Arvostelut käyttäjältä Oriodion

Tämä tarina oli jäänyt lukematta, useamman kerran mietin että pitäisihän tuokin lukaista, mutta nyt vasta sain aikaiseksi. Ja olihan tämä lukemisen arvoinen.

Tulee mieleen aiempi tarinasi Ikiliikkujasta. Kaivoinpa myös esiin mitä olin siitä kirjoittanut. Molemmissa on tehty joku tämmöinen "mahdoton" keksintö, ja sitten joku muu taho haluaa päästä siitä hyötymään tai estää keksinnön leviämisen, ja ottaa keksijän vangikseen. Ja muistaakseni Ikiliikkujassa oli aika samanlainen loppuratkaisukin, että päähenkilö(t) pääsivät kyllä lopulta pakoon, mutta konnat eivät kuitenkaan jääneet kiinni, eivätkä heidän henkilöllisyytensä kovin tarkasti selvinneet lukijalle. Ikiliikkuja oli ehkä tarinana vähän monipuolisempi, siksi pidin siitä hitusen enemmän kuin tästä, mutta aika samaa tasoa tämäkin silti on. Hyvä tarina eli 3.5.

Tuleepa mieleen myös Harry Potterin näkymättömyysviitta. Jos mietin, että itse tekisin tuollaisen hulppean keksinnön, niin en kyllä ensimmäisenä olisi sitä sotilaskäyttöön tarjoamassa. Vaikka "Kasi" kuvailikin itseään sodanvastaisena, niin vähän pistää silmään, että ensimmäinen taho jolle keksintöään tarjoaa on puolustusvoimat. No poliisille antoi myös toki käyttöön, ja siinä ei voi kiistää haluttua lopputulosta.

Minusta tuo lukevan kommentoima eversti oli aika huvittava hahmo. Toinen yksityiskohta tarinasta mitä voisin kommentoida, oli kun Patrick Fram konnakavereineen poistui paikalta oletettu näkymättömyyskalvo mukanaan, niin oli mielestäni aika tyylikkäät hyvästit, että ovi aukeaa 12 tunnin kuluttua, jääkaapissa on ruokaa, keittimessä kahvia, pöydällä rahaa, ja kiitos yhteistyöhalukkuudesta. Aito konna, mutta tyylikäs sellainen! Kun sitten selvisi, että bunkkeri oli kuitenkin laitettu räjähtämään, niin se söi tuota tyyliä mielestäni, teki hänestä enemmän peruspahiksen, jossa ei ollut tuollaista selkeää mielenkiintoa nappaavaa asiaa, joka erottaisi hänet kaikista muista konnista. No pieni yksityiskohtahan tuo vain on, mutta se kiinnitti oman huomioni.

Laitan oman arvioni lukevan ja haavanlehden väliin. Hauska idea, mutta tosiaan noiden kilpailusuoritusten kuvailu oli mielestäni aika ylipitkää, siinä vähän ehti kyllästyä. Loppu oli kuitenkin oivaltava, ja tuo pohdiskelu että onko kyseessä huijaus vai taidetta jolla tarjotaan ihmisille kokemisen arvoinen illuusio, oli pohtimisen arvoinen kysymys. Kirjoitusvirheitä nyt oli jonkin verran ja aikamuodot välillä vähän sekavia, mutta ihan ok tarina kuitenkin.

Ihan hyvä teksti tällaiseksi lyhyeksi minuuttinovelliksi. Sinänsä tässä on luotu mielenkiintoinen maailma, mistä voisi kirjoittaa paljon pitemminkin. Vähän raotetaan ovea tuollaiseen dystooppiseen, radikaalin feminismin päälaelleen kääntäneeseen paikkaan, missä miehet onkin alistettu siittiöitä tuottaviksi lypsykoneiksi, ja tämäkin "tärkeä" tehtävä hoidetaan tekoälyn eikä oikeiden ihmisten avulla.

Ekassa kappaleessa ei vielä oikein päässyt jyvälle mistä on kyse, kun pikku roskistenpolttaja sitten vain ammuttiin ilman selityksiä, mutta kun maailma myöhemmissä kappaleissa avautui enemmän, niin ymmärsi mistä siinäkin oli kyse. Kyseinen pikkupoika, ja lopun vastarintanainen ja mies, ovat ainoat hahmot joihin tässä pystyy jotenkin samaistumaan. Tarina on vaikea kirjoittaa kiinnostavasti ilman varsinaisia hahmoja. Tämä onnistuu siinä joten kuten, mutta noiden hahmojen omien ajatusten avaaminen olisi saattanut vielä auttaa pääsemään sisään tähän maailmaan. Vaikka toki minuuttinovellissa on pidettävä paketti tiiviinä, niin hirveästi ei mahdu asiaa. Siksi ne kai onkin niin vaikeita. :D

Tämä voisi kyllä olla tämän kirjoittaja-sivuston legendaarisimpia tarinoita. Nimi jo painuu jotenkin todella syvälle mieleen. Ja yksi varhaisimmista tarinoista mitä täältä löytyy, hyvä että näitä on vielä tallella. Kuten tätä on aiemminkin kommentoitu, niin suorastaan puistattavaa luettavaa. Mutta vaikka tarinan aihe on, sanotaanko vaikka ei semmoinen mitä heti tekisi mieli lukea, niin onhan tämä todella viihdyttävästi kirjoitettu. Kyllähän se Uolevillekin pitää yksi syyskyntö elämässään sallia!

Nojoo, maailmanrakennustahan tässä on, mutta ei mitään muuta. Onhan tätä maailmaa selvästi mietitty. Mutta itse tarinasta tässä on vain pieniä vihjailuja. Lukijana minua kiinnostaa se tarina, kun tämä on enemmän tällainen kirjoittajan muistilappu itselleen rakentamansa maailman luonteesta ja (ehkä) oleellisista hahmoista. Siihen tarkoitukseen varmasti oikein hyvä, mutta mielestäni ei lukijoille tarkoitettua kamaa.

Otsikon mukaan Normannista tulevat valloittajat olisi se tarina, niin sitä odotellessa. Miksi muuten k-18? Ainoa tässä lukemani mikä voisi viitata siihen, voisi olla tuo sadistinen pyromaanikko-kapteeni. Mutta onko se todella niin kovaa kamaa?

Sanotaan nyt jotain erityisesti mielenkiintoa herättänyttäkin. Sadisti-pyromaanikon lisäksi mielenkiintoista tarinaa voisi saada aikaan noista suippolakkihatuista, joista saadaan hallusinaatioiden kautta magiaa. Voisi olla omaperäinen taikasysteemi. Myöskin, jos fantasiaa ja scifiä yhdistetään taitavasti, niin se on usein mielenkiintoista.

Entä miksi tämä alkaa osasta 3? Tulee heti mieleen toinen fantasia/scifi-yhdistelmä, eli Star Wars. :D

Taas kerran huvittavan tärähtänyt kirjoitus. Olipas mainio hyväntekeväisyyskohde liioille rahoille, Helvetin enkelit. En ole ihan varma, onko Pink Floyd vai Led Zeppelin parempi. Ehkä pitää lukaista teksti läpi vielä uudestaan.

Hauskaa kalevalalaista vibaa tosiaan tässä tarinassa. Pohjan-akan hovit ja kirjokannet ynnä muut sopivat mainiosti tähän pikku tarinaan. Aika perus arskamainen tarina tosiaan, mutta kielellisesti hyvin kirjoitettu. Eli aika pitkälti samat kommentit minulla kuin lukevalla.

Ensiksi: jatka ihmeessä, tässähän tarina ei vielä kunnolla alkanutkaan. Joten juonesta ei voi vielä hirveästi sanoa. Ilmeisesti ydinvoimalaonnettomuus on saanut tuolla tuhoa aikaan, minkä seurauksista voisi olla mielenkiintoista lukea enemmänkin... Jos alun tarkoitus on pitää jännitystä yllä, niin siinä tämä kyllä onnistuu, koska tosiaan hirveästi mitään ei vielä paljasteta. Mutta toisaalta, kun tässä ei vielä ole juuri sisältöä, niin ei ole vielä hirveästi mitään mihin lukijana tarttuakaan.

Kirjoitustyylistä: tavallaan nuo hyvin yksinkertaiset lauseet toimivat jännityksen luomisessa, joku hirveä runoilu ei ehkä ajaisi sitä tarkoitusta yhtä hyvin. Mutta ehkä vähän kuitenkin kankeahkoa tekstiä toisaalta. Vähän monipuolisempi kerronta voisi olla kivempaa luettavaa, kunhan jännityksen saa silti pysymään.

Annoin tälle nyt vain 2 tähteä, koska tässä ei vielä ole hirveästi sisältöä. Mutta siis ihan hyvin tästä voi olla tulossa oikein hyväkin tarina. Eli jatkoa odotellessa...

Jännä juttu tosiaan tuo aika. Tässä vähän humoristisempi, etten sanoisi "arskamainen" lähestymistapa tuollaisiin pohdintoihin. Se aika-runo oli myös aika hyvä runo, tämä taas on enemmän tältä sivustolta tuttua perus-arskaa.

Jänniä pohdintoja tosiaan Pauli Raasulla, joihin ehkä vaikutti säännöllisyys jolla oli lääkkeensä ottanut, ehkä ei. Kuten lukeva sanoi, niin vähän Havukka-ahon ajattelijamaista. Toisin kuin lukeva, väittäisin, että aika on ehdottomasti olemassa. Ilman aikaa ei olisi kuin yksi hetki. Vaikka aikaa ei täysin ymmärrä edes tohtori Vasenius (joskin hyvin ymmärsi antaa Raasulle kuukauden lisäaikaa, kumpi herroista tästä sitten lie hyötynytkään enemmän), niin vähintäänkin tunne ajan kulumisesta on olemassa, ja se on jo varmasti jotain.

Just näin. Tuo tavuttaminen on ärsyttävä ongelma tällä sivustolla, mutta niin se nyt toimii. Hyvä varmaan, että joku kirjoitti ihan kaikkien nähtäville tämän ohjeen. Toivottavasti joku lukee tämän, ja osaa olla tekemättä kyseistä virhettä, eikä joudu sitten ihmettelemään oman tekstinsä ihmeellisiä sikin sokin siellä täällä näkyviä häiritseviä merkkejä.