herkkä, mutta vahva, ja runossasi on hengellisyys hyvin vahvasti läsnä. Minua ei hengellisyys haittaa ollenkaan, kunhan se ei ole hyökkäävää ja ahdistavaa, eikä se tässä runossa todellakaan sellaista ole. Tässä runossa hengellisyys on runon sydän ja keuhkot, vaikka runoa voi tarkkailla myös ilman uskonnollista näkökulmaa.
Otin puolitoista tähteä pois siitä, että rivitys ja runon rytmitys oli ajoittain vähän epämääräinen, ja siitä, että jotkut runon 'elementeistä' tuntuivat hivenen irrallisilta, aivan kuin ajatus olisi harhaillut jossain niin kaukana, että lukijana eksyin jo liiankin etäälle runon lähtökohdasta.
Kaunis runo, josta jäi hyvä mieli!
1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |