Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Muut Päätöspysäkki
QR-Code dieser Seite

Päätöspysäkki

Novelli - Päätöspysäkki

Istuin bussipysäkin sateenkastelemalla penkillä. Vedin jalat rintaani ja painoin pään polviin. Viileä tuuli heilutti pitkiä kutrejani. Se puhalsi tuulitakkini lävitse ja sai aikaan vilunväreitä. Oli pimeä syysilta. Katuvalot loivat keltaisia kuvioita vesilammikoihin asfaltilla. Silloin tällöin kuulin, kuinka auto ajoi ohitseni. Kukaan ei pysähtynyt kysymään, mikä minulla oli. Kukaan ei edes vaivautunut katsomaan suuntaani. Toisaalta, miksi ketään olisi kiinnostanut?

Kuuntelin sateen rauhallista ropinaa. Aivan kuin helmet olisivat putoilleet maahan tummalta taivaankannelta. Se oli rauhoittava ääni ja sai silmäluomeni painumaan kiinni. Muistin, kuinka pienenä nukahdin isäni syliin kuunnellen sateen ääntä ikkunan takana. Joskus toivoin olevan taas se sama tyttö, joka voisi nukkua yönsä levollisesti ja rauhassa. En vain ollut pystynyt siihen viimeiseen vuoteen.

Kohotin lasistuneen katseeni. Hiukseni liimautuivat kyyneltentahrimalle kasvoilleni. Siniset silmäni tuijottivat tyhjyyteen. Mitä tein yksin pimeässä tähän aikaan yöllä? En mitään. Minun elämälläni tai teoillani ei ole ollut mitään merkitystä sen jälkeen, kun menetin elämäni tärkeimmän henkilön.

Näin pääni sisällä, kuinka vuosi sitten mies oli kävellyt tätä tien laitaa. Hän oli ollut matkalla töihin. Oli ollut rankkasade, eikä hän ollut nähnyt eteensä. Sade oli pieksinyt hänen kasvojaan. Oli ollut niin pimeää, että mies ei ollut nähnyt henkilöautoa, joka oli kaasuttanut tiellä holtittomasti. Ja kun hän oli kohottanut katseensa - oli jo ollut liian myöhäistä. Se rattijuoppo oli vienyt kysyisen miehen 15-vuotiaan tytön tärkeimmän henkilön.

Sinä iltana menetin isäni. Siitä on tasan vuosi aikaa. Isä on toivon mukaan jo saapunut taivaanporteille. Ehkä hän on jo tavannut äidin. Nyt he istuvat puutarhakeinussa kauniissa ruusutarhassa ja odottavat tytärtään. Äiti kuoli kun minä olin muutaman kuukauden vanha. Olen saanut nähdä vain valokuvia. En tiedä hänestä mitään - lukuun ottamatta yhtä asiaa - hän oli maailman kaunein nainen.

Purskahdin itkuun. Halusin itkeä kaiken tuskan sisältäni pois. Olin yksin tässä karussa maailmassa. Ei ollut enää ketään, joka syleilisi minua ennen kuin nukahdan. Tai ketään, joka kertoisi kuinka rakastaa minua. Maailma oli vienyt minulta viimeisenkin toivon hyvään elämään.

Yhtäkkiä näin sen - isäni seisoi tien toisella laidalla. Isäni, joka oli menehtynyt tasan vuosi sitten. Hän hymyili minulle sitä samaa, tuttua hymyä, joka oli herättänyt elämässäni niin paljon toivoa. Isä näytti kauniilta. Hän näytti pitkästä aikaa niin elinvoimaiselta - niin tutulta. Hänessä oli kuitenkin jotain uutta. Oliko se se, että hän loisti kuin taivaan enkeli? Vai se, että isä oli pukeutunut kirkkaanvalkoiseen pukuun?

Isäni ei ollut tullut turhan takia. Hän ei ollut tullut vain tavatakseen minut. Tiesin sen, sillä hän ojensi lähes läpikuultavaa kättään minua kohti ja hymyili kutsuvasti. Isä oli tullut hakemaan minut. Viimeinkin. Isä oli tullut noutamaan minut tästä kamalasta, julmasta maailmasta.

Kyyneleet valuivat valtoimenaan poskiani pitkin. Kasvoilleni levisi iloinen hymy. Sanaakaan sanomatta nousin ylös ja lähdin juoksemaan tien yli kohti omaa isäkultaani. Olin odottanut häntä monta kuukautta. Olin huutanut häntä sielustani ja nyt hän saapui. Kyyneleet kastelivat takkini. Ne maistuivat suolaisilta. Kohotin käteni ja tavoittelin sillä isäni omaa, ojennettua kättä. En ollut saanut pitää isääni kädestä pitkään aikaan.

Auton valot osuivat silmiini.
Tunsin kuinka jokin törmäsi vasempaan kylkeeni voimalla.

Olin saapunut päätöspysäkille. Nyt minulla ei enää kuitenkaan ollut kylmä. Sain olla taivaanenkeli yhdessä vanhempieni kanssa.

Uutiset tiedottavat: Lontoon syrjäisellä seudulla tapahtui liikennetapaturma eilen, puolenyön aikoihin. Henkilöauto törmäsi 16-vuotiaaseen tyttöön, joka juoksi yhtäkkiä tielle. Tyttö sai surmansa, mutta kuski selvisi vähin vammoin. Epäillään itsemurhaa. Uhria ei ole vielä tunnistettu.

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 3 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
2.8  (3)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Päätöspysäkki 2018-02-10 16:43:52 kohdataan
Arvosana 
 
3.5
kohdataan Arvostellut: kohdataan    February 10, 2018
Top 100 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Typistin kirjoituksen tällaiseksi:

Istuin bussipysäkin sadepisaroista helmeilevällä penkillä.
Vedin jalat rintaani ja painoin pään polviin. Lempeä tuuli hyväili pitkiä kutrejani. Tuuli meni takkini lävitse ja sai aikaan vilunväreitä. Kaupungin rakennukset vääristyivät epämuodostuneiksi heijastuessaan vesilammikkoon. Kaduilla autot kiisivät, mutta niissä ei ollut kuljettajia. Olin tälle maailmalle ilmaa, eikä pysäkillä olevat ihmiset huomanneet minua. Ihmiset eivät huomanneet sitäkään, että satoi, joten miksi he olisivat olleet minusta kiinnostuneita. En tiedä jaksanko enää tätä.

Keskityin sadepisaroiden pomppimiseen.
Pisarat putosivat maahan ja venyivät takaisin ilmaan. Se rauhoitti minua. Muistin, kuinka pienenä nukahdin isäni syliin kuunnellen pisaroiden kamppailua - sitä kuinka ne hetken vapauden jälkeen kuolivat osuessaan maahan.

Siniset silmäni ovat lasia, kutrini sateen kastelemaa tahmeaa keinokuitua ja kasvoni valkoista posliinia. Kaikki on tyhjää ja merkityksetöntä, siksi etsin lohtua kaupungin valoista ja ohi kulkevista ihmisistä, jotka eivät minua huomaa.

Olisin halunnut itkeä kaiken tuskan sisältäni pois, mutta nyt se on myöhäistä. Minun oli pakko kohdata totuus, eli se että olin yksin tässä karussa maailmassa, eikä minulla ollut ketään, joka ottaisi syliin ja kuuntelisi. Olen ilmaa kiireisten ihmisten joukossa.

Isäni, joka kuoli vuosi sitten, seisoi kadun toisella puolella. Ymmärsin, että isäni oli tullut hakemaan minua. Sanaakaan sanomatta laskin jalat rinnaltani ja nousin pysäkin penkiltä. Lähdin juoksemaan tien yli. Kohotin käteni ja tavoittelin sillä isäni ojennettua kättä. Kadulla kiisi autoja, mutta autot eivät vahingoittaneet minua, eikä niissä ei ollut kuljettajaa. Auton kulkivat lävitseni. Ymmärsin, että ei ollut aikani jättää tätä kaikkea. Ymmärsin, että elämälläni on sittenkin tarkoitus. En tiedä vielä mitä se on, mutta aion ottaa siitä selvää.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
Päätöspysäkki 2018-02-02 18:45:07 Ryövärintytär
Arvosana 
 
2.5
Ryövärintytär Arvostellut: Ryövärintytär    February 02, 2018
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Tarina oli kaunis ja herkkä. Pidin siitä, että kohtauksen taustat on selitetty hyvin, koska se luo suoran sillan tytön tunne-elämään. Jopa tällaisen nelikymppisen naisen, joka ei ole koskaan kokenut rakastavaa isäsuhdetta, on helppo samaistua tytön tilanteeseen. Tarina ei puuroudu eikä jämähdä aloilleen ja minusta tarinassa itsessään onkin paljon hyvää, vaikka siinä ei paljon tapahdukaan. Hienoa!

Puoli tähteä otan kuitenkin pois, koska pehmeys ja herkkyys kääntyy hiukan itseään vastaan. Karskimpi lukija kokee sen ajoittain jopa kiusallisena. Ehkä siis tunteista voisi kertoa jotenkin särmikkäämmin? Minua, pitkien lauseiden ja eteenpäin soljuvan tekstin ystävää, häiritsi myös tavattomasti nuo lyhykäiset ja töksähtelevät lauseet, jotka pysähtyivät pisteeseen kuin seinään. Tästä otan pois yhden tähden. Ja toisen kokonaisen tähden otan pois siitä, että tyttö vain kupsahtaa... siis kuolema on vain kuolema. Se melkeinpä vain todetaan tapahtuvaksi, vaikka sen pitäisi olla tarinan koskettavin hetki. Olet nähnyt vaivaa, kun olet houkutellut lukijan päähenkilön pään sisään, mutta et näe ollenkaan vaivaa viedessäsi päähenkilöä pois lukijan päästä. Tällaisiin seikkoihin kannattaa kiinnittää huomiota, koska lukija tarvitsee jotain muistettavaa. Pelkät takaumat eivät riitä. Pitää olla jotain sen verran täräyttävää, että se jää mieleen.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
Päätöspysäkki 2018-01-30 19:11:23 TarraLeguaani
Arvosana 
 
2.5
TarraLeguaani Arvostellut: TarraLeguaani    January 30, 2018
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

"Aivan kuin helmet olisivat putoilleet maahan tummalta taivaankannelta." Loistavaa!

pieksinyt -> piessyt

Kirjoitat ihan hyvin, otat ehkä liiankin varovaisia askelia sanoissasi. Käytä välillä vähän pidempiä virkkeitä, uskalla aloittaa sivulause. Nyt kirjoitat herkästi vain yhden lauseen ja piste ja lause ja piste ja lause. Se tekee sujuvuudesta vähän tönkköä.

Kirjoitustapasi tässä novellissa on melodramaattisen romanttinen, mikä on ehkä kaikista eniten käytetty tapa kirjoittaa tunteista (ei ehkä nykyään enää, mutta historiassa ja ihan lähihistoriassakin kyllä), joten se on jo luettu niin moneen kertaan, ettei tekstisi tarjonnut mitään uutta. Minusta juoni oli kovin tylsä, vaikka ei uskoisi tekstistä mikä sisältää kolmen ihmisen kuoleman, joista ainakin kaksi kuolee tapaturmaisen traagisesti.

Mutta kirjoitustyylissäsi on hurjasti potentiaalia!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS