 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tarina oli kaunis ja herkkä. Pidin siitä, että kohtauksen taustat on selitetty hyvin, koska se luo suoran sillan tytön tunne-elämään. Jopa tällaisen nelikymppisen naisen, joka ei ole koskaan kokenut rakastavaa isäsuhdetta, on helppo samaistua tytön tilanteeseen. Tarina ei puuroudu eikä jämähdä aloilleen ja minusta tarinassa itsessään onkin paljon hyvää, vaikka siinä ei paljon tapahdukaan. Hienoa!
Puoli tähteä otan kuitenkin pois, koska pehmeys ja herkkyys kääntyy hiukan itseään vastaan. Karskimpi lukija kokee sen ajoittain jopa kiusallisena. Ehkä siis tunteista voisi kertoa jotenkin särmikkäämmin? Minua, pitkien lauseiden ja eteenpäin soljuvan tekstin ystävää, häiritsi myös tavattomasti nuo lyhykäiset ja töksähtelevät lauseet, jotka pysähtyivät pisteeseen kuin seinään. Tästä otan pois yhden tähden. Ja toisen kokonaisen tähden otan pois siitä, että tyttö vain kupsahtaa... siis kuolema on vain kuolema. Se melkeinpä vain todetaan tapahtuvaksi, vaikka sen pitäisi olla tarinan koskettavin hetki. Olet nähnyt vaivaa, kun olet houkutellut lukijan päähenkilön pään sisään, mutta et näe ollenkaan vaivaa viedessäsi päähenkilöä pois lukijan päästä. Tällaisiin seikkoihin kannattaa kiinnittää huomiota, koska lukija tarvitsee jotain muistettavaa. Pelkät takaumat eivät riitä. Pitää olla jotain sen verran täräyttävää, että se jää mieleen.
