Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Muut Odotus ja epätoivo
QR-Code dieser Seite

Odotus ja epätoivo Uusi

Osa pidemmästä tekstikokonaisuudesta.

***************

Rapistuneen pihamökin ovella seisoi pieni, laiha nainen kolmikuinen vauva tiukasti sylissään. Nainen tähyili tummenevaa tienoota katse kiinteästi horisonttiin kiinnittyen. Kauempana näkyi muutamia kerrostaloja epäselvänä, mutta sotilaallisen tasakattoisena ja tasamittaisena ryhmänä.T aivas helotti punaisenkirjavana ja naisen hengitys huurusi kiihkeän hengityksen tahdissa harmaana usvana vauvan valkoiseen myssyyn peitetyn pään ympärillä. Molemmat olivat lopultakin hyvin kevyin varustein siinä pakkassäässä. Miksi? Nainen odotti jotain kovasti ja äärettömän epätoivoisesti. Mitään ei näkynyt. Kaukaa kuului junan vihellys, kuin merkkinä lähteä jo sisätiloihin.

Nainen rojahti pienen, neliönmuotoisen, lautalattiaisen huoneen keskellä olevaan kovaan ja nuhjuiseen nojatuoliin ja alkoi itkeä hillittömästi. Siinä samassa vauvakin parahti käheään huutoon ja siinä he molemmat vuodattivat tuskansa julki tuolle pimeälle, enemmän komeroa kuin asuntoa muistuttavalle tilalle. Nainen itki aikansa, kunnes kyyneleet vain loppuivat, katosivat hetkeksi. Lopulta hän laittoi vauvan nitkahtelevaan pinnasänkyyn, jonka lohkeileva harmaa maali tarttui hänen paitansa hihoihin ja jotka niistä putoilivat vauvan poskille kimaltelevina kuin lumihiutaleet. Vauva alkoi yskiä kumeasti, tuota oli jatkunut jo monta päivää. Otsa tuntui tulikuumalta ja tuon huoneen kylmyydessä se olikin ainoa lämmönlähde tällä hetkellä.

Nainen riensi sytyttämään uudelleen pientä tulisijaa, jossa oli vielä tähteenä hänen päivällä keräämänsä risut ja kävyt takapihalta. Myös kauppojen pahvilaatikoita hän oli kerjännyt kauppamatkalla saadakseen edes jotain poltettavaa. Puut olivat taas loppuneet, vuokraisännältä ei aina kehdannut lainata, eikä hän aina edes lainannut. Oli kuulemma itselläkin puut vähissä. Mies oli kaukana työmatkalla, hänen olisi pitänyt tänään tulla kotiin, koko päivän nainen odotti juosten ulos ja sisään vuorotellen. Ei kuulunut miestä, kai hänelle oli tullut jokin este. Puhelintakaan ei ollut.

Huomenna nainen menisi taas kysymään puita. Oli myös vietävä lapsi lääkäriin, muuten se kuolisi. Mutta rahaa ei ollut, ei mihinkään, ei ruokaan, ei puihin, ei lääkkeisiin. Nainen vaikersi puoliääneen kalpeat huulet väristen. Vauva hengitti nopeasti ja joka hengityksellä kuului pieni, ahdas vingahdus pienistä keuhkoista. Pieni musta kamiina teki sen minkä voi, saadakseen tuotettua uskoa ja toivoa tuohon elämänalhon syvimpään pesään. Se rätisi ja paukkui, lämpeni hetkeksi, kunnes taas sammui. Nainen otti lapsen hennoille rinnoilleen, imi siitä lämpöä ja vain toivoi. Mitä muuta hän enää voi, kuin vain toivoa ja odottaa.

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 2 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
3.3  (2)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Odotus ja epätoivo 2018-02-16 20:54:41 kohdataan
Arvosana 
 
2.5
kohdataan Arvostellut: kohdataan    February 16, 2018
Top 100 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Kirjoituksestasi puuttuu käänne ja loppuhuipentuma.
Alla esimerkki, jolla sain pikaisesti aikaan jonkinlaisen käänteen.
Saat käyttää versiotani miten haluat, toivottavasti siitä oli/on jotain apua.


Rapistuneen pihamökin ovella laiha nainen piteli kolmikuista vauvaansa tiukasti sylissään. Siinä hämärän tullessa naisen katseessa oli syvää odotusta ja sielussaan jäljellä olosuhteiden kovuudesta huolimatta viattomuutta. Tähyillen tummenevaa tienoota nainen tiesi olevansa pulassa, jos miehensä ei tänään palaisi työmatkaltaan. Kaukana korkeat talot kohosivat usvan läpi sumeana massana taivaalle, joka talojen yläpuolella helotti enteisesti punaisenkirjavana, mutta niin kauniina. Naisen pidellessä tiukemmin hengityksensä tiivistyi kimmeltäväksi kuuraksi vauvan valkoiseen myssyyn. Molemmat olivat kevyesti siinä pakkassäässä, johon miehen saama työtarjous oli heidät johtanut. Odottivat siinä hämärään asti epätoivoisesti, mutta miestä ei näkynyt. Jostain kaukaa kuului lähtevän junan kaikuva vihellys ja he menivät takaisin sisälle.

Sisällä nainen ei kyennyt enää pidättelemään epätoivoaan.
Rojahtaen lautalattiaisen huoneen keskellä olevaan kovaan ja nuhjuiseen nojatuoliin alkoi hän itkeä epätoivoaan ulos. Vauvakin itki kylmyyttä ja ruoan puutetta tuossa enemmän komeroa kuin asuntoa muistuttavassa tilassa. Lopulta kyyneleet katosivat hetkeksi ja nainen laittoi vauvan notkahtelevaan pinnasänkyyn, jonka lohkeileva harmaa maali tarttui paidan hihoihin ja varisi vauvan poskille kimaltelevana kuin kuura, joka hetki sitten ulkona tiivistyi kauniisti vauvan myssyyn. Laskiessaan kämmenensä vauvan tulikuumalle otsalle, naisessa käynnistyi selviytymisvietti.

Nainen riensi sytyttämään uudelleen pientä tulisijaa, jossa oli vielä tähteenä hänen pellon ladoilta ja metsistä keräämiään risuja. Puut olivat loppuneet, eikä hän tohtinut pyytää apua vuokraisännältä ja kyläläisiltä.
Mies oli kaukana työmatkalla, hänen olisi pitänyt tänään tulla, mutta miestä ei näkynyt. Turhaan nainen odotti kokopäivän juosten ulos ja sisään vuorotellen, eikä näkynyt miestä. ”Olikohan tullut jokin este” mietti nainen.

”Huomenna menen pyytämään puita. Vien myös vauvan lääkäriin” nainen sanoi. Hänen oli pyydettävä apua, koska rahaa ei ollut ruokaan, puihin, eikä lääkkeisiin. Kaikki oli sen varassa, että mies olisi tullut palkkapussinsa kanssa kotiin. Epätoivoissaan nainen alkoi itkeä. Vauvan hengitys kiihtyi nopeaksi ja aina hengittäessä kuului ahdas vingahdus.
Kaukaa kuului junan vihellys.
”Tuleeko tänään toinenkin juna” hämmästeli nainen.
Mustassa valurautaisessa kamiinassa oli toiveikas hehku. Se rätisi ja paukkui ja lopulta lämmitti huoneen. Nainen otti vauvan rinnoilleen pitääkseen tämän lämpimänä.
”Mitä muutakaan olisin voinut enää tehdä” ajatteli nainen. Epäuskoisena nainen mietti kuuliko hän tosiaan junan vihellyksen. ”Oletko se sinä Peter”?

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
Odotus ja epätoivo 2018-02-11 16:11:45 Ryövärintytär
Arvosana 
 
4.0
Ryövärintytär Arvostellut: Ryövärintytär    February 11, 2018
Top 50 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Olen alusta asti pitänyt teksteistäsi. Olet sellainen kirjoittaja, jonka sanoihin uppoutuu ja niitä lukee helposti, vähän kuin kuuntelisi omia ajatuksiaan lukemisen sijaan. Jo ensimmäisellä lukemiskerralla olin ehdoton sen suhteen, että kolme tähteä tulee jo siitä, kuinka onnistut kuvaamaan raadollisen tilanteen kauniilla ja herkällä tavalla ilman, että siitä tuli lukijalle liian raskasta märehdittävää. Kuten monet aiemmin sinulta lukemani tekstit, tämäkin tarina oli kuin taulu, jonka eteen pysähtyy ja unohtuu kuin huomaamattaan.

Sitten mietin pitkään, annanko tälle kokonaiset neljä tähteä vai kolme ja puoli. Puoli tähteä tulee lisää siitä, kuinka ravistit aistit hereille. Tämä on sellainen asia, joka monelta nykykirjoittajalta unohtuu. Lukijan elämys syvenee, kun lukemansa voi tuntea iholla, sen voi haistaa ja kuulla, ei ainoastaan nähdä. Tämä on ehdottomasti yksi suurista vahvuuksistasi. Pidin myös siitä, että vaikka tarina oli osa isompaa kokonaisuutta, lukijana minun oli helppo ajatella eri reittejä, joita tarina voisi edetä. Tästä annan myös puoli tähteä.

Ainoa löytämäni heikkous oli siinä, miten jotkut lauseet rakentuivat. Oli lauseita, jotka olisi voinut muotoilla lyhyemmiksi, ja sitten oli lauseita, jotka olisivat kuulostaneet luontevammilta, jos niin 'tuhtia' asiaa ei olisi yritetty mahduttaa niin lyhyeen lauseeseen. Olisiko kyse ollut siitä, ettei tekstiä oltu hiottu kovin pitkälle tai siitä, ettei sille oltu annettu aikaa hautua ennen hienosäätöä? Jos tekstin hioo tuoreeltaan, jotkut asiat voivat jäädä huomaamatta, koska kirjoittaja on vielä liian lähellä kirjoittamaansa tekstiä.

Mutta kiitos tästä! Jälleen kerran hieno teksti.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS