Ensin ajattelin, että juttu on liian opettavainen ollakseen viihdyttävä, mutta eteenpäin lukiessa tekstistä tuli henkilökohtaisempaa ja kiinnostus heräsi heti. Omakohtaiset muistot ovat niin eläviä, että niitä lukiessa väkisin hymyilytti. Minä olen ollut ihan samanlainen äkäsäkki pienempänä (taidanpa olla vielä nykyäänkin). Villahousuja ei enää omassa lapsuudessani käytetty, mutta paksuja, inhan värisiä sukkahousuja kyllä. Ne kutisivat melkein yhtä paljon kuin villa paljasta ihoa vasten, eivätkä millään pysyneet jalassa vaan retkahtivat haaroista tai jalkateristä aina jotenkin kummallisesti tai kiertyivät monelle mutkalle jalkaan laitettaessa. Voi että minä sitten vihasin niitä sukkahousuja!
Joka tapauksessa, alkutahmeuden jälkeen hyvin viihdyttävä tarina!