Ole mulle kaunis Hot

Aika kivasti pyörii sun runomyllysi vesiratas lyriikan virrassa. Kevyttä hyväntuulista ilmaisua, josta en löydä tunnelman raskasmielisyyttä hakemallakaan. En kyllä hakenut.

Runosi kulkee menneen kuvassa, pohtien tehtyjä päättömyyksiä, ja niiden vaikutelmia. Oliko kaikki niin viisastakaan? Onko ihminen nurinpäin niin kaunis katseltava. Itseasiassa, toisin kuin runosi antaa olettaa, juuri nurinpäin ihminen näyttää kauneimmalta. Ei ehkä fyysisesti niin persiillään. Nurinpäin niin, ettei piilota mitään itsestään, ei vedä roolia, johon ei kuulu. Eli on niin oma itsensä, kuin vain nurinpäin ollessa voi.

Luen tätä runoasi niin, että tämä on palautuma lapsuuteen, tai ainakin muistelo lähelle sitä. Aikaan ja hetkeen, jolloin on ollut tärkeää tehdä vaikutus toiseen. Jälkeenpäin sitten on noussut esiin ajatus siitä, menikö hieman överiksi.
Voi olla, että tulkintani on pahastikin pielessä, mutten ryhdy sittenkään "helistelemään niitä kulkusia". Tämä runo toimii minulle siinä tunnelmassa, jonka löysin liimaamaan palaset yhteen.



Tottakai jokainen meistä haluaa ensiksi sen hyvännäköisen. Mutta on osattava nähdä se nurinpäin oleva oikeinpäin.

Nyt minulla ei ole perusteita jättää kommentistani pois arviointia, kute Kissanhännässä tein, joten tähtiä sataa.

Kiitos letkeän hauskasta runostasi.