Arvostelut käyttäjältä Oriodion

Tässä fantasiamaailmassa on mielenkiintoista lorea, valomaageja, Kalmakuningas, Usvajärvi ja itse Valon amuletti. Siitä tarinan pisteet. Hahmot ovat kuitenkin aika ohuita, eivät herätä hirveästi mielenkiintoa, ja tarina on hyvin suoraviivaisesti kerrottu, aika perus yllätyksetön. Kalmakuningas oli kuitenkin ihan kiinnostava pahis. Vähän tulee Game of Thrones vibat, Night King epäkuolleen armeijansa kanssa, ja joidenkin hahmojen nimetkin ovat vähän Game of Thrones -tyylisiä, joko ihan tarkoituksella tai sitten sattumalta. Paitsi päähahmo Bern oli selvästi Sveitsin pääkaupunki. :D

Kiva avaruusseikkailu! Aika pitkä tarina, kesti hetken että sain tämän luettua loppuun, mutta nyt täällä.

Tarina eteni vähän yllättävään suuntaan, alusta olisi voinut kuvitella, että juoni keskittyisi nimenomaan Snoopyn saamiseen takaisin maapallolle, mutta sitten yllättäen selvisikin että planeetta jolla ollaan ei olekaan Maa vaan joku täysin vieras paikka. Vaikka siinä ehkä olisi voinut kuvitella, että olisi helpompaa hoksata, ettei kyseessä ole kotiplaneettamme. Jo kiertoradalta hoksattiin, ettei maan pinnalla näy kaupunkien valoja, mutta olisin kuvitellut että jo mantereet näyttäisi täysin erilaisilta. Tai kasvillisuus. Siitä että paikallinen kuu pyöri sitten lopulta varmistui, että eri planeetta kyseessä. Itsellä käväisi siinä kohtaa mielessä myös ajatus, että olisiko sittenkin kotiplaneetallamme vain mennyt hirvittävän pitkä aika, ja kuu jotenkin alkanut täälläkin pyöriä. Tähtien asemasta taivaalla olisi ehkä myös voinut päätellä, että näyttävätkö ne samalta kuin täällä, vai täysin vierailta.

Sitten olikin ihan mielenkiintoista selviytymisseikkailua. Markin ja Timothyn erikoiset huumorintajut toivat vähän hauskaa henkilökemiaa myös tähän mukaan. Loppu olikin jo vähän surullinen, Timohtyn kuoltua oli aika koskettavaa kun Mark jäi yksin, ja taas vieraiden norrtungenien lähdettyä jäi jälleen yksin. Outo tuo loppu, kun koko seikkailu vähän niinkuin poistettiin maailmanhistoriasta. Enpä tiedä mitä siinä tapauksessa todella pitäisi käydä, kuten ei tiennyt melkoisen edistyneen oloinen tietokonekaan. Näköjään vähän samalla tavalla kuin esim Back to the Future elokuvissa kun menneisyyttä muutetaan. Koskettavia hetkiä tosiaan tässäkin kohtaa, kuten lukevakin mainitsi, kun Mark hävisi kaikkien muistoista, vaikka tyhjä maja jäikin. Ja Snoopy koiran nimeksi, hyvä loppusilaus! Itselläni tulee ehkä kuitenkin mieleen, että jos tuollainen sivilisaatio ei halua kajota muiden asioihin, niin yllättävää että sitten kuitenkin toteuttavat tämmöisen oudon aikaparadoksin, jonka seurauksia ei kukaan tiennyt.

Mutta kiva tarina tosiaan!

Täähän oli hyvä! Erilainen tyyppi Veijo tosiaan oli, ja outo erikoistaito löytyi, jota en yhtään ihmettele etteivät lääkärit osanneet selittää. Mutta mikäs siinä, hän eleli omaa elämäänsä siihen tyytyväisenä, vaikkei se kenellekään muulle avautunutkaan. Jotain muitakin vähän vastaavanlaisia tarinoita olet aiemminkin tänne laittanut, ainakin Puunhalaaja ja se joku erakko.

Lukeva33:n kanssa olen siitä vähän samoilla linjoilla, että loppu tuli aika yllättäen, ja olisi mielestäni vähän kaivannut selkeyttämistä, että miksi kun professori näki hänen maalauksen itsestään Leonardon kanssa, niin päädyttiin suoraan suljetulle osastolle. Muuten hyvä avoin loppu, mitä ei tietenkään liikaa pidä selitellä, mutta vähän enemmän olisi mielestäni voinut rakentaa.

Tuli myös mieleen tuosta erikoistaidosta, jota ei mielestäni ollut tarpeen avata tämän enempää – ei mitenkään liity tähän, ja hyvin erilaisessa kontekstissa, mutta: Tarussa Sormusten Herrasta on kohtaus, jossa hobitit tapaavat haltioita ja ihmettelevät heidän erikoistaitojaan, "haltiataikuutta". Haltiat itse eivät näe sitä mitenkään erikoisena, koska ovat aina eläneet sen kanssa, mutta ymmärtänevät, että heihin tottumattomille hobiteille se voi aikamoiselta taikuudelta vaikuttaa. Hassua, millaisia outoja yhteyksiä sitä välillä keksii, vaikken muuten näe Erilaisen ja Sormusten Herran välillä juurikaan yhtäläisyyksiä!

Eduardiin pystyy samaistumaan jonkin verran, niin, että lukijana toivoo että hän selviää, vaikka tietysti huumeiden myymisestä häntä vähän paheksuukin. Mutta ei hän pahalta ihmiseltä vaikuta. Tämä ilmeisesti jatkuu vielä. Tähän mennessä ei ole auennut, että onko tässä jokin isompikin tarina taustalla, vai vain tällaista köyhistä oloista tulleen huumerikollisen vankilaan joutumisen ja sitten sieltä pakoon pääsemisen seuraamista. Myöskin, ei taidettu mainita mihin aikaan tämä sijoittuu? 2000-luvun alusta puhutaan menneisyytenä, ja teknologia vaikuttaa vähän futuristisemmalta kuin nykypäivänä, joten jossain lähitulevaisuudessa ollaan varmaan, jotain tyyliin 2050-lukua ehkä?

Tämä voi olla ihan hyvä alku tarinalle, mutta ei vielä sisällä sellaista erityistä mielenkiintoa herättävää juttua, joka kertoisi, että mikä tämän tarinan ydin ikään kuin on, miksi tämä olisi jotenkin mieleenpainuva. Mutta ehkä sellainen on vielä tulossa. Ehkä esim tuolla paenneella isommalla rikollispomolla on jotain roolia vielä, tai Eduardin suhde perheeseensä tulee jotenkin isommaksi osaksi?

Loppuun pikkuhuomiona, Johny oli jotenkin hauska nimi, tai siis kirjoitusasu tuollalailla yhdellä n:llä kirjoitettuna. :D

Tärähtänyttä menoa jo täysi tusina.

Kyllähän lohikäärmeellä varmaan kelpaisi kulkea. Olettaen että se on kesy lohikäärme, eikä sellainen, joka vartioi aarrettaan ja polttaa kaiken joka yrittää sitä lähestyä. Ihan cool exä myöskin, joka muuttaa poikaystäviään Ferrareiksi. Aika kätevää, ei tarvitse sekä autoa että kumppania, vaan voi käyttää kumpaakin tarpeen mukaan. Mutta ehkä mukavampi, että se on exä eikä nykyinen kumppani.

Olen vähän yllättynyt, että jesarilla pysyy lentokoneen siivessä kiinni, ja kuulee lokkien puhetta. Totean myös, että ammattikoulu taisi edelleen jäädä kesken, samoin kuin casino omistamatta ja suhteellisuusteoria ymmärtämättä. Mutta jos kaikki tämä olisi toteutunut, niin sittenhän tämä olisi aika järjestelmällistä, eikä niinkään tärähtänyttä.

Lopuksi sanon, että juhannuksena ei kannata lähteä kännissä kalastamaan, paitsi jos ei usko ennustajiin, jotka luultavasti ovat humpuukkia. Sitten kannattaa vetää kunnon överit, ottaa vapa mukaan, jättää pelastusliivit kotiin, suunnata mahdollisimman kauas rannasta, ja kokeilla, miten hyvin veneessä voi harrastaa pituushyppyä. Ihan vain todistaakseen, että ennustajat ovat humpuukkia.

Lyhyt runo, mutta se nostaa silti esiin syvällisen kysymyksen. Millaista olisi, jos kaikki unelmat kävisivät toteen, eikä enää olisi mitään unelmoitavaa? Lisään Lasmundin spekulointiin, että ehkä optimi olisi, jos kuolinvuoteellaan saisi lopulta viimeisenkin unelmansa täyttymään. Ainakin nopeasti ajateltuna olisi silloin saanut elämänsä aikana kaikki unelmansa täytettyä, mutta silti olisi riittänyt unelmoitavaa loppuun asti! :D

Hauska joulutarina! Sinulta on aiemminkin tullut joulun aikaan tällaisia omalaatuisia, ei niinperinteisiä joulutarinoita, ja nyt sain jopa luettua tämän joulun aikanakin.

Väittäisin, että Klaus Hiekka todella oli joulupukki, vaikka muistiinpanojen tätä kieltävät seikat lopulta painoivatkin liikaa, jotta tätä johtopäätöstä olisi voinut tehdä. Vaikka jouluaaton havainnot olivatkin vain yhdeltä päivältä, eikä näin ollen voida sanoa, oliko kyseessä edustava otanta Klasun elämästä vai vain yksittäinen poikkeavuus, niin joulupukkihypoteesissa todellisen joulupukin elämän voinee olettaa poikkeavan muiden ihmisten elämästä eniten juuri joulun aikaan, ja täten kyseisen päivän havainnoille voisi perustellusti antaa huomattavasti isomman painotuksen kuin muiden syksyn aikana tehtyjen havaintojen. Tämmöisen lisähuomion tekisin tähän analyysiin, jolloin Klaus Hiekka todella olisi, ei pelkästään joulupukin näköinen mies, vaan todella itse pukki.

Hauska tarina kyllä! Tämän lukeminen toi vähän piristystä jouluyöhön.

Aika samanlainen arvostelu kuin edelliseen pätkäänkin. Hassu pieni hetki, mutta ehkä olisi vähän voinut laajentaa ja selkeyttää kyseistä tilannetta. No ei siinä, täällä on sen verran hiljaista nykyään, että lyhyetkin pätkät kyllä kelpaa luettavaksi.

Jännä tarinan pätkä... tämä herättää vähän jotain kaksimielisiä mielikuvia. Mutta en silti ole ihan varma miten tämä tilanne kuuluisi tulkita.

Luultavasti aika läppä tilanne, mutta ehkä olisi vähän voinut vielä selkeyttää, että mitä tuossa on todellisuudessa tapahtunut. Ei nyt tietenkään liikaa pidä vääntää rautalangasta, mutta vähän, niin että lukija saisi selkeän kuvan tilanteesta. Tai ehkä en vain uskalla antaa mielikuvituksen lentää riittävän pitkälle. :D

Sainpahan tämänkin luettua.

lukeva kommentoi jo paljon kirjoitusteknisiä juttuja, niin en sen enempää toista niitä, mutta allekirjoitan kyllä nuo parannusehdotukset kappalejaon, pilkkujen, ja virkkeiden pituuden kanssa. Tekstiä voisi mielestäni edelleen tiivistää paljon, tarina on sinänsä ihan toimintapainotteinen, paljon jännää tapahtuu, mutta lukeminen käy välillä vähän pitkäveteiseksi, ja itsellänikin kesti aika kauan saada tämä luettua loppuun.

Myyrmadot tosiaan vaikuttavat olevan aika suoraan napattu Dyynin Shai-Hulud jättimadoista. Mutta ne on sen verran siistejä otuksia, että tämä sallittakoon. Noista pienemmistä mustista nahkaolennoista en osaa hirveästi kommentoida, jäivät vielä vähän epäselviksi.

Kuussa ei ihmiskorvalla kuultavia ääniä tosiaan kuulu. Sellainen myös, että vuorokausi kestää kuukauden verran (koska Kuu kiertää Maan noin kuukaudessa, ja kääntää aina tänne saman puolen, jolloin pimeä puoli ei tänne näy, on vuorokausi myös samaten kuukauden mittainen). Tässä mentiin Kuun pimeälle puolelle, missä tuli yö, ja sitten jonkin ajan päästä taas päivä. En nyt muista miten pitkään tuo yö tarinassa kesti, mutta ei varmastikaan paria viikkoa. Kun koko tarinan nimi on Kuun Pimeä Puoli, niin tuollainen olisi osuvaa saada oikein.

Henkilöhahmojen kanssa on kyllä yritystä saada heistä samaistuttavia, oikeita ihmisiä, omine luonnepiirteineen ja henkilökohtaisine ongelmineen. Mutta ihan täysin se ei onnistu. En kaikesta huolimatta osaa hirveästi samaistua kehenkään heistä, vaikka Rufuksenkin perheestä on kerrottu paljon ja miten hän ikävöi heitä. Jotenkin nämä kohdat voisi saada ilmaistua ytimekkäämmin, istumaan jotenkin paremmin tarinaan. Ehkäpä koko teksti hyötyisi jonkinlaisesta selkeämmästä "punaisesta langasta", joka ydistäisi juonta, henkilöhahmoja, miljöötä, outoja kuuotuksia ynnä muuta yhtenäiseksi tarinankerronnaksi, välillä nämä jäävät vähän irrallisiksi asioiksi. Tämähän se tarinankerronnan haaste oikeastaan juuri on. Näinkin pitkän tarinan kanssa siinä on ihan paljon haastetta.

Juoni on kuitenkin, kaikesta huolimatta, ihan kiinnostava, ja luen kyllä jossain välissä loputkin, kunhan saat sen tänne laitettua!