Arvostelut käyttäjältä Oriodion

Aika päätöntä räiskintää. Ei innosta minua.

Teksti on itse asiassa aika hyvää ja värikästä. Tätä on tavallaan mukava lukea.

Mutta konteksti jää aika hämärään. Tapahtumista ja koko yleistilanteesta on vaikea saada selkoa. Olen kommentoinut samaa joihinkin aiempiinkin kirjoituksiisi. Kirjoittaa sinä kyllä osaat, mutta ainakin minun on vaikea päästä sisään siihen, että mistä oikein kirjoitat.

Minusta tämä oli vähän turhan yksinkertainen. Olisi sopinut paremmin satu- kuin fantasia-kategoriaan. Juoni oli aika pelkistetty, Elia auttaa ritaria tämän tehtävissä, joista emme yhtään tiedä että mistä ritari on saanut ne tietää. Elian päällä kasvoi ilmeisesti joku puu, mutta se oli vähän outo irrallinen tieto, joka ei nähdäkseni vaikuttanut tarinaan mitenkään. Luulisi että tuollaisella asialla olisi jotain merkitystä? Kiinnostaisi tietää, että mitä ihmettä Elia sillä puulla tekee, mutta se vain oli hänen päällään. Aluksi hänestä maalataan muutenkin ihan mielenkiintoista kuvaa, jotkut sanovat häntä huijariksi, toiset todella viisaaksi. Lukijaa alkaa kiinnostaa tuo hahmo, jotta voisi muodostaa hänestä oman näkemyksensä. Mutta Eliasta ei hahmona selviä oikeastaan yhtään mitään. No se, että hän suostuu auttamaan ritaria ja osaa lukea.

Jos olisin suhtautunut tähän lastensatuna niin olisi ehkä ollut parempi. Ja tarinan opetus oli, että jos rakkaasi on kuollut... niin mene itse perässä?

Etenkin, kun Navalnyita oli pitkään pidetty vankilassa todella karmeissa olosuhteissa, tämä sen jälkeen kun hän oli juuri ja juuri selvinnyt myrkytyksestä. Eli vaikka häntä ei olisikaan ollut tarkoitus murhata juuri nyt, niin ihmehän se olisi jos sellaisissa olosuhteissa jatkuvasti pitäminen ei ennemmin tai myöhemmin johtaisi kuolemaan... Näin Venäjällä nykyään.

Tässä oli taas sitä tuttua Arskaa, ja hyvällä tavalla. Mukava tarina Ermosta ja parista oudosta piparkakusta/meritähdestä... siis kuuhisesta. Hassuja otuksia. Vankikarkuri toi vähän jännitystä myös tarinaan.

Välillä oli kyllä todella hauskasti kirjoitettua tekstiä, kuten sulla parhaimmillaan on. Sellaista letkeää letkauttelua, joka saa väkisinkin hymyn huulille. Esimerkiksi "- Seis siihen paikkaan ja käpälät kohti tähtiä, taikka alkaa tulla persuksille sen verran järeetä susihaulia jotta on kohta pierulla valinnanvaraa mistä rööristä ulos parkasee." Vaikka pieruhuumori ei nyt välttämättä yleensä hirveästi iske, niin olihan tuo nyt ehdottoman huvittavasti laukaistu!

Sivustolla tapahtuu ehkä taas jotain outoa, kun repliikkiviivat näkyy välillä pisteinä. No, kyllähän teksti silti ihan luettavaa on, vaikka ne vähän oudoilta näyttääkin.

Tiivistettynä, ei ihan kaikista kovinta Arskaa, mutta aika lähellä kumminkin, eli erittäin vahva 3.5.

Itse näen tällaisessa pohdiskelussa kyllä paljon enemmän hyötyä kuin lukeva33. Voihan sitä käyttää elämänsä johonkin "hyödylliseen" ja jättää tällaisten "turhien" asioiden pohdiskelun. Mutta mitä hauskaa siinä olisi? Syödään, nukutaan, selviydytään, maksetaan veroja, lisäännytään... Ei, tuo on liian tylsä ja mielikuvitukseton maailma jotta sitä voisi hyväksyä, Einsteinin sanoin "kuollut". Kun täällä voidaan kuitenkin kokea niin paljon enemmän. Siitähän tarinankerronta ja tämä sivusto on yksi esimerkki, mielikuvituksen voimasta. Mielikuvituksen, jolla voidaan käsitellä kaikkia näitä "mysteerejä", joita emme pysty varmalla tiedolla ymmärtämään. Ehkä Siriusta kiertävän planeetan ytimessä onkin yksisarvisia? No tuskinpa on, mutta siitä voi halutessaan sitten kertoa tarinan, että mitä jos niin sittenkin olisi... Vaikka toki on hyvä erottaa fiktio todellisuudesta, ja muistaa, että hieno mysteeri ja hieno tarina eivät tee siitä totta. :D

Tässä on ihan kelpo ajatus henkimaailmasta ja tulivuoren uhkaamasta oikeasta maailmasta. Vähän enemmän tunnetta tarinaan voisi mielestäni saada, jos päähenkilöstä kerrottaisiin enemmän, jotta lukija pystyisi paremmin samaistumaan häneen; jotain hänen omia ajatuksiaan, luotaisi tilanteita, joissa hänen persoonallisuutensa tulisi esiin. Kuten lukeva33 jo totesikin, niin Thorald jää aika ohueksi hahmoksi, joka tekee asioita, mutta jonka periaatteessa voisi korvata kenellä tahansa, ilman että tarina oleellisesti muuttuisi. Paitsi ehkä sairaanhoitajalla, joka olisi osannut auttaa synnytyksessä.

Kerrontaa voisi parantaa esimerkiksi vanhalla "näytä, älä kerro" ohjeella. Esimerkki siitä mitä tarkoitan:

"Henkimaailmassa ihmisellä ei ollut fyysistä ruumista. Henkimaailmassa ihmisen tietoisuus muovautui näyttämään siltä, miltä ihminen näytti Todellisuudessa. Thoraldilla oli vikaa selkärangassaan ja siksi hän tunsi jatkuvaa kipua. Välillä lievää kipua ja välillä sietämätöntä tuskaa. Hän joutui usein symömään vahvoja kipulääkkeitä, jotka auttoivat vain pienempiin kipuihin. Kivut olivat suurin syy, miksi Thorald vietti mahdollisimman paljon aikaa Henkimaailmassa. Siellä hänellä ei ollut fyysistä ruumista eikä siksi tuntenut kipua."

Tuossa on alusta pätkä missä kuvaillaan henkimaailmaa, ja Thoraldin suhtautumista siihen. Mutta tuo on vähän kuin lukisi aiheesta kertovaa wikipedia-artikkelia. Voisi olla sujuvampaa, jos tämä informaatio kerrottaisiin Thoraldin omien kokemusten kautta, kun hän hetkeä myöhemmin tuonne henkimaailmaan vajoaa. Miltä hänestä tuntuu kun ei ole ruumista millä tuntea? Onko hän helpottunut kun saa taas hetkeksi unohtaa ruumiilliset kipunsa? Näin teksti tuntuisi enemmän tarinankerronnalta, kuin asioiden listaamiselta lukijalle.

Toinen vähän tähän liittyvä asia, missä kerrontaa voisi mielestäni parantaa, on, että välillä tässä luetellaan tapahtumiakin vähän kuin ranskalaisilla viivoilla. Esimerkiksi:

"Pian viereinen palava kerrostalo romahti niin, että tuhka ja pöly kerros kohosi ilmaan. Kiireessä Thorald oliunohtanut laittaa maskin kasvoilleen. Hengittäminen oli ollut haastavaa jo ennen kuin rakennuksia alkoi romahtamaan. Hän yritti peittää kasvonsa käsillään, mutta liian myöhään. Pölypilvi iski vasten hänen kasvoja ja hän sai suuhunsa pölyä ja tuhkaa. Vielä kaksi muutakin rakennusta ehti romahtaa ennen kuin Thorald pääsi määränpäähänsä. Ilma oli niin sakeana tuhkasta ja pölystä, että oli vaikea nähdä metriä pidemmälle."

Tässä tapahtuu monta asiaa, joista jokainen on oma lyhyt virkkeensä, mikä on vähän tönkköä luettavaa. Näitä voisi jotenkin sitoa paremmin yhteen, tai miettiä, että onko jokainen noista pikku tapahtumista tarpeen mainita. Ne luovat kuvaa Thoraldin tilanteesta, mutta eivät itsessään ole tarinan kannalta mitenkään oleellisia.

Tai:

"Yhtäkkiä hiljaisuuden rikkoi naisen kirkaisu. Thorald katseli ympärilleen eikä nähnyt lähettyvillä toista henkilöä. Henkimaailman puisto oli tyhjillään vaikka Todellisuudessa puisto oli varmasti täpötentäynnä ihmisiä. Lapsia, nuoria ja vanhempia. Oli vasta keskipäivä vaikka Henkimaailmassa näytti enemmän illalta. Thorald etsi naista katseellaan, mutta ei vieläkään nähnyt ketään lähettyvillä."

Tässä sanoisin, että on turhaa mainita onko Todellisessa puistossa ihmisiä, tai mikä vuorokauden aika siellä on. Pointti on, että Thorald kuulee naisen kirkuvan, mutta ei heti löydä häntä, niin nuo ylimääräiset tiedot tuossa välissä harhauttaa lukijan ajatuksia vähän sivupoluille.

Tulivuoren suhteen olisi ehkä myös voinut olla paikallaan antaa jotain vihjeitä siitä, että se ei ehkä välttämättä olekaan niin turvallinen kuin on ajateltu. Nyt sen todetaan alussa olevan turvallinen, ja sitten se kuitenkin purkautuu ilman ennakkovaroitusta. Jolloin lukijalla jää vähän sellainen olo että aha, justiinsa. Mutta jos jossain kohtaa olisi tullut jokin vihje tulivuoren vaarasta, johon lukija sitten myöhemmin osaisi yhdistää tuon purkauksen, niin reaktio voisi olla innostuneempi, että ahaaa, sitä se aiempi asia siis tarkoitti! Tai no, olihan alussa maininta siitä, että ilmassa on tavallista enemmän savua ja tuhkaa, mutta heti tämän jälkeen todetaan hyvin faktanomaisesti että tulivuori on turvallinen.

Tuossa nyt muutamia kehitysehdotuksia mitä tulee mieleen. Tällaiseksi lyhyeksi harjoitustarinaksi tämä oli ihan ok.

Hyvää tekstiä, joka pitää mysteerin tunnun yllä. Riittävän pitkälle luettua alkaa kovasti kiehtoa, että mitä Onnille oikein on tapahtunut. Kuten muutkin ovat tähän kommentoineet, niin ei itsellenikään oikein auennut, että mikä tuon "varjomaisuuden" selittää. Varmaan se oli tarkoituskin, jättää asia hyvin avoimeksi? Itselleni jäi ehkä vähän keskeneräinen olo, kun asia ei sitten ratkennutkaan, mutta monet varmasti myös arvostavat tällaista avointa lopetusta.

Alku oli vähän hidas, kesti jonkun aikaa päästä jyvälle että mistä tässä on kyse. Mutta sitten kun tuo mystinen tilanne alkoi avautua, niin oli tosiaan oikein kiinnostavaa luettavaa!

Täyttä totta tämä huomisen ja eilisen välinen suhde. Jos haluat vaikuttaa huomiseen, niin tee se ennen kuin siitä tulee eilinen. Yksinkertainen, mutta selkeä ja aika voimakaskin sanoma.

Harmi että a jäi e:ksi, mutta eipä se runon ymmärrettävyyttä haittaa.

Epäilen, että tässä on jokin konteksti mihin en osaa kertomusta asettaa. Jotain Nooan arkkiin liittyvää ehkä? (Vaikka tuolla on 1800-luvun kirja ja muovijätettä, niin ei nyt ihan niissä ajoissa kuitenkaan olla.) Nyt en ihan ymmärrä, mistä tässä on kyse, mutta ehkä se johtuu siitä että joku taustatieto puuttuu.

Teksti sinänsä on ihan hyvää, alku esimerkiksi maalaa hyvin tuollaista kuvaa karusta autiomaasta. Mutta kaikki tulee vähän pötkönä, kappalejaot helpottaisi lukemista.

Nämä minuuttinovellit on vaikeita. Tämän jaksoi kuitenkin helposti lukea, kun oli lyhyempi kuin se edellinen tekstisi, niin se ei vielä niin haitannut, että ei ymmärtänyt ihan kaikkea.