Arvostelut käyttäjältä Arska

Mitä?

Pitäisikö luopua teennäisestä protokollasta?
Heittää hemmettiin kaikkinainen teeskennelty moraalinen säädyllisyys?

Jopa estotkin riisua. Miettimättä mitä siitä seuraa?

Katsella vain maailman menoa ja antaa tuulen viedä pilvensä juuri niille laitumille, missä ne parhaiten lihovat.

Eivätkö ne sieltä tule takaisin ja laske vetensä päällemme? Tiedätkö yhtään, mitä siitä seuraa?
Sanonko minä, mitä tuollaisesta ajattelen?

Minä ajattelen, että olet niin hiivatin oikeassa.

Oltaisiin vain niin kuin ellunkanat. Niin perhanan onnellisia, että napaan koskee. Onnellisia siitä vähästä mitä on.
Ja vielä onnellisempia siitä paljosta mitä ei ole.

Hei Sagittarius!

Kolme ja puoli tähteä tekstistäsi. Pohdin tovin, onko se tarpeeksi, mutta päädyin tuohon lähinnä tekstin lyhyyden vuoksi.
Kerronnassa on kauniisti kulkeva kielikuvio, joka on paljolti lyyrinen. Luenkin tätä enemminkin runomitassa, kuin proosana. Kuvailu näyttäytyy pitkälti vertauskuvallisena, ja varsinainen sanoma ei ainakaan minulle nouse puhtaasti esiin, vaan jää verhoutuneena leijumaan tunteena mielen ja tiedostamisen rajapinnalle. Sanomassa lienee jotain epätoivoon liittyvää, mutta se tuodaan esiin kuin mainitsemasi kaunis harhakuva. Tullako ymmärretyksi, ymmärretyksi oikein? Ehkä harkitsematta sanottu sana, jota ei enää takaisin saa. Ei saa, mutta sanat eivät lopu, ja vaikka kaikki rauta ei ole taottavissa, niin kyllä sitä muokkaamaan pystyy, ja sen saa taipumaan haluttuun muotoonkin. Täytyy vain uskaltaa yrittää.

Niin se on sanojenkin kanssa. Väärinkäsityksen voi korjata, jos vain tahtoa on riittävästi. Lipesinkö aiheesta liian kauas? Lyhyt novellisi nostatti esiin ajatuksia, jotka koen hyvin henkilökohtaisesti.

---Kiitos----

Terve!

Jopa vain osasit novellin laatia. Taatusti tiedät novellisi olevan lievästi ilmaistuna haasteellinen arvosteltava ja siksi myös haastava kommentoitavaksi.

Ampiainen, tuo pirumaisuuden maallistuma on alivuokralaisista erinomaisuudessaan yksi ei toivutummista kämppäkavereista. Sen perimmäisiä aivoituksia ei normipipo päässään kulkeva juurikaan ymmärrä. Tämän mullistavan havainnon tuloksena päätin syventyä novelliisi ja sen tuomaan haasteeseen tukeutumalla äärimmäisiin olosuhteisiin kehittämälläni universaalisuojalla, elikkä perinteisellä alumiinivuoratulla sherlokholmes tyyppisellä päähineellä. Helpotti lähes välittömästi.

Novelliisi:

Tuon ensimmäisen kappaleen loppupuolella luot illuusion kylmän, ei vaan todella kylmän kesän ampiaisriesasta. Kuvaelma sai minut pohtimaan novellisi sisällöllistä sanomaa ja aloin epäillä tarinasi uivan syvien vesien yllä. Ehkä jopa todella syvien, tummien vesien.

En laajemmalti syvenny tarinan kirjalliseen muotoiluun, vaikka kerronnallinen muotokieli viehättääkin minua lukijana. Minua kiinnostaa lähinnä asettamasi haaste, joka on upotettu syvälle, ehkä liiankin syvälle minun kykyni ulottumattomiin. Löydänkö helmen raakkujen joukosta? En, jollen löydä niitä raakkujakaan.


Mutta, jos meidän oravanpyörämme on tupaten täynnä hiiriä, niin onko se yhtään parempi, kuin se ampiaisten utelias ja tunkeileva pörinä. Vaikka on toki aina mahdollista hypätä itse oravanpyörästään ja jäädä katselemaan hiirten järjetöntä kilpailua siitä, kuka niistä pääsee johtamaan tuota päätöntä karusellia.

Tai sitten vain voi rempata vessan viihtyisäksi, asettuakseen sinne. Onhan niitä hullumpiakin paikkoja olemassa. Jos ymmärrät, mitä tarkoitan?

Luenko kaiken kirjaimellisesti? En tiedä,ehkä?


Neljän tähden perusteet: Erittäin omaperäinen ajatuskulku tarinan lävitse. Ei takuulla jätä lukijaansa vlinpitämättömäksi. Ehkä hyvinkin epävarmaksi, ja tyhjän päällekin, mutta kiehtovalla otteellaan riiputtaa takuulla.
Ennustan tarinan kommenttien jäävän ainakin keskiarvoisiin määriin, tai niiden alle. Haastava arvioitava ja kommentoitavakin, niin haastava etten usko kovin monen uskaltavan vastaa haasteseen.

Mukaansa tempaavaa kerrontaa. Hieman häiritsi tarinan polveilu, johon en löytänyt mielestäni riittävän yhdistävää tekijää. Pöllö ja puuta kiertävä mies jäivät jotenkin tarinan ulkopuolelle, vaikka ne alkuun tuntuivat muodostavan juonen pääosan.
Kerronta siirtyi kuitenkin aivan toisaalle, ja vaikka kertomus muodostikin kokonaisuuden, niin jonkinlaista yhteenvetoa, joka olisi vielä nivonut alun kokonaisuuteen tiiviimmin jäin kaipaamaan. Muuten aivan erinomaista juonen kieputtelua ja omaperäistä kerrontaa.

Hyvä näinkin, mutta täysille pisteille olisin siis toivonut alkuosan kiinteämpää liittymistä kertomuksen kokonaisuuteen.

Myönnetävä on se että, teksti on hyvin haastava arvioitavaksi.

Aivan alkusanoista nousi mieleeni Stephen Kingin romaani SE. Aihevalinnassa lienee jotain tuohon teokseen soveltuvaksi liittyvää.

Tässä on selvästi pyritty kauhutarinan tyyppiseen kertomukseen, johon on pientä pehmennystä haettu huumorista. Kokonaisuuteen toivoisin selkeämpää ilmaisua, jolloin aiheesta saisi varmasti enemmän irti. Juoni on jotenkin katkonainen ja poukkoilee aivan yllättäviin suuntiin. Arvostelun kaksi tähteä tulee aihevalinnasta, ja kerronnasta esiin nousevista hetkittäisistä kuvauksellisista oivalluksista. Kirjoittajalta löytyy mielikuvituksellisuutta, joka toki tarvitsee vielä huolellisempaa keskittymistä ilmaisuun välittyäkseen kerronnan kautta lukijoille. Nyt kerronta on liian epäselvää, ja jättää lukijalle sekavan lukukokemuksen.

Kirjoittajalta tuntuisi löytyvän ilmaisukykyä, joten lisää kirjoittamista ja huolellisempaa keskittymistä kirjalliseen ilmaisuun, niin hyvää tulee.

Rasismi on tunteita kuohuttava käsite, jonka tarkka määritelmä on itselleni jäänyt hämäräksi. Tiedostan kyllä mitä määritelmän julkisella ulkokuvalla haetaan, mutta en tiedä ainuttakaan tapausta, jossa joku henkilö suoraan ja vakavissaan myöntäisi itse olevansa rasisti.
En itse hyväksy eriarvoistamista minkään syyn perusteella. En syntyperän, uskonnon, tai minkään erilaisuuden vuoksi tapahtuvana. Käytän sanaa eriarvoistaminen, koska en halua eritellä käsitteitä sortaminen, alistaminen, tai muiden yläpuolelle nostaminen rasismin käsitteestä.

Jo sanana rasismi on lähes allergia aiheuttava ase, joka kaivetaan käyttövalmiina esiin pienimmästäkin virikkeestä. Kritiikkiä erilaisuudesta ei hyväksytä kaikkein "suvaitsevimmissa" piireissä, vaikka terve kritiikki ei aina olisi edes haitaksi erilaisuuden hyväksymisen kannalta. Kiihkoton suhtautuminen ja asiallinen keskustelu saattaisivat johtaa parempaan tulokseen, kuin välitön rasistiksi leimaaminen.

Itse olen pohtinut aihetta ajatuksissani, ja käyttänyt työkaluna vanhaa vitsiä, jossa valkoinen mies kysyy mustalta:
- Tiedätkö mikä tämä on? - Näkyy, ei näy, näkyy, ei näy. Musta mies ei tietenkään vitsin hengen mukaan tiedä, joten valkoinen valistaa: - Sehän on tietenkin musta mies suojatiellä!

Onko vitsi rasistinen? Lähtökohtaisesti tietenkin se mielletään rasistiseksi, mutta onko niin? Muuttuuko rasismin käsite, jos jatketaan vitsiä?

- Musta mies on hetken mietteissään ja sanoo sitten: - Okei! Tiedätkö sinä mikä tämä on? Ei näy, näkyy, ei näy, näkyy.
Valkoinen mies nauraa ja toteaa: - Totta kai tiedän! Sehän on se sama. Musta mies suojatiellä, johon musta mies vastaa vuorostaan nauraen: - Väärin! Sehän on tietysti valkoinen mies suojatiellä.

Muuttuuko käsitys vitsin rasistisuudesta kun kohdehenkilöksi mielletty musta mies vetääkin viimeisen sanan. Jollei muutu, niin entä sitten, jos vitsistä kerrotaan vain jälkimmäinen osio.

Oman käsitykseni on seuraava: Mikäli lukija ei löydä vitsistä lainkaan rasistista ajatusta, hän ei luultavasti ole silloin rasisti.

Niin aina.

Luovuuden tuote on aina tekijänsä kädenjälki. Muoto runossa, tai savessa on laatijansa tunteen esiinnousu, kuva mielenmaisemasta ehkä sen herkimmällä hetkellä. Runon ilmaisukieli voi olla arkisen pelkistetty, ja silti se pystyy rakentamaan monipuolisen mielikuvakertomuksen lukijan tulkinnassa.

Tässä runossasi luot koruttomin lauserakentein herkän kertomuksen, josta lukija voi etsiä, ja löytää tulkinnallista symboliikkaa niistä pienistä muodoista, joita savenkäsittelijä vaihtoehtoisesti hakee luovuudelleen. Ehkä yllätyksellisyyttä puuttuukin, mutta senhän korvaa arvoituksellisuus. On sitä tässä.

Jokainen lukijahan tulkitsee runoa omista lähtökohdistaan, joita kokemukset, näkemykset ja mieltymykset muodostavat. Jokainen löytää, tai on löytämättä runojen kielikuvista omat mielikuvansa, oli ne kirjoitettu sinne, tai ei. Minä jotenkin pidän tämän runon yksinkertaisesta ilmaisukielestä, ja siitä kuinka sen avulla olet onnistunut luomaan kokonaisuuden joka toimii. Enkä todellakaan tarkoita yksinkertaisella ilmaisukielellä sitä, että kielellinen ilmaisu olisi puutteellista, tai jotenkin epäkelpoa, vaan juuri päinvastaista. Selkeä kaunis ja kuvaava kieliasu, joka on helposti omaksuttavissa ja silti siinä on tallella jotain salaperäisyyttä. Minä pidin.

Hei!

Jo tapasi luoda tekstiä kertoo sinun olevan vielä kovin nuori. Maailmasi on vielä voimakkaasti mustavalkoinen, ja sinulla on selkeä käsitys oikean ja väärän erosta. Elämänkokemuksen lisääntyessä voit joutua huomaamaan että, totuudella on monet kasvot. Totuudesta on erilaiset kasvot erilaisten ihmisten silmissä. Se, että näemme jonkin asian oikeana ja toisen vääränä, voi toisen ihmisen näkökannassa olla jotain muuta. Otetaan esimerkiksi vaikka tilanne, jossa joku kouluttaa koiraansa ulkopuolisin silmin katsottuna kovin ottein. Minusta se on väärin, sinusta se on väärin, mutta kouluttajasta ehdottomasti oikein. Tai jonkun mielestä ehdoton totuus on se että, aurinko nousee aamulla ja laskee illalla. On sitten niitäkin, jotka ovat sitä mieltä että, ei se aurinko mihinkään liiku. Vaikutelma vain syntyy maapallon pyörimisliikkeestä. Onko toinen väärässä? Ei välttämättä. Kysymyss on vain näkemyserosta.

Yhtälailla voisin vetää tähän näkemyksesi puhelimen käytöstä. Sinulle riittää vanha samsung ilman hienoja toimintoja. Et Tarvitse WhatsUpia tai nettiyhteyksiä siihen, mutta jollekin ne voivat olla hyvin merkityksellisiä yhteydenottokanavia. Olen kanssasi samaa mieltä somen koukuttavuudesta. On ihmisiä, joille älypuhelin on jo lemmikki, tai perheenjäsen, jonka kanssa ollaan jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Ihminen on sosiaalinen eläin, ja kaipaa ympärilleen samanhenkistä laumaa. Nykytekniikka antaa mahdollisuudet korvata suora lähikontakti ystäviin älylaitteiden avulla välillisellä kontaktilla. En lähde tämän syvällisemmin omaa mielipidettäni tunkemaan tähän yhteyteen. Jokainen hankkii kontaktilaitteensa omien tavotteidensa täyttämiseksi. Ehkä se yhdelle on toimintojen tarve, joillekin ehkä statuksellinen syy. Tarve silti. Minulle itselleni puhelin on riittänyt ja tähän asti olen pärjännyt ikivanhalla nokialaisella, joka nyt 17 vuoden ikäisenä alkaa osoittaa toiminnallisen ikänsä olevan loppumaisillaan. Älylaitetta en kuitenkaan aio sen korvaajaksi hankkia.

Sanot tietäneesi aina että, "rikkaat" ihmiset voivat olla ilkeitä ja tyhmiä. Näinkin varmasti on, mutta ei asia tässäkään yhteydessä ole aivan näin mustavalkoinen. Kysymyksessä ei ole mikään varallisuusilmiö. Ilkeitä ja tyhmiä ihmisiä voi yhtälailla löytyä jokaisesta yhteiskuntaluokasta. Näkemyksesi perustunee siihen että, monesti häikäilemättömässti käyttäytyvät ihmiset ovat niitä, jotka näyttävät keräävän varallisuutta itselleen. Tästä olen samaa mieltä. Ihmiset, jotka käyttävät häikäilemättömästi tilanteita, ja muita ihmisiä hyväkseen keräävät itselleen omaisuutta muita helpommin. Heitä sanotaan menestyjiksi. On myös toisenlaisia menestyjiä. Heitä, jotka omalla erityistaidollaan osaamisellaan, tai ahkeruudellaan ja taidokkaalla taloudenpidolla vaurastuvat. Nämä menestyjät eivät välttämättä ole ilkeitä ja tyhmiä, joskaan vaihtoehtoa ei voi sulkea heidänkään kohdalla. Joku voi nähdä asiat tässäkin kohdassa toisin.

Petos!

Käsittelet pettämisteemaa tekstissäsi. Ihmissuhteisiin liittyvä käsite jossa on kaksi osapuolta. Kaksi osapuolta, kaksi erilaista näkemystä. Pahanpuhuminen selän takana on aina väärin. Mutta mistä se kertoo? Kertooko se puhujan omasta itsetuntovajeesta? Painamalla mielikuvaa toisesta henkilöstä yritetään hankkia jonkinlaista arvostusta omaan identiteettiin. Ehkä tarkoitus on joku tämänsuuntainen, mutta oikeastaan asia kääntyy päälaelleen jatkuessaan. Seläntakana puhujaa kyllä saatetaan kuunnella, mutta häntä aletaan arvostaa juuri sellaisena, kuin hän oikeasti onkin: Seläntakanapuhujana, johon ei voi luottaa.
Seurustelu ja ensimmäiset ihmissuhteet kuuluvat tietysti elämänkokemuksiin, joissa opitaan toisen ihmisen huomioon ottamista. Harvoin nämä suhteet kestävät pitkään, ja se on juuri sitä oppimisen aikaa. Suhteen katkeaminen on lähes aina kova isku toiselle osapuolelle. Helposti tulee petetyksi tulleen tunne, tai tunne siitä, ettei sittenkään kelvannut jostakin syystä. Teinkö jotain väärin? Olinko vain liian huono? Tälläisestä ei tietenkään ole kysymys. Sanotaan, etteivät kemiat toimineet. Odotukset ja toiveet eivät kohdanneet. Ensimmäisen huuman haihtuessa alkaa nähdä kumppaninsa todellisia ominaisuuksia.
Tämä ei aina tapahdu molemmilla yhtäaikaisesti, ja silloin syntyy tasapainoton tila jossa huomaat, ettei siinä toisessa olekaan sitä oikeaa valoa ja lämpöä, jota odotit löytäväsi. Huomaat uusia piirteitä, jotka alkavat ärsyttää yhä enemmän, piirteitä joita et kohta voi enää sietää. Alat huomata ympärilläsi uusia ihmisiä, joiden joukosta erottuu joku, joka saa mielenkiintosi heräämään. Olet oppinut jotain ihmissuhteista, ja tulet oppimaan lisää aina tutustuessasi uusiin ihmisiin. Näin karttuu elämänkokemus ja arvostus erilaisia ihmisiä, erilaisia totuuksia, ja erilaisia näkemyksiä kohtaan.
Sinulla on se kaikkein tärkein: Avoin mieli. Avoimuus, halu jakaa suuria ajatuksiasi, suuria tunteitasi, ja avoin näkemys uutta ja erilaista kohtaan. Olet rohkea ja rehellinen itsellesi, ja se on voima, joka kantaa. Sinä olet menestyjä( ehkä sitä kolmatta lajia) Kiitos mielipiteestäsi.

Tämä mielipide herätti kiinnostukseni jo jokin aika sitten, mutta en kiireiltäni ole ehtinyt syventyä ottamaan kantaa aiheeseen. No, kiireenihän johtuvat siitä, että olen asettanut itselleni tavoitteita joihin pyrin tietyssä aikataulussa.

Sanot, että elämä täysin ilman tavoitteita on vaikea elää. Olet varmasti oikeassa, tai sitten et. Tässä täytyy jo astua perimmäisten kysymysten ääreen ja asettaa määrite sille elämän tasolle, jota halutaan käsitellä. Jos jätetään keskustelun ulkopuolelle ne joilla ei ole mahdollisuuksia tavoitteiden asettamiseen. Esimerkiksi ne joiden tietoisuuden taso on syystä, tai toisesta laskenut niin merkittävästi, ettei heillä ole kykyä itsenäiseen ajatteluun, niin tuskinpa tavoitteeton eläminen on mahdollista.
Arjessa ihminen asettaa jatkuvasti tavoitteita itselleen ajattelematta edes sitä. Lähes kaikki toiminta lähtee tavoitteen asettamisesta. Aamulla heräät, lähdet töihin, koska sinulla on tavoitteita, joiden toteuttamiseen tarvitset rahaa. Töissä sinulla on tavoitteita, pitää saada jotain valmiiksi, ehkä johonkin aikataluun sovitettuna. Töiden jälkeen ehkä on käytävä kaupassa, koska tiedät, että tarvitset ravintoa. Tavoitteesi on tyydyttää nälkääsi. Käyt suihkussa, koska haluat tuntea olosi puhtaaksi. Se on tavoite. Ihmisen toiminta perustuu tavoitteille.

Mitä tulee tuohon myyntivideoon, silläkin on tavoitteensa. Vaikka siinä toisin ehkä annetaan ymmärtää, sen tavoitteena on kehittää ja tehostaa myyntiä. Tavoitteeseen pyritään kiertotietä. Hämätään todelliset pyrkimykset peittämällä ne oleelliselta vaikuttavien epäolennaisuuksien taa. Kuten toteat kappaleen lopussa: Ostaja ostaa koskaa ei tunne painostusta. Myyntialan ammattilainen tietää, että painostettuna asiakas saattaa ostaa kerran, mutta tuntee helposti itsensä huijatuksi, eikä palaa samaan myyntitapahtumaan uudelleen. Pettynyt asiakas ei ole potentiaali tulevaisuudessa. Myyjän tavoitteena on pitää asiakassuhteet elossa.

Mitä sitten tulee pettymyksiin. Pettymykset kuuluvat elämään, ja niillä on iso merkitys vaikka ne eivät mitään miellyttäviä kokemuksia olekaan. Pettymysten merkitys onkin siinä, että voidaksemme kokea onnistumisia ja onnistumisen riemua, on oltava vertailukohde. Mehän tavoittelemme onnistumisia, ja jotta voisimme kokeaa niitä, on asiaan sisällyttävä myös riski epäonnistua. Onnistumista ei ole ilman vastakohtaa, ilman epäonnistumisen mahdollisuutta.

Tavoitteet antavat suuntaa elämässä, kuten tuossa toteat, mutta ne jättävät aina tilaa myös improvisaatiolle. Ne eivät ole suora, selkeä ja yksinkertainen kaava, jota noudatetaan. Ne elävät ja muuttuvat toteutuksen myötä, eivätkä aina johda haluttuun päämäärään, silti ne ovat tavoitteita, joihin on pyritty. Ne jättävät tilaa haaveille ja unelmille, joilla ei edes ole realistisia mahdollisuuksia toteutuaa, eivätkä ne pois sulje spontaanista hetkessä elämissen riemua

Kiitos todella kiinnostavasta mielipiteestäsi TuijaK. Oli todella mielenkiintoinen ote aiheeseen, ja itsekin hieman sytyin käsittelemään näkemyksiäsi. Aivan kaikkea kirjoittamaani en täydellä vakavuudella allekirjottaisi, mutta mielenkiintoinen keskustelu vaatii vastakkainasettamista. Myötävirtaan soutaminen on aina helpompaa, ja hetken saattaa tuntua jopa miellyttävältä, mutta vastavirta antaa enemmän haasteita. Kiitos

Kissan päiviä. Tässä kertoja on astunut kissan saappaisiin. Ei tosin sentään niihin kuuluisiin Saapasjalkakissan riukuvartisiin.

Tarina lähtee liikkeelle oikeastaan tuon alkukappaleen jälkeen, kun kerrontaa siirtyy pääpainoisesti karvaturkille itselleen. Kissan inhimillistäminen kerronnassa antaa mukavan värinän tarinaan. Kissan suhtautuminen omaan rooliinsa kuvataan inhimillisen näkökannaan kautta ja avulla. Tarina etenee lukijan kannalta miellyttävällä sykkeellä, ja kerronnassa kulkee mukana joku kissamainen notkeus.

Inhimillisiä näkemyksiä löytyy tarinan lävitse, eikä vahiten maininnanarvoista lie tuo kuvaus lisääntymisvietin viriämisestä.Sillä suorastaan herkutellaan, rakennellen kielikuvilla mielikuvia. Mukavaa sanaleikkiä, joka saa lukijan viihtymään kerronnan matkassa. Aihe on mielenkiintoisesti viritetty inhimilliseen näkökulmaan soveltamalla kuvaukseen rakkauden tunneskaalaa.

Kerronnassa hivelee lukijaa miellyttävä kissamaisuuden pehmeys, jota ei karhenna juuri lainkaan nuo kissanelämän kipukohdaatkaan. Pentujen katoaminen seuraamuksineen käydään lävitse kissan näkövinkkelista, eikä siinäkään sorruta ylidramatisointiin.

Jos jotain negatiivista haluan kaivella, niin tuo ensimmäinen kappale jäi hieman tuntumaan siltä kuin siinä olisi jotain jäykkyyttä muuhun tarinaan verratessa. Samoin hieman karahti tuon viimeisen kappaaleen alku, kun kerronta vaihtui ensimmäisestä persoonasta. Siitä kyllä pääsi nopeasti taas mukaan kissamaisuuksiin. Hieno tarina kokonaisuudessaan. Hieman erilainenkin foorumin perinteisiin kertomuksiin verratessa, ja sepä vain on erinomainen juttu.

Kiitos TuijaK