Aivan ensimmäiseksi mietin onko kolme liian vähän vai laitanko neljä tähteä. Päädyin sitten päässäni ( en päissäni ) päätymään tuohon neljäntähden. Perustelut: jaloviinan maksimi on kolme tähteä. Tämä menee jo selvästi laatukonjakkeihin.
Aivan toiseksi mietin, voiko jossakin päin posti olla noin ajoissa, mutta lienee niin, että se onkin kokolailla myöhässä.
Runossasi värisee talvinen kylmyys kaikessa kuutamoisessa kipakkuudessaan. Riskinotto runoudessa aina kannattaa, onnistu se tai ei. Onhan melkoinen riski lähteä yön pimeyteen aamutossuissa. eikö ne ole hiivatin liukkaaat.
Runosi sisältää myös herkän kuvailun yksinäisyydestä, joka puskee päälle aina pahimmin juuri yöaikaan. Yksinäisyys, se on kylmyyttä sielulle, ei siinä auta Ainot, tai Reinot. Tuskin ne jäiset polttopuutkaan.
Ja sitten vielä. Postilaatikkokin huutaa tyhjyyttään, mutta kannattaa se käydä katsomassa vaikka keskellä yötä. Jos siellä nyt kuitenkin sattuisi olemaan se sielualämmittävä kirje. Odotettu viesti, joka sytyttäisi liekkeihi ne sielun jäiset pölkyt. Kyllä sitä sitten lipsuttelisi liukkailla aamutosuilla, vaikkeivat ne juurikaan lämmitä. Tuskin sitä silloin edes huomaa.
Aivan erinomainen runo, jossa on niin syvään rakennettu tunnelma, että minulta ainakin kesti muutaman lukukerran, ennen kuin upposin.
1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Runo kolahtaa jos kolahtaa. Kun runo herättää lukijoissa vastakaikua, se yhdistää, ja silti sen voi tulkita monella tavalla. Sen herättämät mielikuvat ja ajatukset voi heijastaa omaan elämään tai omiin kokemuksiin, jotka kaikki ovat universaalisuudessaankin ainutlaatuisia ja aitoja.