Arvostelut käyttäjältä Ryövärintytär

Olen alusta asti pitänyt teksteistäsi. Olet sellainen kirjoittaja, jonka sanoihin uppoutuu ja niitä lukee helposti, vähän kuin kuuntelisi omia ajatuksiaan lukemisen sijaan. Jo ensimmäisellä lukemiskerralla olin ehdoton sen suhteen, että kolme tähteä tulee jo siitä, kuinka onnistut kuvaamaan raadollisen tilanteen kauniilla ja herkällä tavalla ilman, että siitä tuli lukijalle liian raskasta märehdittävää. Kuten monet aiemmin sinulta lukemani tekstit, tämäkin tarina oli kuin taulu, jonka eteen pysähtyy ja unohtuu kuin huomaamattaan.

Sitten mietin pitkään, annanko tälle kokonaiset neljä tähteä vai kolme ja puoli. Puoli tähteä tulee lisää siitä, kuinka ravistit aistit hereille. Tämä on sellainen asia, joka monelta nykykirjoittajalta unohtuu. Lukijan elämys syvenee, kun lukemansa voi tuntea iholla, sen voi haistaa ja kuulla, ei ainoastaan nähdä. Tämä on ehdottomasti yksi suurista vahvuuksistasi. Pidin myös siitä, että vaikka tarina oli osa isompaa kokonaisuutta, lukijana minun oli helppo ajatella eri reittejä, joita tarina voisi edetä. Tästä annan myös puoli tähteä.

Ainoa löytämäni heikkous oli siinä, miten jotkut lauseet rakentuivat. Oli lauseita, jotka olisi voinut muotoilla lyhyemmiksi, ja sitten oli lauseita, jotka olisivat kuulostaneet luontevammilta, jos niin 'tuhtia' asiaa ei olisi yritetty mahduttaa niin lyhyeen lauseeseen. Olisiko kyse ollut siitä, ettei tekstiä oltu hiottu kovin pitkälle tai siitä, ettei sille oltu annettu aikaa hautua ennen hienosäätöä? Jos tekstin hioo tuoreeltaan, jotkut asiat voivat jäädä huomaamatta, koska kirjoittaja on vielä liian lähellä kirjoittamaansa tekstiä.

Mutta kiitos tästä! Jälleen kerran hieno teksti.

Tässä kuvataan vastenmielistä tapahtumaa, mutta lukiessa nauroin silti. Tämän vuoksi minun on pakko ottaa tähti pois samasta syystä kuin tähtiä annan: tekstistä ei tiedä, onko se tarkoituksella vai tahattomasti hauska. Näin ahdistavalle tekstille nauraminen saa minut tuntemaan itseni henkisesti sairaaksi. Nauramisesta koettua syyllisyyttä lieventäisi jos voisin suoraan sanoa, että tässä on tarkoituksellista mustaa huumoria.

Tilannekuvaus on loistavaa ja dialogi toimii hienosti. Kirjoitat puhtaasti ja kokeneen kirjoittajan otteella, mutta et viilaa tekstiä pilalle. Tarinan henkilöt ovat niin inhottavia, mutta samalla niin inhimillisiä ja kolhiintuneita, että jokaisesta iskusta ja verbaalisesta ruoskaniskusta tunsin yhtä suurta voitonriemua riippumatta siitä, kumpi iskun antoi tai piikin ampui. En tuntenut liikaa sääliä kumpaakaan kohtaan, ja tällaisessa tarinassa se on puhtaasti hyvä asia, koska säälin tunteminen olisi tehnyt lukemisesta liian rankkaa.

Loistavaa!

+2 tähteä
Annan kaksi tähteä siitä, että tarina pitää sisällään isomman kokonaisuuden, josta hyvin kirjoitettuna voisi tulla lukemisen arvoinen romaani. Sinulla on luovaa mielikuvitusta ja kykyä hahmottaa isompia kokonaisuuksia. Tarina on myös sopivasti erilainen ja senkin takia kiehtova. Hienoa!

-1 tähti
Sinulla on suunnitelma, mutta rakennuspalikoita puuttuu niin paljon, että teksti muistuttaa enemmän synopsista kuin novellia. Tämä tarina tarvitsee lihaa luiden päälle.

-1 tähti
Kieliopilliset virheet häiritsevät pahasti. Moni lause tässä tarinassa pitäisi kirjoittaa täysin uusiksi. Esimerkkinä lause: "En millään meinannut pystyä jatkaa". Kaikki tuossa lauseessa kirkuu punakynää, eikä se jää ainokaiseksi.

-1 tähti
Tällaisen tekstin kirjoittaminen minä-muotoon on virhe. Tämä on juuri sellainen tarina, joka vaatii kertojan etäännyttämistä päähenkilöstä, muuten juttu muuttuu vaikeimmissa kohdissa iljettäväksi, jopa luotaantyöntäväksi, ja tapahtumien kuvaaminen voi kirjoittajasta itsestäänkin tuntua ahdistavalta. Oletko kokeillut 3.persoonaa vai kirjoitatko aina minä-muodossa? Usein aloittelevat kirjoittajat käyttävät 1.persoonaa, koska se voi tuntua helpommalta, mutta taitojen kehittyessä tulee huomanneeksi, ettei minä-muoto läheskään aina tee tekstille oikeutta.

Joka tapauksessa tästäkin tarinasta löysin paljon hyvää, vaikka tähdet jäivätkin tällä kertaa vain kahteen. Älä luovuta! Sinulla on potentiaalia vaikka mihin, kunhan jaksat harjoitella ja uskallat astua ulos mukavuusalueeltasi.

Ensin ajattelin, että juttu on liian opettavainen ollakseen viihdyttävä, mutta eteenpäin lukiessa tekstistä tuli henkilökohtaisempaa ja kiinnostus heräsi heti. Omakohtaiset muistot ovat niin eläviä, että niitä lukiessa väkisin hymyilytti. Minä olen ollut ihan samanlainen äkäsäkki pienempänä (taidanpa olla vielä nykyäänkin). Villahousuja ei enää omassa lapsuudessani käytetty, mutta paksuja, inhan värisiä sukkahousuja kyllä. Ne kutisivat melkein yhtä paljon kuin villa paljasta ihoa vasten, eivätkä millään pysyneet jalassa vaan retkahtivat haaroista tai jalkateristä aina jotenkin kummallisesti tai kiertyivät monelle mutkalle jalkaan laitettaessa. Voi että minä sitten vihasin niitä sukkahousuja!

Joka tapauksessa, alkutahmeuden jälkeen hyvin viihdyttävä tarina!

Annan puolitoista tähteä visioista, mutta koska visiot jäävät toteuttamatta, en voi enempää antaa.

Minulle tuli tunne, että olet kirjoittajana siinä kehitysvaiheessa, jossa potentiaali riittää aloittamaan, mutta ei lopettamaan. Tarkoitan tällä sitä, että olet kehittyvä kirjoittaja, jonka pitääkin käydä tuo makusteluvaihe päästäkseen eteenpäin. Kokeilepas kuitenkin jättää kokonaan alut kirjoittamatta ja kehitä sen sijaan kokonainen tarina ensin päässäsi, sitten pääpiirteittäin vaikka ajatusviivoin kirjoitat siitä hahmotelman paperille. Sen jälkeen voit aloittaa kirjoittamisen mistä tahansa tarinan kohdasta - vaikka keskeltä tai lopusta - ja täyttää tyhjiä aukkoja oman mielen mukaan, kunnes kokonainen tarina on kirjoitettu ylös. Sillä tavalla minä opin kirjoittamaan juonellisia tarinoita, jotka kantavat loppusanoihin asti.

Komppaan aloittajaa täysin. Palaute on tärkeää ja kirjoittajan olisi hyvä muistaa, että palautteen antaja on arvostellessaan käyttänyt omaa aikaansa epäitsekkäästi auttaakseen ja tsempatakseen kanssakirjoittajaa. Olisi hyvien tapojen mukaista - jos ei sanallisesti, niin edes peukulla - huomioida arvostelu. Itse en tyhjään halua aikaani tuhlata. Tieto palautteen perille menemisestä riittää (eli peukku, jos ei haluta vastata sanallisesti), koska silloin tiedän, että ehkä olen antanut kirjoittajalle edes jotain ajateltavaa tai jos en muuta niin ainakin hyvän mielen.

Pitkästä aikaa voin lyödä arvostelussa näin monta tähteä. Tarina itsessään on loistava, soveltuisi hienosti vaikka romaanin aluksi. Se on hauska ja herättää uteliaisuuden. Ehdottomasti tämän päivän aamukahvilukemisista tämä oli se, joka oli pakko lukea kahteen kertaan. Kirjoitat sujuvasti ja hyvin. Puoli tähteä otin pois siitä, että lauseiden pilkutus haittasi kohdittain lukemista (tämä on makuasia, joidenkin mielestä pilkutuksen pitää olla kieliopin mukainen, minun mielestäni pilkutuksen pitää palvella lukijaa), mutta olisin ottanut siitä vain 1/4 osa tähteä jos se olisi ollut mahdollista, koska haitta oli niin vähäinen.

Pidin tekstin siisteydestä ja helppolukuisuudesta. Voisi sanoa, että kirjoitustyylisi sopi täydellisesti aiheeseen. Kirjoittajan minä ei tule tekstistä esiin, ja se on tällaista aihetta käsitellessä hyvä asia. Jos toisit itsesi vahvasti ilmi, teksti olisi saarnaamista ja opettamista, eikä kukaan sellaista halua lukea. Nyt tämä oli kuin mietelmä ja ajatus tekstin takana on syvällinen ja oivaltava. Tästä kaikesta annan 3,5 tähteä.

Puoli tähteä otan pois siitä, että jouduin miettimään, mitä teksti tällaiselle kypsälle lukijalle tarjoaa? Ilmeisesti en kuulu kohdeyleisöön, koska mitään uutta en tästä hienosti kirjoitetusta mietelmästä irti saanut. Puolta tähteä enempää en kuitenkaan tästä verota, koska näen sanojesi arvon niille, joita aihe koskettaa. Yhden kokonaisen tähden otan pois siitä, että välillä aliarvioit lukijan älykkyyttä ja sitä kannattaa kyllä vastaisuudessa varoa. Eli vertauskuvia ei tarvitse selittää, kyllä me ne ymmärrämme, ja lukijalle on muutenkin kiinnostavampaa märehtiä tekstiä ja selvittää sanoma vertaiskuvineen omine aivoineen. Sanajärjestys ja pilkutus oli ajoittain vähän erikoista, mutta sellaiseen syyllistyn minäkin, enkä rupea siitä tähtiä pois ottamaan.

Kiitos pohtivasta ja syvällisestä tekstistäsi!

Tarina oli kaunis ja herkkä. Pidin siitä, että kohtauksen taustat on selitetty hyvin, koska se luo suoran sillan tytön tunne-elämään. Jopa tällaisen nelikymppisen naisen, joka ei ole koskaan kokenut rakastavaa isäsuhdetta, on helppo samaistua tytön tilanteeseen. Tarina ei puuroudu eikä jämähdä aloilleen ja minusta tarinassa itsessään onkin paljon hyvää, vaikka siinä ei paljon tapahdukaan. Hienoa!

Puoli tähteä otan kuitenkin pois, koska pehmeys ja herkkyys kääntyy hiukan itseään vastaan. Karskimpi lukija kokee sen ajoittain jopa kiusallisena. Ehkä siis tunteista voisi kertoa jotenkin särmikkäämmin? Minua, pitkien lauseiden ja eteenpäin soljuvan tekstin ystävää, häiritsi myös tavattomasti nuo lyhykäiset ja töksähtelevät lauseet, jotka pysähtyivät pisteeseen kuin seinään. Tästä otan pois yhden tähden. Ja toisen kokonaisen tähden otan pois siitä, että tyttö vain kupsahtaa... siis kuolema on vain kuolema. Se melkeinpä vain todetaan tapahtuvaksi, vaikka sen pitäisi olla tarinan koskettavin hetki. Olet nähnyt vaivaa, kun olet houkutellut lukijan päähenkilön pään sisään, mutta et näe ollenkaan vaivaa viedessäsi päähenkilöä pois lukijan päästä. Tällaisiin seikkoihin kannattaa kiinnittää huomiota, koska lukija tarvitsee jotain muistettavaa. Pelkät takaumat eivät riitä. Pitää olla jotain sen verran täräyttävää, että se jää mieleen.

Kiitos kauniista tekstistä. Sitä oli ilo lukea.

Parasta tässä tekstissä oli se taito, jolla kerrot ja kuvailet. Tekstihän on kaunis kuin kuva. Tätä vertausta voin käyttää tämän tarinan kohdalla, koska tästä tulee sellainen tunne kuin seisoisin kehystetyn kuvan edessä ja kuvittelisin sen liikkuvaksi ja itseni osaksi sitä. Runsaasta kuvailusta ja runollisuudesta huolimatta teksti ei ole tylsä, vaan lukiessa tuntee taivaltavansa koko ajan eteenpäin. Hyvä!

Tekstin kompastuskivi on sekavuus. Tämä oli ajatuksenjuoksua, mutta samalla tässä myös hapuillaan kohti jonkinlaista kokonaisuutta ja juonellisuutta. Tuntuu, että tässä tosiaan on tarina, mutta aina kun kokee saavansa tarinasta otteen, kokonaisuus hajoaa ja liukuu käsistä. Lukiessa miettii, onko nyt talvi vai kesä, ollaanko nyt elossa vai kuolleita, mitä päähenkilö tavoittelee? Kauheasti kysymyksiä, mutta vastaukset jäävät arvailun varaan. Tuntuu, että pitäisi selvittää rivien taakse piiloutuvaa mysteeriä.

Koska olisin toivonut selkeämpää otetta, nappasen tähdistä kaksi pois. Pidän silti tosi paljon tavastasi kirjoittaa. Siinä on jotain unenomaista.