 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tarina alkaa sillä että velho Aride ilmestyy kuin tyhjästä pimeälle kadulle, joka on valaistu katulampuilla, ja ympärillä pyörii "jästejä". Melkein odotin, että seuraavaksi hän ottaa esiin pienen, hopeiselta savukkeensytyttimeltä näyttävän esineen, jolla hän sammuttaa katulamput. Sitten hän huomaa kissan tuijottavan itseään, ja toteaa: "Hassua nähdä sinut täällä, professori McGarmiwa." :D
Nojoo, ei se nyt ihan noin sentään mennyt. Tässä on oikeastaan aika mielenkiintoinen ennakkoasetelma. Haamujen ja elävien ihmisten välinen konflikti herättää paljon ajatuksia. Millaiset oikeudet kuolleilla pitäisi olla, jos ne uhkaavat olemassaolollaan eläviä? Mielenkiintoinen ajatus, mistä voisi heittää argumentteja puolin toisin. Ja varmasti lukuisat mielenosoittajat niin tekivätkin. Sitä ei vain tässä kerrottu.
Ennakkoasetelma on tosiaan hyvinkin mielenkiintoinen, mutta tarinana tämä ei ole kovin kiinnostavasti rakennettu. Tässähän ei oikeastaan tapahdu mitään ennen kuin ihan lopussa. Pitkään Aride vain ilmiintyy, kävelee ja loikkii muurien yli kohti haamujengiä, minkä aikana kerrotaan tuosta tilanteesta. Ja väliin tulee hirveän pitkä takauma hänen lapsuudestaan, jonka olisi jotenkin voinut erotella muusta tekstistä. Nyt mennään aika yhtäkkiä kuudensadan vuoden päähän, ja pysytäänkin siellä niin pitkään että vähän jo unohtuu mitä nykyisyydessä olikaan tapahtumassa, etenkin kun nykyisyydessä ei varsinaisesti ollut tapahtunut vielä mitään. Sitten lopulta päästään siihen hetkeen, missä tiede voittaa taikuuden ja jotain oikeasti tapahtuu. Miksi Aride muuten halusi tavata haamujen johtajan? Eihän heidän keskustelullaan varsinaisesti ollut mitään merkitystä, kun Aride joka tapauksessa käytti tutkijoiden uutta keksintöä karkottaakseen kaikki haamut, ja vaikutti jo tehneen päätöksensä sen käyttämisestä?
Paljon moraalisia kysymyksiähän tuo herättää, etenkin kun latinki sitten oli niin iso että ihmisiäkin kuoli räjähdyksessä roppakaupalla. Lopussa Aride vähän kyselee tästä "päättäjiltä", mutta ei kuitenkaan paljon. Näiden kunnollinen käsittely olisi mielestäni paikallaan, toisi vähän mielenkiintoa tarinaan. Nyt tässä vain tapahtui kamalia asioita, joista ei tiedetä kenenkään muun kuin Ariden näkemys, joka on suoraan sanottuna aika tylsä, "olisitte voineet varoittaa, tämä on tavallaan kansanmurha, mutta teen minä tämän kumminkin kunhan maksatte hyvin, ja plz yrittäkää vähän rajoittaa sen aiheuttamia tuhoja." Ja "päättäjät" vastaavat: "Meh". Tavallaan mielenkiintoinen tilanne siis, mutta sitten teksti jo loppuukin juuri kun siihen on tullut jotain kiinnostavaa sisältöä. Myöskin, millainen tuo poliittinen järjestelmä oikein on? Keitä ovat nämä "päättäjät"? Aika itsevaltaisesti voivat selvästi päätöksiään tehdä. Miksi mielenosoittajat vain seisoskelevat banneriensa kanssa haamualueen laidoilla, mikä ei selvästi hetkauta päättäjiä suuntaan tai toiseen? Miksi he eivät kieltäydy työskentelemästä päättäjille, jotka eivät heistä välitä, käy kapinaan tms? Onko tuolla niin tiukka poliisivaltio että tämmöinen ei olisi ollenkaan mahdollista? Vai onko asiat sitten kuitenkin muuten riittävän hyvin, että vaikka haamukysymys jakaisikin mielipiteitä, niin muuten kansalaisilla ei ole tarvetta käydä päättäjiä vastaan? Etenkin kun eivät tiedä mitään siitä minkälaisia päätöksiä kaupungintalon palaverihuoneessa todellisuudessa tehdään? Vai mikä homma, tämmöiset jää mietityttämään.
Pari kirjoitusteknistä juttua:
Aikamuodot vähän heitteli, eli pääosin tapahtumat kirjoitettiin menneessä muodossa, mutta välillä olivat lipsuneet nykymuotoon, esim: "Poliisit yrittivät hallita tilannetta parhaansa mukaan, mutta huonolla tuloksella. Pian palomiehet ja ensihoitajat saapuisivat paikalle. Tälläistä räjähdystä ei ole siinä kaupungissa koskaan ennen nähty."
Repliikeissä mielestäni ei pitäisi jakaa tällaisia eri virkkeiksi: '"Liiankin hyvin." Aride sanoi.' Koska tuossa se että Aride sanoi jotain, ei enää viittaa tuohon hänen repliikkiinsä, vaan nyt hän vain sanoo jotain mutta ei kerrota mitä. '"Liiankin hyvin", Aride sanoi.' Tämä olisi mielestäni oikeampi tapa, mutta olen kyllä huomannut että monet kirjoittavat tuolla sinun tavallasi, ja aina se tuntuu mielestäni yhtä oudolta.
Ja sitten miksi ihmeessä "kaatui" kirjoitetaan aina "kaatusi"?
Tiivistettynä, tarinassa on mielenkiintoinen tilanne, mutta siitä ei oteta irti läheskään kaikkea.
