 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Kiitos kauniista tekstistä. Sitä oli ilo lukea.
Parasta tässä tekstissä oli se taito, jolla kerrot ja kuvailet. Tekstihän on kaunis kuin kuva. Tätä vertausta voin käyttää tämän tarinan kohdalla, koska tästä tulee sellainen tunne kuin seisoisin kehystetyn kuvan edessä ja kuvittelisin sen liikkuvaksi ja itseni osaksi sitä. Runsaasta kuvailusta ja runollisuudesta huolimatta teksti ei ole tylsä, vaan lukiessa tuntee taivaltavansa koko ajan eteenpäin. Hyvä!
Tekstin kompastuskivi on sekavuus. Tämä oli ajatuksenjuoksua, mutta samalla tässä myös hapuillaan kohti jonkinlaista kokonaisuutta ja juonellisuutta. Tuntuu, että tässä tosiaan on tarina, mutta aina kun kokee saavansa tarinasta otteen, kokonaisuus hajoaa ja liukuu käsistä. Lukiessa miettii, onko nyt talvi vai kesä, ollaanko nyt elossa vai kuolleita, mitä päähenkilö tavoittelee? Kauheasti kysymyksiä, mutta vastaukset jäävät arvailun varaan. Tuntuu, että pitäisi selvittää rivien taakse piiloutuvaa mysteeriä.
Koska olisin toivonut selkeämpää otetta, nappasen tähdistä kaksi pois. Pidän silti tosi paljon tavastasi kirjoittaa. Siinä on jotain unenomaista.
