Arvostelut käyttäjältä Arska

Rasismi on tunteita kuohuttava käsite, jonka tarkka määritelmä on itselleni jäänyt hämäräksi. Tiedostan kyllä mitä määritelmän julkisella ulkokuvalla haetaan, mutta en tiedä ainuttakaan tapausta, jossa joku henkilö suoraan ja vakavissaan myöntäisi itse olevansa rasisti.
En itse hyväksy eriarvoistamista minkään syyn perusteella. En syntyperän, uskonnon, tai minkään erilaisuuden vuoksi tapahtuvana. Käytän sanaa eriarvoistaminen, koska en halua eritellä käsitteitä sortaminen, alistaminen, tai muiden yläpuolelle nostaminen rasismin käsitteestä.

Jo sanana rasismi on lähes allergia aiheuttava ase, joka kaivetaan käyttövalmiina esiin pienimmästäkin virikkeestä. Kritiikkiä erilaisuudesta ei hyväksytä kaikkein "suvaitsevimmissa" piireissä, vaikka terve kritiikki ei aina olisi edes haitaksi erilaisuuden hyväksymisen kannalta. Kiihkoton suhtautuminen ja asiallinen keskustelu saattaisivat johtaa parempaan tulokseen, kuin välitön rasistiksi leimaaminen.

Itse olen pohtinut aihetta ajatuksissani, ja käyttänyt työkaluna vanhaa vitsiä, jossa valkoinen mies kysyy mustalta:
- Tiedätkö mikä tämä on? - Näkyy, ei näy, näkyy, ei näy. Musta mies ei tietenkään vitsin hengen mukaan tiedä, joten valkoinen valistaa: - Sehän on tietenkin musta mies suojatiellä!

Onko vitsi rasistinen? Lähtökohtaisesti tietenkin se mielletään rasistiseksi, mutta onko niin? Muuttuuko rasismin käsite, jos jatketaan vitsiä?

- Musta mies on hetken mietteissään ja sanoo sitten: - Okei! Tiedätkö sinä mikä tämä on? Ei näy, näkyy, ei näy, näkyy.
Valkoinen mies nauraa ja toteaa: - Totta kai tiedän! Sehän on se sama. Musta mies suojatiellä, johon musta mies vastaa vuorostaan nauraen: - Väärin! Sehän on tietysti valkoinen mies suojatiellä.

Muuttuuko käsitys vitsin rasistisuudesta kun kohdehenkilöksi mielletty musta mies vetääkin viimeisen sanan. Jollei muutu, niin entä sitten, jos vitsistä kerrotaan vain jälkimmäinen osio.

Oman käsitykseni on seuraava: Mikäli lukija ei löydä vitsistä lainkaan rasistista ajatusta, hän ei luultavasti ole silloin rasisti.

Niin aina.

Luovuuden tuote on aina tekijänsä kädenjälki. Muoto runossa, tai savessa on laatijansa tunteen esiinnousu, kuva mielenmaisemasta ehkä sen herkimmällä hetkellä. Runon ilmaisukieli voi olla arkisen pelkistetty, ja silti se pystyy rakentamaan monipuolisen mielikuvakertomuksen lukijan tulkinnassa.

Tässä runossasi luot koruttomin lauserakentein herkän kertomuksen, josta lukija voi etsiä, ja löytää tulkinnallista symboliikkaa niistä pienistä muodoista, joita savenkäsittelijä vaihtoehtoisesti hakee luovuudelleen. Ehkä yllätyksellisyyttä puuttuukin, mutta senhän korvaa arvoituksellisuus. On sitä tässä.

Jokainen lukijahan tulkitsee runoa omista lähtökohdistaan, joita kokemukset, näkemykset ja mieltymykset muodostavat. Jokainen löytää, tai on löytämättä runojen kielikuvista omat mielikuvansa, oli ne kirjoitettu sinne, tai ei. Minä jotenkin pidän tämän runon yksinkertaisesta ilmaisukielestä, ja siitä kuinka sen avulla olet onnistunut luomaan kokonaisuuden joka toimii. Enkä todellakaan tarkoita yksinkertaisella ilmaisukielellä sitä, että kielellinen ilmaisu olisi puutteellista, tai jotenkin epäkelpoa, vaan juuri päinvastaista. Selkeä kaunis ja kuvaava kieliasu, joka on helposti omaksuttavissa ja silti siinä on tallella jotain salaperäisyyttä. Minä pidin.

Hei!

Jo tapasi luoda tekstiä kertoo sinun olevan vielä kovin nuori. Maailmasi on vielä voimakkaasti mustavalkoinen, ja sinulla on selkeä käsitys oikean ja väärän erosta. Elämänkokemuksen lisääntyessä voit joutua huomaamaan että, totuudella on monet kasvot. Totuudesta on erilaiset kasvot erilaisten ihmisten silmissä. Se, että näemme jonkin asian oikeana ja toisen vääränä, voi toisen ihmisen näkökannassa olla jotain muuta. Otetaan esimerkiksi vaikka tilanne, jossa joku kouluttaa koiraansa ulkopuolisin silmin katsottuna kovin ottein. Minusta se on väärin, sinusta se on väärin, mutta kouluttajasta ehdottomasti oikein. Tai jonkun mielestä ehdoton totuus on se että, aurinko nousee aamulla ja laskee illalla. On sitten niitäkin, jotka ovat sitä mieltä että, ei se aurinko mihinkään liiku. Vaikutelma vain syntyy maapallon pyörimisliikkeestä. Onko toinen väärässä? Ei välttämättä. Kysymyss on vain näkemyserosta.

Yhtälailla voisin vetää tähän näkemyksesi puhelimen käytöstä. Sinulle riittää vanha samsung ilman hienoja toimintoja. Et Tarvitse WhatsUpia tai nettiyhteyksiä siihen, mutta jollekin ne voivat olla hyvin merkityksellisiä yhteydenottokanavia. Olen kanssasi samaa mieltä somen koukuttavuudesta. On ihmisiä, joille älypuhelin on jo lemmikki, tai perheenjäsen, jonka kanssa ollaan jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Ihminen on sosiaalinen eläin, ja kaipaa ympärilleen samanhenkistä laumaa. Nykytekniikka antaa mahdollisuudet korvata suora lähikontakti ystäviin älylaitteiden avulla välillisellä kontaktilla. En lähde tämän syvällisemmin omaa mielipidettäni tunkemaan tähän yhteyteen. Jokainen hankkii kontaktilaitteensa omien tavotteidensa täyttämiseksi. Ehkä se yhdelle on toimintojen tarve, joillekin ehkä statuksellinen syy. Tarve silti. Minulle itselleni puhelin on riittänyt ja tähän asti olen pärjännyt ikivanhalla nokialaisella, joka nyt 17 vuoden ikäisenä alkaa osoittaa toiminnallisen ikänsä olevan loppumaisillaan. Älylaitetta en kuitenkaan aio sen korvaajaksi hankkia.

Sanot tietäneesi aina että, "rikkaat" ihmiset voivat olla ilkeitä ja tyhmiä. Näinkin varmasti on, mutta ei asia tässäkään yhteydessä ole aivan näin mustavalkoinen. Kysymyksessä ei ole mikään varallisuusilmiö. Ilkeitä ja tyhmiä ihmisiä voi yhtälailla löytyä jokaisesta yhteiskuntaluokasta. Näkemyksesi perustunee siihen että, monesti häikäilemättömässti käyttäytyvät ihmiset ovat niitä, jotka näyttävät keräävän varallisuutta itselleen. Tästä olen samaa mieltä. Ihmiset, jotka käyttävät häikäilemättömästi tilanteita, ja muita ihmisiä hyväkseen keräävät itselleen omaisuutta muita helpommin. Heitä sanotaan menestyjiksi. On myös toisenlaisia menestyjiä. Heitä, jotka omalla erityistaidollaan osaamisellaan, tai ahkeruudellaan ja taidokkaalla taloudenpidolla vaurastuvat. Nämä menestyjät eivät välttämättä ole ilkeitä ja tyhmiä, joskaan vaihtoehtoa ei voi sulkea heidänkään kohdalla. Joku voi nähdä asiat tässäkin kohdassa toisin.

Petos!

Käsittelet pettämisteemaa tekstissäsi. Ihmissuhteisiin liittyvä käsite jossa on kaksi osapuolta. Kaksi osapuolta, kaksi erilaista näkemystä. Pahanpuhuminen selän takana on aina väärin. Mutta mistä se kertoo? Kertooko se puhujan omasta itsetuntovajeesta? Painamalla mielikuvaa toisesta henkilöstä yritetään hankkia jonkinlaista arvostusta omaan identiteettiin. Ehkä tarkoitus on joku tämänsuuntainen, mutta oikeastaan asia kääntyy päälaelleen jatkuessaan. Seläntakana puhujaa kyllä saatetaan kuunnella, mutta häntä aletaan arvostaa juuri sellaisena, kuin hän oikeasti onkin: Seläntakanapuhujana, johon ei voi luottaa.
Seurustelu ja ensimmäiset ihmissuhteet kuuluvat tietysti elämänkokemuksiin, joissa opitaan toisen ihmisen huomioon ottamista. Harvoin nämä suhteet kestävät pitkään, ja se on juuri sitä oppimisen aikaa. Suhteen katkeaminen on lähes aina kova isku toiselle osapuolelle. Helposti tulee petetyksi tulleen tunne, tai tunne siitä, ettei sittenkään kelvannut jostakin syystä. Teinkö jotain väärin? Olinko vain liian huono? Tälläisestä ei tietenkään ole kysymys. Sanotaan, etteivät kemiat toimineet. Odotukset ja toiveet eivät kohdanneet. Ensimmäisen huuman haihtuessa alkaa nähdä kumppaninsa todellisia ominaisuuksia.
Tämä ei aina tapahdu molemmilla yhtäaikaisesti, ja silloin syntyy tasapainoton tila jossa huomaat, ettei siinä toisessa olekaan sitä oikeaa valoa ja lämpöä, jota odotit löytäväsi. Huomaat uusia piirteitä, jotka alkavat ärsyttää yhä enemmän, piirteitä joita et kohta voi enää sietää. Alat huomata ympärilläsi uusia ihmisiä, joiden joukosta erottuu joku, joka saa mielenkiintosi heräämään. Olet oppinut jotain ihmissuhteista, ja tulet oppimaan lisää aina tutustuessasi uusiin ihmisiin. Näin karttuu elämänkokemus ja arvostus erilaisia ihmisiä, erilaisia totuuksia, ja erilaisia näkemyksiä kohtaan.
Sinulla on se kaikkein tärkein: Avoin mieli. Avoimuus, halu jakaa suuria ajatuksiasi, suuria tunteitasi, ja avoin näkemys uutta ja erilaista kohtaan. Olet rohkea ja rehellinen itsellesi, ja se on voima, joka kantaa. Sinä olet menestyjä( ehkä sitä kolmatta lajia) Kiitos mielipiteestäsi.

Tämä mielipide herätti kiinnostukseni jo jokin aika sitten, mutta en kiireiltäni ole ehtinyt syventyä ottamaan kantaa aiheeseen. No, kiireenihän johtuvat siitä, että olen asettanut itselleni tavoitteita joihin pyrin tietyssä aikataulussa.

Sanot, että elämä täysin ilman tavoitteita on vaikea elää. Olet varmasti oikeassa, tai sitten et. Tässä täytyy jo astua perimmäisten kysymysten ääreen ja asettaa määrite sille elämän tasolle, jota halutaan käsitellä. Jos jätetään keskustelun ulkopuolelle ne joilla ei ole mahdollisuuksia tavoitteiden asettamiseen. Esimerkiksi ne joiden tietoisuuden taso on syystä, tai toisesta laskenut niin merkittävästi, ettei heillä ole kykyä itsenäiseen ajatteluun, niin tuskinpa tavoitteeton eläminen on mahdollista.
Arjessa ihminen asettaa jatkuvasti tavoitteita itselleen ajattelematta edes sitä. Lähes kaikki toiminta lähtee tavoitteen asettamisesta. Aamulla heräät, lähdet töihin, koska sinulla on tavoitteita, joiden toteuttamiseen tarvitset rahaa. Töissä sinulla on tavoitteita, pitää saada jotain valmiiksi, ehkä johonkin aikataluun sovitettuna. Töiden jälkeen ehkä on käytävä kaupassa, koska tiedät, että tarvitset ravintoa. Tavoitteesi on tyydyttää nälkääsi. Käyt suihkussa, koska haluat tuntea olosi puhtaaksi. Se on tavoite. Ihmisen toiminta perustuu tavoitteille.

Mitä tulee tuohon myyntivideoon, silläkin on tavoitteensa. Vaikka siinä toisin ehkä annetaan ymmärtää, sen tavoitteena on kehittää ja tehostaa myyntiä. Tavoitteeseen pyritään kiertotietä. Hämätään todelliset pyrkimykset peittämällä ne oleelliselta vaikuttavien epäolennaisuuksien taa. Kuten toteat kappaleen lopussa: Ostaja ostaa koskaa ei tunne painostusta. Myyntialan ammattilainen tietää, että painostettuna asiakas saattaa ostaa kerran, mutta tuntee helposti itsensä huijatuksi, eikä palaa samaan myyntitapahtumaan uudelleen. Pettynyt asiakas ei ole potentiaali tulevaisuudessa. Myyjän tavoitteena on pitää asiakassuhteet elossa.

Mitä sitten tulee pettymyksiin. Pettymykset kuuluvat elämään, ja niillä on iso merkitys vaikka ne eivät mitään miellyttäviä kokemuksia olekaan. Pettymysten merkitys onkin siinä, että voidaksemme kokea onnistumisia ja onnistumisen riemua, on oltava vertailukohde. Mehän tavoittelemme onnistumisia, ja jotta voisimme kokeaa niitä, on asiaan sisällyttävä myös riski epäonnistua. Onnistumista ei ole ilman vastakohtaa, ilman epäonnistumisen mahdollisuutta.

Tavoitteet antavat suuntaa elämässä, kuten tuossa toteat, mutta ne jättävät aina tilaa myös improvisaatiolle. Ne eivät ole suora, selkeä ja yksinkertainen kaava, jota noudatetaan. Ne elävät ja muuttuvat toteutuksen myötä, eivätkä aina johda haluttuun päämäärään, silti ne ovat tavoitteita, joihin on pyritty. Ne jättävät tilaa haaveille ja unelmille, joilla ei edes ole realistisia mahdollisuuksia toteutuaa, eivätkä ne pois sulje spontaanista hetkessä elämissen riemua

Kiitos todella kiinnostavasta mielipiteestäsi TuijaK. Oli todella mielenkiintoinen ote aiheeseen, ja itsekin hieman sytyin käsittelemään näkemyksiäsi. Aivan kaikkea kirjoittamaani en täydellä vakavuudella allekirjottaisi, mutta mielenkiintoinen keskustelu vaatii vastakkainasettamista. Myötävirtaan soutaminen on aina helpompaa, ja hetken saattaa tuntua jopa miellyttävältä, mutta vastavirta antaa enemmän haasteita. Kiitos

Kissan päiviä. Tässä kertoja on astunut kissan saappaisiin. Ei tosin sentään niihin kuuluisiin Saapasjalkakissan riukuvartisiin.

Tarina lähtee liikkeelle oikeastaan tuon alkukappaleen jälkeen, kun kerrontaa siirtyy pääpainoisesti karvaturkille itselleen. Kissan inhimillistäminen kerronnassa antaa mukavan värinän tarinaan. Kissan suhtautuminen omaan rooliinsa kuvataan inhimillisen näkökannaan kautta ja avulla. Tarina etenee lukijan kannalta miellyttävällä sykkeellä, ja kerronnassa kulkee mukana joku kissamainen notkeus.

Inhimillisiä näkemyksiä löytyy tarinan lävitse, eikä vahiten maininnanarvoista lie tuo kuvaus lisääntymisvietin viriämisestä.Sillä suorastaan herkutellaan, rakennellen kielikuvilla mielikuvia. Mukavaa sanaleikkiä, joka saa lukijan viihtymään kerronnan matkassa. Aihe on mielenkiintoisesti viritetty inhimilliseen näkökulmaan soveltamalla kuvaukseen rakkauden tunneskaalaa.

Kerronnassa hivelee lukijaa miellyttävä kissamaisuuden pehmeys, jota ei karhenna juuri lainkaan nuo kissanelämän kipukohdaatkaan. Pentujen katoaminen seuraamuksineen käydään lävitse kissan näkövinkkelista, eikä siinäkään sorruta ylidramatisointiin.

Jos jotain negatiivista haluan kaivella, niin tuo ensimmäinen kappale jäi hieman tuntumaan siltä kuin siinä olisi jotain jäykkyyttä muuhun tarinaan verratessa. Samoin hieman karahti tuon viimeisen kappaaleen alku, kun kerronta vaihtui ensimmäisestä persoonasta. Siitä kyllä pääsi nopeasti taas mukaan kissamaisuuksiin. Hieno tarina kokonaisuudessaan. Hieman erilainenkin foorumin perinteisiin kertomuksiin verratessa, ja sepä vain on erinomainen juttu.

Kiitos TuijaK

Kaunis tarina kaikessa surumielisyydessään. Älä suotta anteeksi pyytele surullisuutta. Suru on osa elämän tunneskaalaa, ja tärkeä tunne omassa osassaan.

Lukijana jäin kaipaamaan tarinassa laajempaa kuvailua. Dialogi rakentaa kyllä hyvin tarinan surumielisyyttä, mutta syvällisempi kuvailu taivuttaisi draaman kaarta jyrkemmin, sillä olet onnistunut luomaan tekstiisi oivaltavuutta, josta voisit ottaa enemmänkin voimaa kerrontaasi. Vertauskuvallisuus(symboliikka) pilkistää ajoittain esiin, ja sitä voisi olla lisääkin, mutta toki parempi niin, ettei se ryöstä juonesta pääosaa. Eli parempi näin, kun se nousee esiin aavistuksenomaisena kuin liian hyökkäävänä.

Siis: kaunis, hyvä kerronta surumielisessä tarinassa. Arvoateluasteikolla kolme ja puoli tähteä lähinnä siksi että, sisällöllisesti kerronnasta olisit pystynyt ottamaan esiin voimaakkaamman tulkinnan. Minulle jäi vahva tunne siitä että, pystyt viemään lukijan tarinaasi. Se on paljon enemmän kuin se että, tuot tarinan lukijallesi.

----Kiitos Carlottawa--------



Arska

ps. jäin vielä pohtimaan, oliko tarina aivan oikeassa kategoiassa( jännitys ja toiminta )? Mikä muu se olisi voinut olla? surumielisyydessä on vivahdus romantiikkaakin, joka tulee kerronnan kauneudesta. Silti tarina ei kuulu Romantiikkaosastoon. Katogoria Muut pitää sisällään kaikenlaista laidasta toiseen, joten ehkä siellä ...eikä sillä nyt isompaa väliäkään. Kirjoittajan näkemys on se oikea.

Tillin tallin tarinaa. Leppoisan mukavaa luettavaa, jonka kirjoittaja on onnistunut luomaan tarinaansa juonellisesti mukavasti etenevän ja selkeän kokonaisuuden.

Kerronta on selkeää ja eteenpäin suuntautunutta, jolloin lukijalla on kiinnostava ja mukavan leppoisa makupala nautittavanaan. Täydestä tähtisikermästä pudotin hieman siksi, ettei tarina oikastaan yllätä missään vaiheessa. Juoni etenee loogisesti, jopa liiankin loogisesti ja jätti ainakin minut ilman sitä yllättävää käännettä, jota odottelin tarinan päätteeksi.

Kokonaisuus on kuitenkin miellyttävää luettavaa, ja ehkä pieneksi yllätykseksi loppuun on tarkoitettu tuo tuhman tädin muuttuminen ilopilleriksi.

Hyvää työtä. Kiitos.

Onneksi meillä on oikeus ilmaista mielipiteemme, vaikka se ei aina edustaisi sitä yleisesti hyväksi nähtävää suuntausta. Tässä ei nyt sentään edetä vielä poikkeaviin mittoihin, mutta tiettyä agressiota Yaman mielipiteeseensä on asettanut.
Mielenkiinnolla olen tavannut tämän näkemyksen sokkeloissa, joita yksi ehdottomista suosikkikirjoittajistani on esiin asettanut.

Oma näkemykseni eroaa jonkin verran tässä kohtaa. Itse arvostan palautetta suuresti, jopa siinä määrin, että pidän sitä kirjoittajan palkkiona tämän tyylisissä foorumeissa.

Koska pidän Yamanin kirjoittamaa mielipidettä jossakin määrin provosoivana, en malta olla ottamatta kantaa. Toki mielessäni pidän viisaan valtiomiehen näkemyksen: jos provosoidaan, ei pidä provosoitua. No, totta kai pitää! Jollei provosoidu, se on jokseenkin sama kuin kusisi provosoijan muroihin. Sehän olisi jo provokaatio.

Palatakseni vielä tuohon ensimmäisen kappaleen sisältöön, jossa puhut tilastosta. Silläkin uhalla, että tässä nyt tyhmyyteni pulpahtaa täyteen kukkaansa, haluaisin tietää mihin yksittäiseen tilastoon viittaat?

Jätetään toviksi tämä älyllisyysteema ja palataan palautteen antamiseen ja sen saamiseen. Palaute on siis kirjoittajan palkkio. Onnekseni minulla on taloudellinen toimeentulo turvattu toisaalla, joten minun ei palautteellani tarvitse ravita itseäni ja perhettäni. Voisi nälkä tulla ensimmäisen kauppareissun jälkeen hyvinkin joutuisasti.
Muutoin palautetta on mukava saada, ja siitä on jopa hyötyä itsensä kehittämisessä. Kyllä minä uskallan myöntää odottavani palautetta kirjoitelmilleni, jopa ylläpidolta. Tosin yläpito ei kommentoi tekstejäni, ja luulen syyn olevan pienessä väärinymmärryksessä. Ylläpito oli pitkään kiinni omassa kirjallisessa projektissaan. Foorumille pääsi pakkautumaan paljon arvioitavaa tuotantoa, joten ilmoitin, ettei minun vanhoihin kirjoitelmiini tarvitse aikaa tärvätä. Tästä seurauksena ylläpito ei ole kommentoinut kirjoitelmiani enää. Toki syy voi olla siinäkin, ettei tekstiäni kertakaikkisesti voi arvioidakaan.

Käsittelet tyhmyysnäkemystä toistuvasti, joten palataan teemaan. Älykkäänä ihmisenä olet varmaankin muodostanut mielipiteen myös tyhmyydestä, ja sen myönteisistä puolista. Vai onko olemassa myös tilasto, jonka mukaan tyhmyydessä ei olisi myönteisyyttä. Omalta kohdaltani olen ainakin havainnut, kuinka helppoa on löytää itseään älykkäämpää seuraa. Ylivertaisen älykkyyden omaavalla asiassa saattaa olla ylikäymättömiä vaikeuksia.

Pitäisikö jo lopettaa? En tiedä, mutta lopetan runoon, joka on omani ja kokonainen.


Kun vintiltä valo on sammunut,

kai siellä lepakot kuitenkin lentää.

Ajatus nurkkaansa juuttunut on, mutta

päättyy aamunkoittohon haamujen valta.


Mielipide palautteen tarpeettomuudesta sai minut pohtimaan vakavasti vaihtoehtoa, jossa lopetan joutavan kirjoittelun ja keskityn pelkästään palautteen kirjoittamiseen ja jätän novellien laatimisen asian osaavien tehtäväksi.

Lopuksi: Pidän suuresti Yamanin tavasta ravistaa luutuneita mielipiteitä. Erilaisuudessa piilee mahdollisuudet ja uskon meillä Yamanin kanssa olevan jatkossa mukavaa sivuston leppoisassa ilmapiirissä.

Kiitos Y

Mielenkiintoinen aihe ja sen käsittelytapa.

Sikäli kuin yhtään pääsin kärryille, niin olen samaa mieltä kanssasi: Erilailla ajattelevat ovat niitä, jotka saavat muutokset aikaan. Ihmisten maailmahan muuttuu jatkuvasti. Välillä huonompaan suuntaan, välillä siihen toiseen. Muutos on kehityksen tae.

sanot: " Kunnia ja raha, siinä on motivaationne." Ehkä se on juuri näin, en minä tiedä. Olen ajatellut että, se on enemminkin siinä, mitä näillä voidaan saavuttaa. Valtaa. Vallanhimo ajaa ihmistä hankkimaan asemaa, arvostusta ja omaisuutta. Miksi? Luulen vastauksen tuohon olevan jopa yllättävän yksinkertainen.

Käsittelet ajatelmassasi maapallon tulevaisuutta. Olen itse alkanut ajatella niin, ettei asiasta kannata juurikaan ollaa huolissaan. Ihmiskunta ryöstää luontoa ja luonnonvaroja yhä kiihtyvään tahtiin. Mielestäni se ei ole lainkaan huono asia, koska juuri siinä piilee maapallon pelastumisen avain. Ahneuteen ja vallanhimoon perustuva länsimainen "korkeakulttuuri" johtaa elinympäristön tuhoamiseen. Siinä vaiheessa, kun luonto on raiskattu elinkelvottomaksi, on väistämättä edessä ihmiskunnankin tuhoutuminen, ja juuri se tulee pelastamaan maapallon. Vaikka planeetta olisi elinkelvoton tuhansia-, kymmeniätuhansia, tai satojatuhansia vuosia, niin elämä täältä ei täysin katoa, ja planeetalla on aikaa toipua, ja nousta uuteen kukoistukseensa. Aikaa on vielä jopa siihen, että jostakin savannien reunamilta laskeutuu jälleen puustaan joku kädellinen, ja nousee kävelemään kahdella jalalla.

Mikä on sitten onnistumisen, tai epäonnistumisen suhde onnelliseen elämään? Oikeastaan ei mikään. Jokainen meistä onnistuu ja epäonnistuu arkipäiväisissäkin asioissa. Pyhäpäiväisistä nyt puhumattakaan, eikä sillä ole tekoa onnellisuuden kanssa kuin näennäisesti pienen hetken.

Jos otetaan käsitteelyyn ihmiskunnan edestajien suuret oivallukset ja niiden onnistumiset, ovatko ne lisänneet onnellisuutta. Einsteinin suhteellisuusteoria on yksi kaikkien aikojen suurimmista oivalluksista. Onko se lisännyt onnellisuutta? Mikäli teoriaa ei olisi onnistuttu laatimaan, mitä olisi ihmiskunta menettänyt? Ehkä paljonkin, mutta myöskään ei ensimmäistä atomia olisi halkaistu, ei laukaistu ensimmäistäkään atomipommia, eikä ainoaakaan ydinvoimalaa olisi rakennettu.
Eihän sillä maailmaa olisi pelastettu, ehkä vain pitkitetty kärsimystä, mutta ehkä myös maailmassa olisi enemmän onnellisia ihmisiä.

Ihminen on aikojen saatossa sopeutunut muuttuviin olosuhteisiin ja oppinut ajattelemaan asioiden yhteyttä toisiinsa. Siitä lähtee kaikki kehitys. Kyky ajatella ja soveltaa ajatuksissa aiempaa kokemusta uusiin olossuhteisiin antaa mahdollisuuden myös ennakoida tulevaa.

Kannattaako siis ajatella ja miettiä tulevaa, vai olisiko parempi elää vain hetkessä. Miettimättä huomisen tuomaa? En tiedä. Tulevaisuus on kuitenkin aina arvoitus ja monien sattumien summa.

Kylläpä vain!

Tässä on mahdollisesti lähdetty laatimaan pidempää kertomusta, jonka aloitussanat nyt tuotiin esiin.

Tarinan henkilötiimi on juuri sopivan kirjavaa taustoiltaan, joten tässä on hyvät maahdollisuudet kehitellä juonellisesti kiehtova ja monippuolinen kertomus.

Kirjoituksellisiin haasteisiin ei tässä pätkässä ole onnistuttu täysin vastaamaan ja lähinnä esiin nousevat yhdyssanojen kohdalle osuvat. Aiheessa ja alkuasetelmissa on kyllä mshdollisuudet, ja jatko-osassa kannattaa keskittyä juonenkuljetuksen lisäksi kirjoitukselliseen ulkoasuun.

Ei tästä nyt oikein mitään tähtisikermää pysty antamaan, koskaa ollaan vielä hyvin alkuasetelmissa, eikä tarinan juoneen saa kosketusta lainkaan. Johonkin suuntaanhan juonenkin on kuljettava vaikka alku ei aina siitä todellista kuvaa loisikaan.

Lähtöasetelmissa on selkeästi kuitenkin hyvät mahdollisuudet laatia juoneen yllättävästikin polveileva rakenne. Käytä nuo mahdollisuudet.